tiistai 17. syyskuuta 2013

Viisas nainen tuo Renate Dorrestein

Arki on alkanut ja viikoissani on aika monta tuntia autoistumista. Vaikka tästä asioiden tilasta keksin vaivatta monta haittaa, yksi ilo tulee mukana - äänikirjat. Jo kesällä kirjastokäynneillä katselin äänikirjahyllyä ja huomasin vaikka kuinka monta ihanaa kuuntelematonta ja lukematonta, joiden kimppuun pääsisin heti opiskelureissuamisen alettua. Ajattelin jo kesällä, että aloitan kuunteluni mahdollisimman kevyellä äänikirjalla ilman mitään sivistymistarkoitusta.

Kirjailija Renate Dorrestein oli minulle aivan uusi tuttavuus. Olin pannut merkille, että kirjalla Pojallani on seksielämä ja minä luen äidille Punahilkkaa on varsin houkutteleva ja kerralla mieleenjäävä nimi, mutta lukematta se on tähän saakka jäänyt. Äänikirja on seitsemän CD:n mittainen ja aika meni kyllä todella nopeasti tämän parissa. Dorrestein nappaa kuulijan päähenkilö Heleenin elämän hulluuteen, joka on niin totta, että kuulijana minua välillä itketti, välillä nauratti. Suurin asia, joka mullistaa Heleenin elämän, on äidin äkillinen sairastuminen. Siitä seuraa kaikenlaisia tapahtumia ja Heleen, jonka suhde äitiin ei ole aivan yksinkertaisen rakastava, on todella lirissä.

Dorrestein ei päästä teoksen henkilöitä helpolla, Heleenin perheessä ja lähipiirissä tapahtuu monia asioita samaan aikaan, kuten teoksen nimikin osoittaa. Minua kiinnosti Heleenin ja hänen persoonallisen äitinsä välinen suhde. Pojallani on seksielämä ja minä luen äidille Punahilkkaa -teoksessa Dorrestein kertoo Heleenin suulla Margriet-äidin elämästä sellaisella iskukyvyllä, että täytyy ihailla. Heleen on nähnyt vain tyttären siivun äidistään ja välillä hän miettiikin, onko äidistä olemassa vielä vakavan sairauden kohdattuaan tyttärelle vieras kohta, josta hän ei tiedä.

"Äitinne haluaisi kovasti mennä sinne, Bill sanoi, hän on aivan tohkeissaan siitä.

Mutta Bill, en koskaan huomannut, että rouva van Dam ja äiti olisivat...

Uskokaa pois! He istuivat aina vierekkäin kahvipöydässä...

Lopetin puhelun hämmentyneenä. Tämäkin nyt vielä. Viettikö äiti Aurinkokummussa jotain salaista elämää, josta minulla ei ollut mitään tietoa? Minulle hän kyllä esitti säälittävää heti kun astuin ovesta sisään, mutta entäs poissa ollessani. Se olisi aivan tyypillistä hänelle,sille komediennelle."

Parasta kirjassa olivat hollantilaisen elämäntavan kuvaukset, jotka mielestäni olivat todella virkistäviä. Kirja oli surullisuutensa lisäksi samaan aikaan hauska ja sen huumori oli hyvin tummanpuhuvaa. Äiti ja tytär molemmat ovat olleet tyytyväisiä itsenäisyyteensä. Nyt kun molemmilta viedään itsemääräämisoikeus, lopputuloksena syntyy hyvin hermostuneita ja raivopäisiä naisia.

"Kutsukaa ritarit. Soittakaa sankarit. Ja se ainainen sätkä suupielessä.

Kutsukaa ritarit, älkää minua kutsuko."

Äänikirjan lukee Sinikka Sokka, jonka ääni sopii hienosti tarinan henkeen. Tämä kirja on täsmälääkettä elämäntuskaan kaikille elämää nähneille naisille. Blogikirjoitusta varten varsinaista kirjaa selanneena voin erityisesti suositella äänikirjaa. Kahdeksan tuntia viisaan naisen sanoja kannattaa ehdottomasti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentteja vastaanotetaan kiittäen!