Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on heinäkuu, 2013.

Tyytymätön aamu kääntyi lukupäiväksi

Aamulla olin jo kirjoittamassa tänne epämääräistä murinaa asiasta jos toisestakin lukemiseen ja kirjoihin liittyvästä murheesta ja tekemättömästä puuhasta elämässäni. Lähdin sitten kuitenkin kävellen kirjastoon ja ryhdyin tekemään asioita yksi kerrallaan. Ja kas kummaa, päivästä tulikin sitten lukupäivä.

Lainasin itselleni Salla Simukan Jäljellä ja Toisaalla. Sain yhden lapsistani lukemaan Jäljellä-kirjan ensimmäiset viisikymmentä sivua, kun samalla itse luin Toisaalla-kirjan ensimmäiset viisikymmentä sivua. Sitten vaihdoimme saamiamme tietoja ja käsityksiä kirjojen yhteisestä tarinasta. Jatkamme lukuamme tänään ja huomenna, sitten keskustelemme taas. Mielenkiintoista. Simukka on kirjoittanut toisiinsa kietoutuvat tarinat, jotka voi halutessaan myös lukea yksittäisinä tarinoina.

Kirjastosta tarttui muutakin luettavaa niin itselleni kuin muille perheenjäsenille. Itselleni lainasin mm. Grimmin sadut I + II. Eräs perheenjäsen sai jo kuultavakseen kolme lyhyttä satua ääneen luettuna: Kett…

Häkeltynyt

Kaksi ilon ja kummastuksen aihetta:

1. Luin Vuoren Siipirikon ja kirjoitin siitä ajatuksiani. Suit sait sukkelaan ne ovatkin itse kirjailijan silmien alla ja kirjoitukseni singahtaa linkiksi FB-päivitykseen. Jännittävää! Lukiessani olen melkoisen yksin kirjan kanssa ja ajatus siitä, että on olemassa oikea kirjailja ja todellinen maailma on mystisen oudon kihelmöivää. Ja hivenen pelottavaa. Toivottavasti blogit tuovat iloa kirjailijoille, eivätkä ainakaan lisää ahdistusta.

Ja sitten tulee seuraava ajatus. Voisiko blogiin kirjoittaa jotain niin, että siitä seuraisi jossain kirjassa tulevaisuudessa jotakin, johon olisi itse ollut rippusen verran osallinen? Vuoren FB-sivujen kautta menin lukemaan Morren maailma -blogin tekstin samaisesta kirjasta ja hihkuin riemusta, kun Morre miettii historiallisten romaanien sankarittarien ruumiinrakennetta. Minäkin haluan jonkun verevämmän ja hyvinsyöneen historiallisen romaanin sankarittaren!

2. Eilen illalla ryhdyin lukemaan Ally Condien trilogian lo…

Tuntemattomalle jumalalle

Pidän John Steinbeckin kirjoista, mutta hänen romaaneistaan ainoastaan yhtä rakastan. Rakkauteni kohde on Tuntemattomalle jumalalle. Ilmeisesti tämän vuoden lukuteemani on nostalgia, koska olen lukenut viime kuukausina uudelleen niin paljon itselleni tärkeitä kirjoja, joita olen viimeksi lukenut nuorena (ikävuodet 13-22). Muistin tästä kirjasta, että rakastin sen tunnelmaa, tarinaa ja henkilöitä yläkouluikäisenä. Nelikymppisenä voi nuoruusmuistolle hymähtää ja ottaa kirjan hyllystä luettavaksi lievän kyynisin tuntein.

Tuntemattomalle jumalalle on julkaistu 1933 ja suomennettuna se on julkaistu 1982. Kirja on mystinen luonnonuskonnon ylistys, joka yllättävän hyvin liittää yhteen luottamuksen luonnon voimaan ja ihmisten löytämiin ja luomiin jumaliin. Vaikka romaani on helppolukuinen, se on samalla jylhä julistus elämän ja kuoleman voimille.
"Elämää ei voi katkaista äkillisesti. Ihminen ei voi olla kuollut, ennen kuin kaikki se missä hän on saanut aikaan muutoksen on kuollut. Hänen v…

Vihdoinkin Siipirikko

Jouluna luin ensimmäistä kertaa Kristiina Vuoren esikoiskirjan Näkijän tytär. Heti ensiluvulta tiesin, että tulen jatkossa seuraamaan kirjailija Vuoren tuotantoa. Vaikka tuossa tammikuisessa blogimerkinnässäni en siitä kirjoittanutkaan, sain päähäni ajatuksen, että Näkijän tytär saisi jatko-osan. Näinhän ei ollut missään puhuttu tai kirjoitettu. Ennen Siipirikkoa luin Näkijän tytär -kirjan vielä kaksi kertaa. Ihmeen sitkeässä ajatus jatkosta päässäni pysyi ja lukiessani kolmatta kertaa kirjaa arvelin avoimen lopun olevan yksi syypää hourailuihini.

Siipirikko pääsi viimein käsiini perjantaina ja tänä aamuna se oli luettu. Pidän todella paljon Vuoren tavasta kirjoittaa. Hänen kirjojensa lukeminen on yhtä aikaa helppoa ja hyvällä tavalla viihdyttävää. Erityisen iloinen olin tarinan tapahtumapaikoista, Karjala, Laatokan ympäristö ja Impilahden kylä ovat minulle tärkeitä sukuni vuoksi. Linnuilla, erityisesti petolinnuilla on tarinassa suuri merkitys ja kirjan lukemalla saa paljon lisätietoa…

Maratonin jälkeisiä ajatuksia

Luin maratonissa rakkautta sivuavia kirjoja. Tiesin kohtalaisen tarkkaan luettavat kirjat, koska valitsin omasta hyllystäni pääasiassa nuoruuteeni liittyviä kirjoja. Järjestin luettavani itselleni vaativammasta päätyen mieluisimpaan maratonin loppua kohti. Tässä toteutin karkkipussistrategiaani, jossa ensin syödään "huonot" karkit ja lopuksi säästetään parhaat.

Huomasin lukiessani siirtyväni nykypäivästä aina vain taaksepäin ajallisesti. Minun yöni kauniimmat kuin teidän päivänne ja Hullu rakkauteni olivat nykyaikaa, Hyvä maa sijoittui 1900-luvun alkuun, Tulppaanikuume 1600-luvulle ja Pirita Karjalan tytär 1400-luvulle. Tarinoiden ihmiset asettuivat ajassa taaksepäin mentäessä aina vain tiiviimmin omille paikoilleen yhteisöihin ja yhteiskuntiin. Siinä missä nykyajan Philippe ja Lucas eivät oikein tienneet mitä tehdä ja päätyivät sitten tekemään kaikenlaista, Pirita ja Sophia tietävät paikkansa. Se, mitä ratkaisuja yksilöt tekevät, on sitten toinen juttu ja vie tarinaa eteenp…

Lukumaraton 10.7.2013

Kuva
Klo 5.00
Huomenta! Aamu on pilvisen sateinen. Olen keittänyt sitruunateetä ja aloitan lukemisen. Aion keittää kaurapuuroa vähän myöhemmin ja lukea tämän nuoruuteni ihastuksen parissa tunnissa.

"Ja tuona pyhimpänä hetkenä ihminen kärsii hyvin selkeästi siitä ettei ole rakastettu ja siitä ettei välinpitämättömien vastakkaisen sukupuolen edustajien elämään ole lupa käydä käsiksi" Klo 9.30
Aamupaloja on syöty nälkäisen hobitin tapaan jo useampia. Luettujen sivujen määrä on 305. Ensimmäinen kirja, Minun yöni kauniimmat kuin teidän päivänne, oli raatelevan intohimon kuvaus, joka päättyi tuhoon. Päätin jatkaa samalla tyylillä ja luen parhaillaan Hullu rakkaus -kirjaa, jossa päälle kolmekymppinen ranskalaismies työstää vuorotellen kaikkia käsiinsä saavia naisia ja kirjaansa. Rakkaus on jossain halujen ja hetken huuman välissä aika hyvin piilossa.

Kiitos kannustuksista. Seuraava päivitys tulee iltapäivällä. Sitä ennen hetkeksi perheen pariin

Klo 13.30
Talo on rauhoittunut ja lukemin…

Reitti huomiselle maratonille on valittu

Kuva
Tarkoituksenani on siis pitää huomenna vuorokauden mittainen lukumaraton. Teemakseni valitsin rakkauden. Päätin alun ja lopun, aloitan huomenna Raphaëlle Billetdouxin Minun yöni kauniimmat kuin teidän päivänne ja päätän urakkani Kaari Utrion Pirita Karjalan tytär -teokseen. Välillä aion lukea jaksamiseni ja muun elämän lomassa joitain näistä kirjoista osin tai kokonaan:
Buck: Hyvä maaMoggaeh: TulppaanikuumeDjian: Hullu rakkauteni Villinä korttina pidän Rajakylän Pätkärunoilijaa. Novelleihin en tällä kipaisulla koske, mutta virkistävinä ja avaavina välipaloina mukana on kolme lastenkirjaa:
Kitamura: Tuku-Tuku ei nukuIhmesatuja eri maistaTuhkanen: Karhuprinsessa Aion ottaa rakkausteeman maratonille niin, että tarkastelen teosten käsityksiä rakkaudesta. Laskin sivuja olevan noin 2000, joten valinnanvaraa reitistä löytyy. Olen nopea lukija, mutta huomisen omaa mielentilaa ja perheen sosiaalista tilaa ei voi tietää etukäteen. Päätin löytää kaiken luettavan omista hyllyistä, näin kävikin. H…

Blogistanian kesälukumaraton 1

En ole liiemmälti maratoneja juoksennellut, mutta yltäkylläisyyttä ja paljoutta ihastelevana innostuin puoli minuuttia mietittyäni osallistumaan Blogistanian ensimmäiseen kesälukumaratoniin. Teemanani olkoon rakkaus. Nyt lienee edessä luettavan etsintä!

Kesällä kerran

Kuva
Sain ystävältäni keväällä Anne Svärdin kirjan Kesällä kerran saatesanoilla "Lue ja kerro, mitä pidit! En halua kirjaa takaisin, laita se eteenpäin.". Kun siivosin toukokuussa kirjahyllyni, huomasin, että olin ostanut kaksi kappaletta Svärdin kirjaa Viimeiseen hengenvetoon. Tänään uimaan lähtiessäni näin kirjat nököttämässä yhden hyllyn päädyssä, jonne olin ne toisista kirjoista eristänyt jostain kummallisesta syystä. Päätin aloittaa ystäväni antaman tehtävän suorittamisen juuri tänään. Lisäksi päätin antaa hänelle vastalahjaksi jomman kumman Viimeisistä hengenvedoista. Tunnen ystäväni sen verran hyvin, että arvaan hänen inhonneen kirjaa, jonka saan luettavaksi moisilla saatesanoilla.

Syvään huokaisten uintireissun jälkeen menin riippukeinuun ja avasin kirjan. Tarina alkaa Kristianin saapumisesta lapsuudenkotiinsa hoitamaan aikuista sisartaan, jota ei voi jättää yksin äidin ja veljen kolmen viikon loman ajaksi. Kaj-sisar esitetään hillittömänä ja holtittomana outona tyyppinä…

Välitila

Välitila = tila, jossa edellinen kirja on juuri luettu ja uutta kirjaa ei ymmärrä aloittaa. Tila, jossa tietää, että kirjan, jonka haluaisi lukea nyt, saa käsiinsä ensi viikolla. Tila, jossa kaikki mukavat arkitehtävät on tehty ja monet tekemättömät työt odottavat tekijäänsä. Tila, jossa muistaa, että kalenterissa lukee ensi viikon kohdalla "Ala lukea tenttiin". Tila, joka pursuaa yhtä lailla mahdollisuuksia kuin uhkiakin.

Huoh. Olen välitilassa.

Kirja on leipää

Selatessani reseptikirjaani löysin Kaari Utrion haastattelun, joka on julkaistu Anna-lehdessä todennnäköisesti vuonna 2011 tai 2012. On täysin sopivaa, että säästäessäni itselleni tärkeän lehtijutun sotken syötävän ja luettavan, koska molemmat ovat elämän perustarpeita. Haastattelu "31 kauhun kesää" on lyhyt, vain sivun mittainen. Silti se onnistuu kertomaan olennaisen kirjailija Utrion työtavasta ja asenteesta. Heti luettuani jutun rinnassa läikähtää lämmin tunne tätä naista kohtaan, joka on tuonnut niin paljon iloa ja lohtua kirjoillaan minulle lukijana.

Utrion kirjojen historiallinen varmuus ja yksityiskohtien rikkaus on upeaa. Jutussa hän kertookin tutkivansa vuoden kirjaan ennen kirjoittamisen alkua. Kuvittelen hänen tutkivan niin ajanjaksoa, paikkoja, tavaalisten henkilöiden elämää tuona aikana kuin tunnettuja historiallisia henkilöitäkin. Kirjoittamiseen menee sitten toinen vuosi. Kirjoittaja on Utriolle luoja ja jumala, joka päättää tekemiensä ihmisten elämänkuluista…