sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Perjantai ja Tournier, osa 2

Michel Tournier (1924 - ) esikoiskirjassaan Perjantai eli tyynen meren kiirastuli (1967) kirjoittaa loistavasti uusiksi Defoen klassikon Robinson Crusoen (1719). Tournier ottaa huomioon klassikon askelmerkit, mutta luo modernin romaanin miehen mielenliikeistä: suhteesta ympäröivään luontoon ja vierauteen toisessa ihmisessä.

Millainen mies tämä Tournierin Robinson on? Alun yksin jäämisen tuskassaan mieheltä meinaa mennä järki, jonka itse Crusoe ymmärtää ihmisyytenä: kahdella jalalla seisovan, sivistyneen, ymmärrettävää kieltä puhuvan miehen järkevänä toimintana. Tuskassaan Crusoe syntyy uudelleen saaren Saaren kohtuun asettauduttuaan. Vastasyntynyt Crusoe haparoi luolasta uuteen elämään. Säännöt, lait ja kohtuullinen elämä pelastavat Crusoen ihmiseksi omissa silmissään.

Perjantain tulo asettaa Crusoen omissa silmissään hänen oikealle paikalleen, Perjantain yläpuolelle. Crusoe rakentaa kaikki tietämänsä maailman kommervenkit ympärilleen, mm. hän työnantajana alkaa maksamaan Perjantaille rahapalkkaa! Julmuus luontoa kohtaan Crusoen itsensä toimintana on olankohautuksen arvoinen päähänpisto, Perjantain tekemänä merkki alkuasukkaan sisimmästä.

Perjantain ja Crusoen lisäksi tarinassa on minulle lukijana eräs hyvin kiehtova hahmo. Saaresta tulee Crusoelle, hänen kuvaamanaan, elävä olento. Crusoe nimeää saaren Speranzaksi. Saari on olio, jonka kanssa sekä Crusoe että Perjantai rakastelevat hedelmöittäen uutta elämää. Kolmoisdraama siis, jota Crusoe selvittelee mielessään apunaan oraakkeeli - Raamattu.

Kirja on kaunis ja hyvin filosofinen. Kirja onnistuu olemaan jopa hauska, Crusoen kokema ja esittämä ylemmyys naurattaa ainakin minua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentteja vastaanotetaan kiittäen!