keskiviikko 1. elokuuta 2012

Äänikirja - älyttömän kätevä juttu

Perheemme jäsenet lienevät äänikirjojen suurkuluttaja. Meillä äänikirjoja kuuntelevat sekä lapset että aikuiset.

Nyt alakouluikäiset lapset ovat kuunnelleet äänikirjoja jo vuosia. Ei pelkästään matkoilla autossa, vaan kotona, yhdessä sängyssä maaten, yksin omassa huoneessa ja legoja rakennellessa. Kuunneltavien skaala on ollut Peppi Pitkätossusta kummitustarinoiden kautta aina Rowlingin Pottereihin ja Tolkienin Taru sormusten herrasta-trilogiaan. Taannoin kirjoitin lohtukirjoista ja siitä, kuinka lohdun saa itseensä kyllästetyistä kirjoista ja tarinoista. Äänikirjat mahdollistavat hitaammallekin lukijalle kyllästystyön.

Olemme lukeneet lapsille ääneen Harry Potterit, olemme katsoneet elokuvat lukuisia kertoja yhdessä. Mutta vasta todella monta kertaa kuunnellut HP-kirjat äänikirjoina ovat taanneet lapsille todellisen Tylypahkatietouden. Kun äskettäin kuuntelin Harry Potter ja Viisasten kivi-äänikirjaa, lapset lausuivat vuorosanoja yhtä aikaa lukija Vesa Vierikon kanssa. Sairasta? Minusta lähinnä ihailtavan ihanaa.

Äänikirja, tai lähinnä tuttu tarina kuultuna, rauhoittaa. Tämän on todennut erityisesti yksi lapsistani, joka on jo vuosia tietoisesti rauhoittanut itseään mm. äänikirjoja kuuntelemalla. Tuttuun tarinaan, jonka voi toistaa niin monta kertaa, kun itse haluaa, voi kääriytyä ja etsiä lohtua kertojan äänestä ja tarinan kulusta.

Aloin itse kuunnella äänikirjoja aktiivisesti noin vuosi sitten, kun arkiviikkooni tuli monta tuntia autolla ajoa yksin. Samaan aikaan aloin opiskella ja opiskeluuni kuului paljon kirjojen lukemista. Yhdistin nämä kaksi asiaa, autoilun ja lukemisen. Viime vuonna kuuntelin automatkoillani mm. Kalevalan, Tuntemattoman sotilaan, Saatana saapui Moskovaan, Tykistökadun päiväperhosen, Parvekejumalat, Lelukaupan tytöt ja monta muuta kirjaa.

On outoa, että lukeminen ja kuuntelu eroavat kokemuksena niin paljon toisistaan. Kirja, jota on vaikea lukea itse, voi olla helppo kuunneltava. Joku hyvä lukukokemus taas on tuntunut kuunneltuna töksähtelevältä, raskaalta tai vaikka pysähtyneeltä.

Nyt on taas se aika vuodesta, että pääsen kuuntelemaan äänikirjoja. Sormeni syyhyävät massiiviseen Linnan Täällä Pohjantähden alla-trilogiaan. Alkupaloiksi otin kirjastosta kuitenkin Gavaldan Viiniä keittiössä. Sopivan köykäinen, ainakin mitaltaan. Aloitin jo tänään, vaikka oikeat ajamiseni eivät vielä alkaneetkaan.

Niin - ja lopuksi: kirjastoahan tästä ilosta tulee pääosin kiittää. Rowlingia ja Tolkienia meille on ostettu omiksi äänikirjoiksi. Mutta suurin osa äänikirjoista lainataan kirjastosta.

2 kommenttia:

  1. Pitäisipä kokeilla, harmi vaan et kuunteluaika on nyt vaikeampi järkätä mutta esikoiselle voisikin lainata kuuntelukirjan ! Ihana tuo kun lapsesi osaa ulkoa sanoja, sama kuin meillä esikoinen muistaa jo aika hyvin tiettyjä kirjoja ulkoa ja esim tiitiäisen satupuun. Niin söpöä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä järjestetään HP-tietokilpailuja, joissa olen aivan surkea, vaikka olen kirjatkin useaan otteeseen lukenut. Esimerkki: Mikä on Remus Lupinin ja Nymfadora Tonksin lapsen nimi? Ted Lupin tietenkin, Nymfaroran isän mukaan.

      Poista

Kommentteja vastaanotetaan kiittäen!