keskiviikko 7. elokuuta 2013

Upea Sudenveri

Parhaat lukukokemukset tulevat sattumalta, ja äsken lopettamani Sudenveri on ehdottomasti tänä vuonna lukemieni parhaimmistoa. Hesarin parhaan romaanin metsästykseen liittyen luin alkuviikosta kaikenlaisia listoja, joita lehti on ystävällisesti koonnut sivuilleen. Kriitikko Toni Jerrmanin listasta löysin Jenny Kangasvuon esikoiskirjan Sudenveri. Kirja löytyikin kirjastosta heti hyllystä, joten käsissäni oli nopeasti todella kaunis Teos-kustantamon julkaisema romaani, joka ainakin kotikirjastossani luokitellaan fantasiaksi.

Kuva kustantajan sivuilta

Lukukokemus oli nopea ja huumaannuttava. Kangasvuo käyttää todella kaunista ja ilmaisultaan tarkkaa kieltä, lukiessa kaikki teoksessa tuntuu mietityltä ja viimeistellyltä. Sudenveri kertoo ihmisistä, susista, laumasta ja luonnon pakosta. Tarina kerrotaan kolmen naisen näkökulmasta ja jokaisella kertojalla on oma, selvästi erottuva ääni. Itselleni läheisimmiksi tulivat Martta ja Varga/Hanna.

"Jokin murtui. Minun ylpeyteni.
Sen kuuluikin murtua, minulla ei pitänyt olla ylpeyttä alun alkaenkaan. Susihahmo ei ollut mikään lelu, jolla lapset voivat leikkiä, vaan se on syy vainoon. Sain hyödyllisen opetuksen asiasta, jonka olisi pitänyt olla itsestään selvää, mutta sen opetuksen hintana olisi voinut olla koko Lauman tuho. Tein sellaisen virheen, joihin meikäläisillä ei ole varaa."

Tästä kirjasta tulee väistämättä mieleen Kallaksen Sudenmorsian, mutta Sudenveri ei häviä tuolle klassikolle millään lailla. Kangasvuo on kirjoittanut upean tarinan suomalaisista susi-ihmisistä tai ihmissusista. Lukijan Kangasvuo asettaa miettimään ihmisyyttä, eläimen olemusta ja normaaliutta. Tarinassa on paljon todellista, Suomen lähihistoriaa ja arkista elämää. Kaiken tämän tavallisen lomaan Kangasvuo kirjoittaa kulkevat sudet, joiden kokemuksille ja tuntemuksille on vaikea löytää sanoja. Silti Kangasvuo löytää juuri parhaat sanat.

"Kiima on poikkeustila, joka kestää hetken. Silti se on luonnollinen osa kiertoa. Kiima on halua löytää joku, jonka kanssa jakaa pentujen kasvattaminen. Kiima tarkoittaa aina muutosta, uusien pentujen syntymää.
Kiima on sen ydin, mikä on suden elämässä parasta: toisten susien läsnäolo ja läheisyys."

1 kommentti:

  1. Pidän Sudenmorsiammesta kovin. Olipa hyvä että vinkkasit tästäkin, pitää katsastaa ensi kerralla kirjastosta tai jopa varata :).

    VastaaPoista

Kommentteja vastaanotetaan kiittäen!