keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Yksisarvinen

Suljin juuri kirjan kannet ja henkäisin syvään. Takana on kolmas lukukerta Kaari Utrion kirjoittamasta massiivisesta historiallisesta romaanista Yksisarvinen. Utrion Yksisarvinen on julkaistu kirjailijan uudistamana painoksena tänä syksynä. Olen aiemmin blogissani tunnustanut olevani Kaari Utrio -fani ja pitäväni hänen kirjojensa lukemista lohtuna, joten tiesin olevani hyvän äärellä tarttuessani kirjaan.

Yksisarvinen kertoo kaksosveljesten tarinan. Geirin ja Ivarin elämää seurataan heidän syntymästään aina vuoteen 1099, jolloin miehet ovat 32-vuotiaita. Paljon noihin vuosiin mahtuukin. Veljekset eroavat toisistaan ainakin luonteeltaan, toinen on vakaa sotilas ja toinen kuohuva runoilija. Kertojan katse seuraa erityisesti vakaata veljestä, vaikka runoilija seuraakin mukana lähietäisyydellä. Veljesten elämäntyöksi muodostuu ristiretki Jerusalemiin, joka on merkittävässä asemassa tarinassa.

Tällä lukukerralla ahdistuin tarinan kuvaamasta uskonnosta ja kaikesta siitä, mitä sen nimissä ihmiset tekivät tarinan edetessä. Maailman tapahtumilla nykyhetkessä on lukemiseen liittyvässä ahdistumisessa oma osansa. Varakkaat ja hyväosaiset miehet pohjoisesta lähtevät Yksisarvisessa vaivoja säästämättä sotimaan kauas vuosikausiksi. Juonipaljastus ei liene, että veljekset pääsevät Jerusalemiin ja ristiretki saa näin täytymyksensä. Veljesten merenrannalta löytämä yksisarvisen sarvi kulkee mukana merkkinä erityisyydestä, uskosta ja varallisuudesta. Sarvi pienenee matkalla, mutta niin käy myös retkeläisten uskolle ja periaatteille vaikeissa olosuhteissa.

Minulle taistelua tärkempiä Utrion tarinoissa ovat naiset ja heidän kohtalonsa miesten maailmassa. Constanzia on ylhäinen nainen, joka olosuhteiden vuoksi päätyy samaan ristiretkiseurueeseen kaksosten kanssa. Constanzia on lukutoukka ja kohtuuden ihminen. Hän on tarinankertoja ja muodostaa näin runoilija Ivarille eräänlaisen vastinparin. Siinä missä Ivarin runoelmia kuulevat vieraammatkin, Constanzian tarinoista saavat nauttia vain seurueen läheisimmät jäsenet. Toinen tarinan nainen on Aldegunda, joka on tarinan alussa keisarinnan kaunis hovineito. Algesunda on ajatuksissaan kiinni kauneudessaan ja kaikessa siinä, mitä hän ajattelee hänelle kuuluvan.

Takakansi kertoo Yksisarvisen olevan "Utrion kaunein rakkaustarina". Minusta se kehu kuuluisi vaikkapa Vaskilinnulle tai Tuulihaukalle, mutta kyllä rakkaus tässäkin tarinassa saa lukijan haikean hyvälle mielelle. Ote kirjasta:
- "Enkö ole ollut vierelläsi joka askeleella? Eikö elämäsi ole ollut minulle kalliimpi kuin omani? Enkö ole ollut rakastajasi, vaikka en ole koskenut sinuun?
Mieleen tulvi kuvia. Polttavia suola-aavikoita, jäisiä rinteitä, kuumaa ja hyytävää tuulta. --
- Etkö sinä ole minulle Jerusalem?"
Yksisarvisella on mittaa yli 700 sivua. Kirjailijan uudistama painos on tehnyt lukemisen helpommaksi. Utrion Yksisarvinen on lukunautinto historiallisen romaanin ystävälle.

Suomen Kirjailijaliiton tunnustuspalkinnon vastikään saanut Kaari Utrio on aktiivinen Facebookissa ja suosittelen lämpimästi seuraamaan hänen päivityksiään. Tänä syksynä hän on kertonut tilannetietoja uuden romaanin kirjoitusprosessista. Mielenkiintoista! Kaari Utrion kotisivuilta löytyy lisätietoa Yksisarvisen taustatyöstä.

Sain kirjan arvostelukappaleena pyynnöstäni, kiitos kustantajalle!

Teos: Yksisarvinen
Tekijä: Kaari Utrio
Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2014 (kirjailijan uudistama laitos)

2 kommenttia:

  1. Ja minä en vieläkään ole lukenut. Some of these days... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joku päivä sitten. Sitä ennen luet muita hyviä kirjoja!

      Poista

Kommentteja vastaanotetaan kiittäen!