keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

J. R. Ward: Halu

Viime bloggauksessa intoilin työmuutoksiin liittyvästä lisääntyneestä pään sisäisestä vapaudesta. Mihin olen käyttänyt tuon arvokkaan vapauteni? Tietenkin hötön lukemiseen. Otin kirjastosta luettavakseni J. R. Wardin Langenneet enkelit -sarjan ensimmäisen kirjan. Kirjailija on minulle tuttu Mustan tikarin veljeskunta -sarjasta, josta viimeksi luinkin osan 12, Kuningas.

Sarja Langenneet enkelit ei ainakaan ensimmäisen jakson perusteella kerro vampyyreistä, vaan pääosassa ovat "tavalliset" ihmiset. Tavallisuus tosin on kovin suhteellista tämän kirjailijan tarinoissa. Henkilöt Wardin kirjoissa ovat toinen toistaan kauniimpia, nokkelampia, rikkaampia, seksikkäämpiä ja uskomattomampia. Jim Heron on ex-sotilas ja lihaskimppu, joka saa hivenen haastavan homman eräänä työpäivänä, jolloin asiat menevät tosi pieleen. Vin di Pietro on rikas, komea ja älykäs mies, jolla on muutama mörkö kaapissa. Maria-Terese on prostituoitu ja pyhimys, joka on - yllätys yllätys - todella kaunis ja kiva ihminen. Näiden henkilöiden välillä tapahtuu kaikenlaista, pahuus yrittää jallittaa hyvyyden ja mukana on taatusti seksiä ja himoa. Yliluonnollista on saatu mukaan riittävästi.

Vaikka voi kuulostaa siltä, että en juuri Wardin kirjoista perusta, asia ei ole niin yksinkertainen. Minun lukemistossani näille kirjoille on aikansa ja paikkansa. Wardin kirjat edustavat minulle todellista aivot narikkaan -osastoa. Nyt sille taas oli tilaus. Wardin kirjoissa ensin pitää lukijana päästä tiettyyn lukumoodiin, jossa pienet höpöilyt eivät haittaa, sitten lukeminen onkin hauskaa ja jopa nautinto.

Kirjan nimi, Halu, ei oikeastaan tuo mitään uutta Wardin tarinoiden perusasetelmaan. Hänen jokaisen kirjansa nimi voisi olla tuo sama. Ward asettelee aina henkilöistään pareja, joiden välillä syntyy voimakas halu, jota sitten työstetään seksin kautta perusteellisesti. Halu esitetään aina hyvin fyysisenä ja ehdottomana luonnonvoimana, joka vie mukanaan. Ote kirjasta:
"Saanko sanoa jotain, mitä minun ei pitäisi?"
Marie-Terese jäykistyi miehen tuijottaessa häntä. "Okei."
"Viime yönä minä haaveilin olevani sinun kanssasi."
Marie-Terese laski mukinsa hitaasti alas. Joo, okei... ja oli joitakin asioita, joita mies voi sanoa ja saada sinut tulikuumaksi. Ja joitakin katseita, jotka olivat yhtä kouraantuntuvia kuin kosketukset. Ja ne kummatkin yhdessä, mieheltä, joka istui häntä vastapäätä...
Hänen kehonsa reagoi ällistyttävän nopeasti: rintoja kihelmöi kärjistä, reidet jäykistyivät, veri virtasi nopeasti..."
Että sellaista. (Minulla oli vaikeuksia löytää riittävän säädyllinen katkelma tähän laitettavaksi.) Olisin lukenut kirjaa riippukeinussa, mutta täällä on ollut aika sateista ja kylmää. Lukeminen on sujunut hyvin omassa sängyssä tai perheenjäsenten sängyssä makoilemalla. Vähän väliä on voinut työpäivän päätteeksi ottaa myös pieniä tupluureja. Seuraavaksi luen Jojo Moyesin Ole niin kiltti, älä rakasta häntä. Tämä lukemisen vapaus on todella kesän riemuja.

Teos: Halu (Covet)
Tekijä: J. R. Ward
Kääntäjä: Tanja Kielinen
Kustantaja: Basam Books
Julkaisuvuosi: 2012 (alkuperäinen 2009)

5 kommenttia:

Kuutar kirjoitti...

Olen lukenut Wardilta myös tuota Mustan tikarin veljeskunta -sarjaa silloin tällöin. Mukava lukea välillä viihdyttävämpää kirjallisuutta. Tosin olen tuossa sarjassa pahasti jäljessä julkaisutahdista. Näitä enkelikirjoja en ole lukenut vielä, vaikka aikomus on ollutkin.

Margit kirjoitti...

Olipa mukava tutustua kuvaukseen kirjasta, jota en todellakaan aio koskaan lukea. Tämäkin käy rentouttavaksi lukemiseksi!

Kirjakko ruispellossa / Mari Saavalainen kirjoitti...

Kiitos kommentista, Kuutar. Tuo Mustan tikarin veljeskunta vetoaa minuun enemmän. Se on niin ylimaallista ja överiksi vedettyä.

Kirjakko ruispellossa / Mari Saavalainen kirjoitti...

Kiitos kommentistasi, Margit. Kävin eilen kirjastossa ja otin mukaani kyseisen sarjan kaksi seuraavaa osaa. Saas nähdä, päätyvätkö koskaan tänne blogiin saakka. Rentouttavaa lukemista on niin monenlaista!

Villis / Villasukka kirjahyllyssä kirjoitti...

Ai Wardilla on tällainenkin sarja. Ystävä suositteli minulle jo ajat sitten Mustan tikarin veljeskunta -sarjaa ja sain vihdoin ja viimein sen nyt aloitettua kun vampyyrikirjojen kaipuu nosti päätään. Tuntuu siltä, että löysin sopivan lääkkeen tuohon oireeseen, kirja vetää kuin häkä kun lukuhetki on oikea :D Toki meno on välillä vedetty melkoisen överiksi, mutta olkoon :)