tiistai 2. heinäkuuta 2013

Kirja on leipää

Selatessani reseptikirjaani löysin Kaari Utrion haastattelun, joka on julkaistu Anna-lehdessä todennnäköisesti vuonna 2011 tai 2012. On täysin sopivaa, että säästäessäni itselleni tärkeän lehtijutun sotken syötävän ja luettavan, koska molemmat ovat elämän perustarpeita. Haastattelu "31 kauhun kesää" on lyhyt, vain sivun mittainen. Silti se onnistuu kertomaan olennaisen kirjailija Utrion työtavasta ja asenteesta. Heti luettuani jutun rinnassa läikähtää lämmin tunne tätä naista kohtaan, joka on tuonnut niin paljon iloa ja lohtua kirjoillaan minulle lukijana.

Utrion kirjojen historiallinen varmuus ja yksityiskohtien rikkaus on upeaa. Jutussa hän kertookin tutkivansa vuoden kirjaan ennen kirjoittamisen alkua. Kuvittelen hänen tutkivan niin ajanjaksoa, paikkoja, tavaalisten henkilöiden elämää tuona aikana kuin tunnettuja historiallisia henkilöitäkin. Kirjoittamiseen menee sitten toinen vuosi. Kirjoittaja on Utriolle luoja ja jumala, joka päättää tekemiensä ihmisten elämänkuluista ja lopullisesta kohtalosta.

Otsikko "31 kauhun kesää" kertoo epävarmuudesta, jonka kirjan käsistään päästäminen aiheuttaa. Jossain kohti kirjoittamisprosessia on aika lopettaa hiominen, jota voisi jatkaa vielä pitkään ja antaa lukijoiden jatkaa kirjan kanssa siitä eteenpäin. Lukijana voin vastata, että jokainen saman kirjan lukukokemus on uusi kokemus. Lukeminen muuttaa toki ihmistä, mutta eletty elämä ja aika tekevät vielä enemmän. Se hämmästys, mitä koin lukiessani nuorena tyttönä ensimmäisen Utrioni, on muuttunut moniksi eri tunteiksi riippuen omasta elämänvaiheestani ja pinnalla olevista ajatuksistani suhteessa luettavaan kirjaan. Viimeisimmät vuodet olen miettinyt Utrion kirjoja lukiessani naisten ja miesten vapautta ja elämän mahdollisuuksia.
"Jos haluat elämältä muutakin kuin viimeisen sijan, sinun kannattaa suhtautua vakavasti rajatarkastajaan, ja oikeastaan jokaiseen naimattomaan mieheen, vaikka kävisi yhdeksääkymmentä."
Olen lukenut kirjan Oppinut neiti, jonka julkaisuun lehtijuttu liittyy, parikin kertaa. Lehtijutun luettuani leivoin tarvittavat leipomukset, kaivoin kirjahyllystäni kyseisen teoksen käsiini ja aloin lukea kirjaa uudelleen. Tietenkin talletin jutun uudelleen löydettäväksi samaan paikkaan. Kiitos hyvästä leivästä, Kaari Utrio!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentteja vastaanotetaan kiittäen!