lauantai 8. joulukuuta 2012

Hauskaa, mutta ei koskaan enää

Tästä kirjailijasta olen kuullut ylistyssanoja jo pitkin vuotta. David Foster Wallace tuli nimenä minulle tutuksi lukiessani Eugenideksen The Marriage Plotia. Ja nyt sain käsiini Siltalan koostaman ja kääntämän esseekokoelman Hauskaa, mutta ei koskaan enää.

Puolisoni on lukenut monia ehdottamiani kirjoja. Kuulemma tänä vuonna ehdotukseni ja siis osa hänen lukemistaan kirjoista ovat olleet toinen toistaan oudompia. Hphm, olisin ne itse lukenut, jos olisin ehtinyt. Tämä tuli mieleeni, kun luin Hauskaa, mutta ei koskaan enää hyvin proosallisessa paikassa. Bussimatka hyisessä kulkuvälineessä lumipyryssä kehysti lukukokemustani sopivan erikoisella tavalla.

Essee Iso punainen poika kertoo syrjähtelevän inhorealistisesti pornoteollisuudesta liiankin yksityiskohtaisesti. Lukiessani päädyn säälimään kaikkia DFW:n esseessä esiin marssittamia ja heitä tarinassa riittää. Alan messuilla seikkailevat niin paksulla meikillä päällystetyt pornotähdet kuin heitä kuola valuen katsovat aktiiviasiakkaat. Säälin myös itseäni lukijana, mutta jatkoin kaikesta huolimatta. Tämäkin kirja oli kovin outo lukukokemus.

Hauskaa, mutta ei koskaan enää on vaikuttava ja osin vaivaannuttava lukukokemus. David Foster Wallace oli taitava kirjoittaja. Suomentaja Juhani Lindholm on tehnyt hyvää työtä, teos on juuri niin vaivalloinen ja helppo luettava, kun oletan kirjailijan halunneen sen olla.

Kenelle teosta voisi suositella? Aikuiselle, joka haluaa uutta ajateltavaa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentteja vastaanotetaan kiittäen!