maanantai 7. huhtikuuta 2014

Sormuksen ritarit

Kaikki te, jotka olette pitäneet Tolkienin Taru sormusten herrasta -trilogiaa itsellenne liian painavana, kiemuraisena, moninimisenä tai pitkäveteisenä lukemisena, luopukaa ennakkoluuloistanne. Tämä klassikko ei ole asemaansa saanut turhan takia. Sen voi lukea, mutta se kannattaa kuunnella. Nyt suosittelen jälkimmäistä!

Eräs syy pitkiin automatkoihin on ollut opiskeluni toisella paikkakunnalla. Opiskelun loppu häämöttää, joten äänikirjaintoilijana pääsin valitsemaan viimeistä herkkua. Hobittihurmion jälkeen valinta oli helppo, haluan viettää viimeiset rauhantunnit (toistaiseksi) J. R. R. Tolkienin suurinta ja loisteliainta tarinaa kuunnellen.

Takana on jo monta tuntia Frodon matkaa sekä kyyneliä ja naurua omiksi tarpeiksi. Olen siis kuunnellut ensimmäisen osan Sormuksen ritarit. Lainaus kirjasta:
"Muut heittäytyivät tuoksuvaan ruohikkoon, mutta Frodo seisoi tovin yhä ihmetyksen vallassa. Hänestä tuntui kuin hän olisi astunut ulos korkeasta ikkunasta, josta näkyi kadonnut maailma. Sen yllä lepäsi valo, jolle ei ollut nimeä hänen kielessään. Kaikki mitä hän näki oli kaunismuotoista, mutta muodot näyttivät yhtä aikaa niin selkeiltä, kuin ne olisivat alunperinkin hahmottuneet ja piirtyneet vasta sillä hetkellä kun side otettiin pois hänen silmiltään, ja niin vanhoilta, kuin olisivat säilyneet aikojen alusta."
Tolkien on sommitellut kaiken hienosti, luonut maailmoja pieniä yksityiskohtia myöten lukijan katsottavaksi, kuunneltavaksi ja koettavaksi. Tarinan kuuleminen, vaikkapa äänikirjan kautta, toimii ainakin minun kohdallani niin hyvin, että koen olevani saattueen mukana ja keskellä tarinaa.
" --- Yhdeksän ihmisille jotka vie tuoni armoton ---"
Tolkienin Sormuksen ritareissa kertoma tarina on hyvin monitahoinen ja aito. Elämän muutokset ja kaiken loppuminen aikanaan on olemassa koko ajan tarinassa. Se, että on kyse sadusta ja fantasiakirjallisuuden klassikosta ei vähennä tunnetta ja uskottavuutta. Kuunnellessani Frodo Reppulin matkan vaiheita kaikki silmieni eteen kuvattu on totta.

Heikki Määttänen on ollut täydellinen valinta lukijaksi, nautin todella hänen äänensä väristä ja lämmöstä. Käytössäni oli cd-versio, kahteen laatikkoon jaetussa äänikirjassa levyjä riittää 20 kappaletta.

Teos: Sormuksen ritarit (Taru sormusten herrasta 1). Alkuperäinen: The Lord of the Rings 1: The Fellowship of the Ring
Tekijä: J. R. R. Tolkien
Kääntäjät: Kersti Juva ja Eila Pennanen, runot kääntänyt Panu Pekkanen
Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: äänikirjana 2002 (alunperin 1954, suomeksi käännettynä 1973)

3 kommenttia:

  1. Joskus nuorempana yritin lukea tämän kirjan, mutta en päässyt kovin pitkälle. Äänikirjana sen sijaan nautin teoksesta ja kuuntelin loppuun asti.
    Blogissani on sinulle haaste. ッ

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi, Jonna. Minusta on outoa miten erilaiselta TSH vaikutti luettuna verrattuna äänikirjaan. Kun kirjoitan äänikirjasta, joudun ottamaan kuitenkin kirjan käteen saadakseni lainaukset ja nimet oikein. Äänikirja on usein minulle luettua kirjaa voimakkaampi kokemus.
      Kiitos haasteesta!

      Poista
    2. Pieni tarkennus aiempaan: TSH vaikutti laimeamalta itse hiljaa luettuna kirjasta kuin kuunneltuna toisen lukemana äänikirjana.

      Poista

Kommentteja vastaanotetaan kiittäen!