torstai 8. elokuuta 2013

Seuraneiti

Elokuun alku on ollut varsinaista lukuilottelua, olen onnistunut saamaan käsiini hienoja kirjoja (Punainen kuin veri, Pikku Närhi, Sudenveri), joista olenkin jo kirjoittanut aiemmin. Yhden ihmisen ja muutaman kirjan juhlat ovat hyvässä vaiheessa, kun käsissäni on Kaari Utrion uusin romaani Seuraneiti. Olen jo aiemmin tunnustanut olevani utriofani, joten jo kirjan lukua ennakoivat vaiheet ovat olleet odottavan riemukkaita. Jossain vaiheessa kesää ymmärsin, että elokuussa julkaistaan uusi Utrion kirja. Jee! Seuraava vaihe oli kirjan varaaminen lähikirjakaupasta. Kirjan haku tapahtui eilen ja aikani kirjan kantta silitettyäni aloitin lukemisen.

Kirjan lukeminen alkaa kansien ja sisäliepeiden lukemisella. Utrio kirjoittaa romaaneihinsa seikkaperäiset liitteet, joten kirjan lopussa on sanasto, Pietari Suuren rankijärjestys vuodelta 1722 ja mitat, painot ja rahat 1800-luvun alkupuolelta. Kirjan alkaa odotetusti listalla romaanin keskeisistä henkilöistä. Jo tässä vaiheessa hihittelen, neiti Amalia Waldenia kuvataan riiviöksi. Henkilöistä löytyy niin touhukkaita kuin tyytymättömiä, riiviön lisäksi minua kiehtoo listassa neiti Berenice von Schindel, parhaansa yrittäjä. Minäkin toivoisin olevani sellainen, jos kirjaan pääsisin. Takakannen perusteella tiedän päähenkilöksi iidensalmelaisen Linda Melinin, joka nimetään maalaiskaunottareksi.

Tässä vaiheessa toista lukupäivää olen lukenut vajaat puolet kirjasta. Yritän lukea tavallista hitaammin, koska kirja on nautittava. Monta vuotta olen pitänyt erityisesti Utrion keskiaikaan sijoittuvista romaaneista, mutta viimeisen vuoden aikana olen huomannut 1800-luvusta kertovien romaanien viehätyksen. 

Seuraneiti sijoittuu Kajaanin ja Iisalmen seuduille ainakin tarinan alkupäässä, joten Savossa asuvalla savolaisen kanssa naimisiin menneellä lukijalla on hauskaa omasta takaa. Ja Seuraneiti on hauska, mukana on runonpätkiä, paljon arjen historiaa ja paikallisten ukkojen ja akkojen kommentteja.

"Carlesonille oli kerrottu, että savolaiset eivät säikähtäisi niin helposti kuin Hämeen hermoherkkä väki. Mutta keisarin käskyä täytyi totella. Saman tien oli kielletty lattiaoljet joulukirkossa, mitä pidettiin kohtuuttomana savolaisia kohtaan; eiväthän he olleet kirkkojaan polttaneet ja lähimmäisiä talloneet."

Kaiken savolaisuudessa piehtaroinnin lomassa olen viehättynyt tavasta, jolla mamselli Linda Melinin luonnetta tuodaan tarinassa esiin. Aluksi olin jonkin verran ymmälläni ja virheellisten tai epätarkkojen tulkintojen mahdollisuus neidin käytöksen perusteella oli mahdollista muutaman kirjan henkilön lisäksi minullekin lukijana, mutta tässä vaiheessa kirjaa kuva neidistä ja hänen arvoistaan alkaa hahmottua. Toki jotain arvailuja tulevista tapahtumista tarinassa voisi esittää kirjan lajin ja henkilöiden kirjon perusteella, mutta luetaanpa eteenpäin!

8 kommenttia:

  1. Mutta mutta, Kajaanihan on Kainuuta? Ihan eri juttu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkennus siis: iloitsen kaikesta savolaisesta ja itäisestä kirjassa. Kajaani on Kainuuta, Iisalmi Savoa ja kaikki tuo on ilmeisesti ollut melkoista korpea 1800-luvulla. Tiedänpä henkilönkin, joka pitää Kuusamoa lähinnä Keski-Suomena. Kiitos Kainuun nostamisesta :)!

      Poista
  2. Olen lukenut Seuraneitiä reilut sata sivua, ja noista perämetsistä on juuri päästy Helsingin humuun :). En ole lukenut Utrion keskiaikaromaaneja – esim. Vaskilintu kyllä kiinnostaisi, mutta epäröin sen lainaamista kun se on niin tuhti tiiliskivi – mutta näiden epookkiromaanien aikakausi kiehtoo kovasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi, Maria. Seuraneiti on luettu, kirjoitan siitä vielä lisää tässä joku päivä, kunhan kouluhommiltani ennätän. Yksi syy ihastukseeni Utrion keskiaikaromaaneihin on juuri tuo mitta. Hyvä ja paksu kirja on ihana, novellit ovatkin minulle tuskallisia mm. juuri tästä syystä. Vaskilintu on hyvä, suosittelen sitä lämpimästi.

      Poista
  3. Täällä odotetaan malttamattomasti jospa illalla saisi kirjastosta Seuraneidin mukaan kotiin :) Olen lukenut Utrion tuotannon, suuren osan jopa moneen kertaan. Mielelläni lukisin vastaavia romaaneja myös muilta kirjailijoilta; osaako kukaan vinkata?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kristiina Vuoren kaksi kirjaa, Siipirikko ja Näkijän tytär, ovat varmastikin hyvää luettavaa, jos Utrion kirjat innostavat. Milja Kauniston Synnintekijä sopii mielestäni samaan sarjaan.
      Seuraaviin suosituksiin pitäisikin tietää ovatko 1) naisen kohtalo ja rakkauden tunteet vai 2) historiallinen ajankuva yhtä vahvoja ja tärkeitä lukijalle? Jos historia voittaa edes rippusen, suosittelisin Ken Folletin Taivaanpilareita. Jos naisen kohtalo, Enni Mustosen Järjen ja tunteen tarinoita -sarjaa. Mutta voi olla, että kaikki nämä on luettu. Voi, paljon ihania kirjoja tulvii mieleen juuri tässä lajityypissä. Lisää vinkkejä toiveista, Anonyymi!

      Poista
  4. Kiitos vinkeistä, en ole noita mainitsemiasi lukenut. Tykkään Utrion kirjoista kyllä sekä historiallisen ajankuvan että naisen kohtalon vuoksi, mutta kyllä historiaan mielenkiinto pianottuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos nuo ovat lukemattomia, niin kannattaa aloittaa juuri tuossa mainitsemisjärjestyksessä. Kolmesta ensimmäisestä löytyvätkin tästäkin blogista merkinnät ainakin välilehdeltä Romaanit. Hyviä lukuhetkiä, ehkäpä ensin nyt sen Seuraneidin parissa!

      Poista

Kommentteja vastaanotetaan kiittäen!