lauantai 14. heinäkuuta 2012

Kakkosena Ukko Goriot

Luen parastaikaa ranskalaisen realistin Honoré de Balzacin (1799 - 1850) tunnetuinta teosta, Ukko Goriotia (1835). Kirjan alku oli erityisen tuskallinen, pölypallot ja home kurkussa kirjailijaherra kuljetti lukijaansa läpi Pariisin köyhän porvariston rempalleen jääneiden katujen ja likaisten täyshoitoloiden. Ukko Goriot, romaanin nimihenkilö, oli siirtynyt ikäännyttyään asumaan ja täyshoitoon Maison Vaqueriin. Goriot oli varakas, mutta oli rakkaudessaan jälkikasvuaan kohtaan syytänyt kaikki rahansa kahdelle tyttärelleen.

Mukana pyörii kohtalaisen hömelö opiskelijanuorukainen Eugène de Rastignac, joka myös asuu tässä kamalassa leskirouva Vaquerin residenssissä, jossa kaikilla huoneilla ja näin ollen asukkailla on oma arvoasteikkonsa, so. hintansa. Elämä ja sosiaaliset suhteet ovat julmia ja raadollisia. EdR pääsee kurkistamaan parempien rikkampien elämään, joka on täynnä rahan ja aseman tavoittelua hinnalla millä hyväänsä.

Ja kaiken keskellä vanha kurja ukko, joka rakastaa tyttäriään niin, että on heidän rahaan ja aineelliseen hyvään upottanut niin tehokkaasti, etteivät he muusta ymmärrä. Kiittämättömät tyttäret hylkäävät isänsä, eivät huolehdi hänestä, vaan isärukka saa elää kamalassa paikassa rähjäisenä. Tarinaan suivaantuneena päätin, että luen ensimmäiset 150 sivua ja sitten lopusta 50. Nyt temmellän sivulla 187 ja vannon itselleni, että ihan kohta harppaan yli muutaman kiristyksen ja hyväksikäyttökohtauksen ja luen surkean lopun. Tämähän ei voi loppua hyvin. Ennustan, että lopussa on kaksi ruumista, uG ja EdR.

Ukko Goriot oli osa tekijänsä, de Balzacin, romaanisarjaa, jossa hän halusi kuvata inhimillistä elämää kaikkine sen ulottuvuuksineen. En tiedä sarjan muista kirjoista, loppuunhan hän ei maailmoja syleilevässä urakassa päässyt, mutta tämä käsillä oleva kirja kyllä kuvaa juuri surkeita ja alhaisia ihmiselämän puolia. Entäs se skaalan toinen pää? Kaiken kurjuuden keskellä on nimihenkilön, Goriotin, hehkuva rakkauden katse tyttäriensä suuntaan. Mutta eikö se ole houkkamaisuutta kaiken kurjuuden keskellä?

Niille teistä, joille kirjan ulkomuoto on tärkeä osa kirjaa, saanen jakaa kirjan kannen kuvan, joka varmaan omalta osaltaan houkuttaa tarttumaan kirjaan!

3 kommenttia:

  1. Balzac tuntuu jotenkin olevan sellainen Klassikkokirjailija, että olen itsekin yrittänyt aika ajoin tempaista noita vanhoja ja ah niin houkuttelevan :D näköisiä kirjoja kirjastosta lainaan. Toistaiseksi vielä huonolla menestyksellä. Ja eipä tämäkään arvostelu nyt intoani sytyttänyt. Todnäk kirja/kirjailija, joka vaatisi aikaa ja ajatusta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, bleue! Meneeköhän tämä nyt ihan "Varokaa näitä kirjoja"-linjalle?

      Selasin nettiä ja tämä Goriot oli kirja, jota Sauli Niinistö esitteli viime kesänä Ylen sarjassa "10 kirjaa rahasta". Niinistö on kuulemma ihastunut ranskalaisiin klassikkoromaaneihin. Ja Iltalehden kuvassa kädessä juuri sama painos.

      Britit tekevät loistavia filmatisointeja omista klassikoistaan, ei tekisi pahaa tällekään teokselle.

      Näitä klassikoita ja Klassikoita nyt tuuttaan täältä blogista ulos aina tenttiin asti. Ja välillä luen jotain ihan muuta.

      Poista
  2. Odotan innolla kaikkia klassikoita ja toki ihan muutkin kiinnostavat jos vain jaksat kirjoittaa :). Tämähän on varmasti aika hyvä oppimisen väline sinulle. Voit tentissä viitata sitten omaan blogiisi, hekoheko.

    On ilo lukea näin ehyttä tekstiä :)!

    VastaaPoista

Kommentteja vastaanotetaan kiittäen!