perjantai 12. kesäkuuta 2015

Eppu Nuotio: Mutta minä rakastan sinua

Kesäkuussa sormikkaat kädessä? Kuva Pixabaysta
Luin Eppu Nuotion kirjoittaman romaanin Mutta minä rakastan sinua jo aiemmin keväällä. Kolmen naisen lukupiirimme ennätti tavata vasta nyt kesäkuussa, joten kirjasta kertominen jäi täällä blogissakin. Jokainen meistä kolmesta oli lukenut kirjan jokunen viikko tai kuukausi sitten, joten muistelimme kirjan henkilöitä kuin ystäviä tai tuttavia ikään.
"Se Karin oli ehkä kiinnostavin siinä porukassa. Kyllä se jaksoi kävellä."
"Miten se mies, oliko se naisen esittämä juttu ensinkään sen miehen juttu vai menikö se siihen mukaan myötätunnosta?"
"Mikä sen naisen motiivi sille kaikelle oli?"

Romaanin päähenkilö on keski-ikäinen opettaja Karin Kiurukorpi, joka ei usko rakastuvansa ja sitten rakastuukin. Karin on luonteeltaan (miltei liian) kiltti, kohtelias ja sivistynyt. Nuotion kirja vaikuttaa samaan aikaan hyvin todelta (näinhän voi juuri sattua) ja sadulta (olipa kerran -osastoa). Ote kirjasta:
"Poimin viestistä sanan kerrallaan, tunnustelen niitä. Että hän valvoo ja ajattelee minua, se tuntuu hämmentävän hyvältä. Kello nakuttaa yötä, katulamppu heittää kiilan valoa seinälle, peitto tuntuu liian kuumalta, sydän paikallaan ilmassa räpyttelevältä linnulta. Nousen ylös, sytytän himmeän yövalon. Luen viestin vielä toisen kerran, kolmannenkin."
Nuotion Mutta minä rakastan sinua on täsmälääke rakkaudessa pettyneille ja väsyneille. Se sopii lohtukirjaksi rakkautta kaipaaville ja siihen kyynisesti suhtautuville. Kirjan voi lukea myös kannanottona parisuhteen rakkauden moninaisuuteen. Romaanissa pohditaan, voiko kahden aikuisen välinen rakkaus toteutua ilman seksiä.

Uskoimme lukupiirissä kirjan sopivan parhaiten yli neljäkymppisille naisille, olimme siis juuri otollisia lukijoita. Kirja etenee verkkaisesti, joten lukijakin saa olla lukemsessaan rauhallinen ja malttavainen. Itse kaipasin tarinaan pelkistetympää tarinaa, sivujuonteita oli riittävästi ja vähän sen ylikin.

Teos: Mutta minä rakastan sinua
Tekijä: Eppu Nuotio
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2015

7 kommenttia:

  1. Tuollainen lukupiirikeskustelu tuo varmaan uusia ulottuvuuksia lukemiseen. En ole koskaan kokeillut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen saanut nauttia lukupiireistä sekä vetäjänä että rivijäsenenä. Lukupiiri tuo lukemiseen aivan uuden tason. Mielipide-erot tekevät keskustelusta mielenkiintoisen. Niistä reippaimmista keskusteluista jää myös muistijälkiä, jotka yhdistää juuri siihen puheissa olleeseen kirjaan. Esimerkiksi Honkasalon Tyttökerho ja Oksasen Puhdistus ovat kirjoja, jotka muistan erityisesti juuri lukupiirikeskustelun kautta.

      Poista
  2. Hauska kuulla, että olet lukenut tämän myös. Olin positiivisesti yllättynyt ja kirjan maisemat, jopa hahmot, ovat vieläkin muistossani. Ehkä ne arkisemmat kuvaukset olivat kirjat parhautta: ruoka, juoma, lamppu, musiikki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoss kommentistasi, Bleue. Olen samaa mieltä arkisesta kuvauksesta. Kirjassa käveltiin tosi paljon!!

      Poista
  3. Eppu Nuotiolta olen lukenut aiemmin vain Pii Marin -dekkareita, mutta kuvauksesi perusteella tämä voisi olla minun kirjan. Tosin ikäryhmä ei osu kohdalleen, mutta ehkäpä se ei haittaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä pidin niistä dekkareista. Kyllä tämän voi lukea nuorempikin. Siitä vaan kokeilemaan. Tämä on lopultaan hyvän mielen lukukokemus, vaikka kirjassa on myös tummempia sävyjä.

      Poista
  4. Jos kirja uppoaa parhaiten yli nelikymppisiin, taidankin odotella vielä muutaman kuukauden, ennen kuin luen sen ;)

    VastaaPoista

Kommentteja vastaanotetaan kiittäen!