sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Tuntemattomalle jumalalle

Pidän John Steinbeckin kirjoista, mutta hänen romaaneistaan ainoastaan yhtä rakastan. Rakkauteni kohde on Tuntemattomalle jumalalle. Ilmeisesti tämän vuoden lukuteemani on nostalgia, koska olen lukenut viime kuukausina uudelleen niin paljon itselleni tärkeitä kirjoja, joita olen viimeksi lukenut nuorena (ikävuodet 13-22). Muistin tästä kirjasta, että rakastin sen tunnelmaa, tarinaa ja henkilöitä yläkouluikäisenä. Nelikymppisenä voi nuoruusmuistolle hymähtää ja ottaa kirjan hyllystä luettavaksi lievän kyynisin tuntein.

Tuntemattomalle jumalalle on julkaistu 1933 ja suomennettuna se on julkaistu 1982. Kirja on mystinen luonnonuskonnon ylistys, joka yllättävän hyvin liittää yhteen luottamuksen luonnon voimaan ja ihmisten löytämiin ja luomiin jumaliin. Vaikka romaani on helppolukuinen, se on samalla jylhä julistus elämän ja kuoleman voimille.
"Elämää ei voi katkaista äkillisesti. Ihminen ei voi olla kuollut, ennen kuin kaikki se missä hän on saanut aikaan muutoksen on kuollut. Hänen vaikutuksensa on ainoa todiste hänen elämästään. Niin kauan kuin jäljellä on yksikin haikea muisto, ihminen ei ole täysin poissa, kuollut. Ihmisen kuolema on hidas tapahtuma, hän ajatteli. Me teurastamme lehmän, ja se on kuollut heti kun sen liha on syöty, mutta ihmisen elämä sammuu niin kuin sammuu veden liike tyvenen lammen pinnasta, pieninä aaltoina, etääntyvinä, ja vähitellen täydeksi tyveneksi vaimentuvina."
Kirjan päähenkilö on Joseph Wayne, joka tarinan aikana kasvaa yksin matkaavasta miehestä laajennetun perheensä uudeksi patriarkaksi. Kirjaa lukiessani muistin, miten ihanana Josephia pidin silloin aikoinaan. Joseph on luonnonvoima, itse luonnon ilmentymä. Hän toimii omalla laillaan ja elää tiiviissä yhteydessä luontoon. Joseph lähtee synnyinkodistaan etsimään uutta paikkaa, johon asettua. Hänen löydettyään paikan hän kutsuu veljensä perheineen asumaan hänen kanssaan. Joseph myös perustaa itse perheen.
"Tuuli tuiversi hänen hiuksiaan ja partaansa hänen kävellessään paljain päin vainioilla, ja hänen silmissään kyti kiima. Kaikki mitä hän näki ympärillään, maa, karja ja ihmiset, teki hedelmää, ja Joseph oli tämän hedelmällisyyden alkujuuri; hänen kiimansa oli sen liikkeelle paneva voima."
Jos tämä Steinbeckin kirja on lukematta, se kannattaa lukea. Steinbeckin Tuntemattomalle jumalalle tuo hyvällä tavalla mieleen Walt Whitmanin runot. Molemmissa nähdään elämän kiertokulun ihme ja ylistetään ihmistä osana luontoa.

4 kommenttia:

  1. Hyvä tietää. Minulla taitaa olla joku Steinbeck lukumaratonipinossa odottamassa muttei tämä :).

    VastaaPoista
  2. Hei!

    Luin tämän kirjan tänä vuonna ja vähän yllätyin tietyiltä osin. Myöhemmin otin wikipedian avulla selvää Kreetan saaresta, jonne olin lähdössä lomalle kesäkuussa (oli ihan kiva reissu!). Tässä yhteydessä vasta sain tietääkseni mistä kirjan otsikko lienee peräisin. Apostoli Paavali kuuluu Ateenassa huomanneen, että sieltä löytyy uhrialttari myös "tuntemattomalle jumalalle". Tämä taas juontanee juurensa Kreetan saarelta tulleeseen tietäjään nimeltä Epimenides, joka oli neuvonut ateenalaisia uhraamaan lampaan sillä paikalla, mihin se paneutuu makaamaan. Asia on selvitetty wikipediassa. Apostolien teoissa alttarista mainitaan jakeessa 17:23. Tämä yhteys selittänee sen Steinbeckin romaanin omituisen vanhuksen, jonka Joseph ja hänen veljensä kohtasivat laaksoa ympäröivän vuoren valtameren puoleisella rinteellä. Vanhushan uhrasi eläimiä. Tosin mitään tästä ei selitetä kirjan esipuheessa, eikä sitä suoraan mainita kirjassa, joten yhteys on pelkästään minun omaa solmeiluani wikipedian avustuksella.

    VastaaPoista

Kommentteja vastaanotetaan kiittäen!