keskiviikko 14. tammikuuta 2015

Kymmenen onnen Anna

Luin ensimmäisen kirjan Havasteelta lokakuussa ja pidin lukemastani. Loppuvuodesta yritin etsiä Havasteen aiempia kirjoja kirjakaupasta huonolla menestyksellä. Ei hätää, kirjasto auttaa lukijaa ja niinpä minäkin löysin etsimäni lähikirjastosta. Kymmenen onnen Anna on Paula Havasteen esikoiskirja. Gummerus on julkaissut kirjan 2003.

Kymmenen onnen Anna on tarina tytöstä, joka joutuu selviämään pienestä pitäen omin voimin. Ainoana oikeana tukena on Ämmi, joka on Annan ja Annan äidin uuden kodin vanha emäntä. Ämmi perehdyttää Annan kasvien maailmaan. Kasvien käyttö rohtoina on tärkeä taito, joka määrittelee Annan koko elämän. Havaste kertoo Annan tarinan kauniisti ja vivahteikkaasti.

Kymmenen onnen Annan tapahtuma-aikaa ei yksilöidä sen tarkemmin, mutta kyse on todennäköisesti 1600-luvun alusta. Osa Annan aikalaisista on kristittyjä, osa uskoo vanhoihin luonnonjumaliin ja lukee loitsuja saadakseen viljelyonnen ja suotuisan sään toimilleen. Henkilöiden ja eläinten nimet ovat muinaista alkuperää, on Kyötikkiä ja Mairikkia.

Ote kirjasta:
"Anna juoksi koko matkan aittaansa asti. Hän haistoi yhä ihollaan metsän ukon salaperäisen lemun ja tunsi sellaista riemua, ettei koko elämässään aiemmin. Se riemu kantoi hänet olkiensa sekaan ja uuvutti unesta toiseen, syvempään uneen, sikiuneen aamuun asti."
Naisen elämä ei ole aivan sitä, mitä nuori Anna ajatteli. Aikuisen Annan kädet ovat täynnä työtä. Velvollisuudet täyttävät Annan päivät, viikot ja vuodet. Anna on oppinut lapsuudessaan ja nuoruudessaan tarinoita, lauluja ja loitsuja, joiden kautta Anna löytää voiman toimia oikein. Laulut ja loitsut ovat mukaelmia Kalevalasta ja Kantelettaren runoista ja sopivat oikein mainiosti tarinaan tuoden siihen syvyyttä. Kirjan nimi viittaa Annalle esitettyyn ennustukseen Annan elämän kulusta. Kymmenen onnea odottaa Annaa.

Nautin Havasteen kirjasta ja kävin hakemassa Kotasavun Marjan tänään kirjastosta. Se on itsenäinen jatko-osa Annan tarinalle.

Teos: Kymmenen onnen Anna
Kirjailija: Paula Havaste
Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2003

3 kommenttia:

Ulla kirjoitti...

Pidin tästä sarjasta paljon. Yhdessä osassa mietin, että oliko pakko ja ymmärsinkö oikein yhden peurajutun. Toivottavasti Tuulen vihoista muodostuu yhtä hyvä. Hieman kritisoin, kun kirja leimataan liian kevyesti liian kepeäksi.

Kirjakko ruispellossa / Mari Saavalainen kirjoitti...

Kiitos Ulla kommentistasi. Minun piti oikein mennä lukemaan sekä nyt kirjoittamani että aiemmin kirjoittamani läpi tuon kepeyden kannalta. Itse nautin kirjoista, jotka ovat vaivattomia lukea. En usko, että lukijan kärsimykset kirkastavat lukukokemuksen. Havasteen kirjat ovat mielestäni helppoja lukea, vaikka ne kertovatkin merkityksellisiä tarinoita, jotka eivät missään tapauksessa ole minulle liian kepeitä. Pidin Tuulen vihoista enemmän kuin nyt lukemastani Kymmenen onnen Annasta.

Ulla kirjoitti...

Minusta lukemisen helppous syntyy osaamisesta ja aiheen hallinnasta. Ja siltikään en usko, että Harlekiinin harrastaja viihtyisi Havasteen parissa. Minäkin pidin Tuulen vihoista enemmän. Totta kai olen myyty, kun pääosassa on nainen, kasviparantaja :). Maaren on mahtava osa tässä sarjassa. Ihanaa, että olit löytänyt kirjan.