torstai 3. heinäkuuta 2014

Julma maa

Hyllystäni löytyi Julma maa, joka on Moira Youngin kirjoittama nuortenkirja. Takakansi tietää teoksen aloittavan toiminnallisen trilogian. Ryhdyin lukemaan kirjaa täysin tietämättömänä kirjasta tai sen tekijästä, mikä on pelkästään hyvä. Lukeminen oli kuitenkin tyssätä heti alkuunsa.

Tarina alkaa lyhyiden lakonisten lauseiden tykityksellä. Ensimmäiset sivut eivät tekstiä tulvehdi. Aivan kuin kertoja ei kertoisi mielellään monisanaisesti, vaan olisi miltei pakotettu tiristämään ääneen vain sen pakollisen. Teos on jaettu lukuihin, joiden nimistä päätellen paikka ainakin vaihtuu tarinan edetessä. Aluksi ollaan Hopeajärvellä ja lopuksi Vapaustantereella.

Luhg ja Saba ovat kaksosia, mutta Saba-kertojan mukaan hyvin erilaisia. Saba katsoo veljeään Lughia yläviistoon ja pikkusisko Emmiä alaviistoon. Perheeseen kuuluu myös isä, perheen äiti on kuollut Emmin syntymässä. Tarinassa kaikki on ankeaa ja ahdistavaa muuttuen aina vain ahdistavammaksi. Kirjan alkuperäinen nimi, Blood Red Road, kertoo aika hyvin kirjan sisällön ja tunnelman. Väkivaltaa, taisteluita, kulkemista paikasta toiseen. Olin jo lopettamassa lukuleikin kesken, mutta sitten tuli jotain, jota en voinut vastustaa. Tähänkin saakka tarina veti kyllä, mutta minusta tuntui, etten jaksa tappelua. Tarinaan kuitenin ilmestyi mielenkiintoinen henkilö, joka toi lohtua ja järkeä mukaan niin, että päätin jatkaa. Jack ja se kaikki, mitä häneen liittyi, pelastivat tämän lukukokemuksen minulle.

Dystopia Julma maa on pääasiassa armottoman maailman laitamilla kasvaneen Saban tarina. Toisiin liittyminen ja oman toiminnan perusteet jäävät aika heppoisesti motivoiduiksi. Jo aluksi kerrotaan, että kaikki elämässä on jo lyöty lukkoon ja kohtalo määrää tapahtumien kulun. Syvemmät motiivit Saban ja kaikkien muiden toiminnalle joko selitetään seuraavissa teoksissa tai jäävät kokonaan selittämättä. Synkkyyden keskellä kaikki hupi on tervetullutta ainakin minulle lukijana ja aina välillä sitä Young tarjoilikin. Ote kirjasta:
"Ojennan mun käden Ikelle ravistettavaksi, mutta se tarttuu siihen, nostaa sen suulle ja moiskauttaa siihen ison, märän suukon.
Tule mulle vaimoksi, se sanoo. Mulla on vielä kaikki omat hampaat tallella, peseydyn kaksi kertaa vuodessa, ja sä saat puolet mun liiketoimista täällä.
Mun poskia polttelee. Kiitos ei, sanon. Yritän kiskaista käden pois, mutta Ike pitää sitä tiukasti sen rintaa vasten.
Ehkä ei nyt ihan heti, se sanoo, mutta sitten kun me on opittu tuntemaan toisemme. Vaikkapa viikon päästä. Ei haittaa, vaikka joudun odottamaan vähän. Kunhan sä vaan et hiillosta mua liian kauan, sydänkäpynen."
Lauseet pitenivät, sivut täyttyivät, juttua riitti ja luin lopuksi kirjaa yötä myöten. Saban korppi Nero tuo tarinaan omalta osaltaan mystisyyttä ja hyppii konkreettisesti kirjan sivuilla varjokuvana. Vaikka luettavaa riittää vajaat neljäsataa sivua, Julma maa on nopea lukea. Kirjan sisällön vuoksi kirja voisi olla omiaan 15-vuotiaille ja sitä vanhemmalle. Kuten nyt vaikka ihan aikuiselle, joka arvostaa reipasta menoa. Sitä riittää.

Julma maa on luettu ainakin blogeissa Tarinoiden syvyydet, Lukunurkka, Lukuholistin maistiaiset ja Kirjaneidon tornihuone.

Teos: Julma maa (Blood Red Road)
Tekijä: Moira Young
Kääntäjä: Tarja Kontro
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2013 (2011)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentteja vastaanotetaan kiittäen!