keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Enni Mustonen: Emännöitsijä

Otin luettavakseni Enni Mustosen Emännöitsijän odottavin mielin. Mustonen on kirjoittanut vaikka mitä ja taatusti olen häneltä jotain lukenutkin. Nyt sain käsiini Emännöitsijän, joka on kolmas kirja Mustosen sarjassa Syrjästäkatsojan tarinoita. Kirjasarjan kirjat ovat sinänsä itsenäisiä, joten Emännöitsijän voi ottaa luettavaksi aivan hyvin, vaikka edellisiä kirjoja ei olisi lukenutkaan. Tarinaan pääsee hyvin mukaan!

Emännöitsijän päähenkilönä on palkollinen Ida. Ida on kirjan alussa parikymppinen nuori nainen, jolla on sydän paikallaan ja työlle otollinen mieli. Ida pestautuu taiteilija Albert Edelfeltin kaupunkikotiin emännöitsijäksi. Tarina alkaa vuodesta 1900 ja päättyy reilut viisi vuotta myöhemmin. Pääasiassa tapahtumapaikkana on Helsinki, Edelfeltin kaupunkikodin yhteydessä on myös taiteilijan ateljee. Ida on aika paljon yksin ja huolehtii tyhjästä asunnosta. Taiteilijan tullessa Suomeen ja Helsinkiin Ida työllistyy Edelfeltin vieraiden kestittäjänä ja kaiken järjestelijänä. Ote kirjasta:
"Iltapäivään asti miehet järjestelivät tauluja. Minä kuljin edestakaisin kyökin ja ateljeerin väliä, vein pois tyhjän viinipullon ja likaisia astioita ja hain vielä toisen pullon viiniä komerosta, joka oli ateljeerin nukassa tampuurin ovea vastapäätä.Olin toki kurkistanut siihen siivotessani, mutten ollut nähnyt muuta kuin sivellinpurkit ja pahvirullat, jotka oli jätetty komeron ovensuuhun."
Tarina sisältää viitteitä todellisiin historiallisiin ihmisiin, kirjan sivuilla vilahtelevat vuorollaan kaikki mahdolliset Suomen sen ajan kulttuurihenkilöt. Pekka Halonen, Jean Sibelius, Ida Aalberg, Aino Ackté ja vaikka ketä muita. Mustonen luo viehättävän kuvan sen ajan ilmapiiristä ja taiteessa vaikuttaneista ajatuksista. Pariisi on suosittu matkakohde ja taiteilijoiden matkat Eurooppaan kestävät pitkään. Kuitenkin tarinan pääpaino on kouluja käymättömässä Idassa, jonka huomion vievät lähinnä lakanat, lattiat ja puurot. Ja hyvä niin. Minusta Ida on henkilönä ihana. Nautin Idan elämän seuraamisesta ja tunsin iloa seuratessani kuinka hän vaikuttaa suotuisasti asuntoon ja siellä asuviin ihmisiin. Ida on kuitenkin taiteelle, kulttuurille ja sivistykselle altis henkilö ja hankkii mm. luvan lainata luettavaa Kansankirjastosta.

Yllätys ei ole, että tarinaan ympätään rakastuminen. Olisin pitänyt Emännöitsijästä ilman rakastumista ja rakkauttakin, mutta kestin myös tämän.  Minulle Emännöitsijä on tarina nuoruuden voimasta ja työteliään ihmisen elämäntarina hänen tärkestä vuosistaan. Kirja on mankeloinnin, voileipien tekemisen ja pedatun sängyn ylistys. Rakkaus ja kiintymys on Emännöitsijässä ainakin käytännöllistä. Se voi olla myös hurmiota ja unelmaa, mutta todellinen maailma on olemassa joka tapauksessa. Tolkun ihmisen tietää miltei aina oman paikkansa maailmanjärjestyksessä.

Muissakin blogeissa on kirjoitettu kirjasta. Emännöitsijä on luettu ainakin näissä blogeissa:
Lukutoukan kulttuuriblogi
Kasoittain kirjoja
Kirjakaapin avain
Kirjavuori

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Vielä sokerina pohjalla: Ylen Areenassa on nähtävissä Virginie. Tv-elokuva kertoo Albert Edelfeltin ja hänen mallinsa Virginien intohimoisesta suhteesta. Elokuva on nähtävillä vielä vajaan kuukauden. Huomasin tämän herkkupalan vasta nyt, mutta onhan tässä vielä aikaa katsoa elokuva.

Teos: Emännöitsijä
Tekijä: Enni Mustonen
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2015

2 kommenttia:

Margit kirjoitti...

Kirjoitat Emännöitsijästä niin, että se alkaa vaikuttaa houkuttelevalta, vaikka olen ajatellut, että Mustonen ei ole minun kirjailijani.

Anna Kortelaisen Virginie on ihana kirja!

Unknown kirjoitti...

Minäkin luulin, että Mustonen ei olisi minua varten, koska hönen kirjojaan lukemattomat ihmiset aina arvostelevat häntä siirappisten rakkausromaanien kirjoittajaksi. Sitten vain tulin lukeneeksi myöhemmällä iällä kesällä hänen Järjen ja tunteen tarinoita-sarjansa ekan kirjan ja sen jälkeen ahmin koko sarjan...ja sen jälkeen Koskivuorisarjan..ja hänen alkutuotantoaan. Mustosesta tuli mun "herkullista perus-kotiruokaa"-kirjallisutta, jota pitää aina täsmällisin väliajoin lukea. Ennakkoluulot oli suuret ja sarjan nimi "Järjen ja tunteen tarinat" vahvisti oletuksia, mutta Mustosen kirjat ei ole ollenkaan sitä romanttista hömppää, mitä Robertsit ja muut kirjoittavat. Rakkaus on yksi nuoren naisen elämään kuuluva asia..mutta ei läheskään se, mihin kirjan juonet Mustosella keskittyvät.