keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Jussi Valtonen: He eivät tiedä mitä tekevät

Ostin lukulaitteeseeni Jussi Valtosen palkitun He eivät tiedä mitä tekevät. Huomasin kirjailijan (tai kirjan) jo Finlandia-palkinnon jakotohinoissa, mutta varsinainen innostukseni alkoi äänikirjasta Siipien kantamat. Jussi Valtonen on taitava kirjailija, ja olin lukijana aivan tarinan pauloissa alusta asti.

He eivät tiedä mitä tekevät on pohjavireeltään surullinen kirja. Kirja kertoo suomalaisen Alisan, amerikkalaisen Joen ja heidän poikansa Samuelin tarinan. Aluksi tarinassa on riemukkaitakin sävyjä, kun Joe tutustuu Suomeen ja suomalaisiin. Ote kirjasta:
"Käsi - käsit? käseitä? Ei: kädet, käsiä. Ihmiseitten? Ei: ihmisten. Nöyryyttävän, käsittämättömän kurssin aikana selvisi, millaisilla säännöillä täällä pelattiin: hänen odotettiin asettavan koko elämänsä tauolle, kunnes pystyisi esittämään syntyperäistä suomalaista."

Tiesin kuitenkin Valtosta lukeneena, että todennäköisesti alustava käsitykseni kirjasta muuttuisi tarinan edetessä toisenlaiseksi. Ja niin kävikin. Kierrokset lisääntyivät ja ahdistus kasvoi. Lopulta luin kirjan kritiikkinä yhteiskuntamme kehitykseen. Ote kirjasta:
"Talo oli kokonaan Matiaksen [Samuelin kaveri, lukiossa] käytössä, koska Matiaksen äiti oli Brysselissä, isä Vietnamissa ja sisko Aurorassa. Äiti neuvotteli finanssikriisin tukipaketeista, isä uuden tehtaan alihankkijoista ja sisko ulkoiluluvista."
Kirja tutkii mielestäni ihmisten voimattomuutta ja kapeakatseisuutta ja ihmistä yksilönä ja ryhmän jäsenenä. Perhe on eräs ryhmä, joka näyttäytyy tässä romaanissa mielenkiintoisena ja tutkimisen arvoisena. Laajemmin katsottuna yhteiskunnassa ihminen on luonut omalla toiminnallaan mekanismeja, jotka elävät omaa elämäänsä ja vahingoittavat yksittäisiä ihmisiä ja ihmisryhmiä. Valtosen kirjan muistuttaa minua Risto Isomäen dystopiasta Sarasvatin hiekkaa, joka oli minulle mullistava lukukokemus.

He eivät tiedä mitä tekevät on täynnä tarkkoja ja julmia hetkiä nykyihmisen maailmasta, sen iloista ja pettymyksistä. (Merkitsin noin 30 kohtaa ylös kirjaa lukiessani ja siinä oli vasta tärkeimmät kohdat kirjasta. Pidän paljon lukulaitteen / e-kirjan mahdollisuudesta merkintöjen tekemiseen. Hyvästi irtoilevat paperilirpakkeet. ) Kun kirjassa kuullaan radiossa erään nuoren tekemästä joukkosurmasta, Alinan ajatukset vaikuttavat erityisen koskettavilta. Ote kirjasta:
"Jos tästä keskustellaan, Alina haluaa että se tehdään hysteerisesti karjumalla. Alina haluaa, että tämä asiantuntijakirjailija Hannes Vihinen ja tuo pehmeä-ääninen nainen juoksevat kadulla alasti, rikkovat paikkoja. Tai jos kerran pitää puhua, edes pelottavalla äänellä ja viitaten hahmoihin, joita kukaan muu ei näe. - - Tämä se on, mitä me olemme päättäneet tälle asialle tehdä, hän ajattelee: keskustella asiallisella äänellä radiossa. Pohtia, mitä voisimme asialle tehdä. Kysyä joka vuosi uudelleen ääneen, mitä voisimme tehdä, tohtori se ja se, estääksemme nämä tragediat tulevaisuudessa."
He eivät tiedä mitä tekevät oli minulle erittäin vaikuttava lukukokemus. En tiedä haluanko koskaan enää lukea kirjaa uudelleen. Uskon muistavani olennaisimman kirjasta hyvin pitkään. Mitähän Valtonen seuraavaksi kirjoittaa?

Teos: He eivät tiedä mitä tekevät
Tekijä: Jussi Valtonen
Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2014

6 kommenttia:

  1. Minäkin tykkäsin enemmän Siipien kantamat teoksesta.

    VastaaPoista
  2. Tämä oli minulle ensimmäinen lukemani Valtosen kirja, pidin todella paljon. Ahdistus on selkeänä esillä, kirjailijan katse tarkka oman aikamme haavoihin. Siipien kantamat luin myöhemmin, sekin jäi mieleen. Hieno, kiinnostava kirjailija.

    VastaaPoista
  3. Tämä on niitä kirjoja, joka pitäisi (ja jonka haluaisin) lukea, mutta en ole saanut aikaiseksi. Kiinnostava postaus sinulta.

    VastaaPoista
  4. Ostin tämän viikko sitten luettavakseni viimeisellä lomaviikollani, eli ensi viikolla. Odotan tältä paljon.

    VastaaPoista
  5. Jes! Otit jo nyt lukuun, odotin kovasti mitä tykkäsit tästä. Minulle myös tämä lukukokemus oli erittäin hyvä. Valtonen on todella taitava kirjailija ja samalla viisas maailman tarkkailija ja kuvaaja. Luin tämän jälkeen myös Siipien kantamat ja koin, että se oli vasta pintariipaisu siitä mihin HETMT yltää.

    VastaaPoista
  6. Tämä on minulla vielä lukematta. Sarasvatin hiekkaa olen lukenut ja pidin, joten jos tässä on kaikuja siitä, luulen pitäväni tästäkin.

    VastaaPoista

Kommentteja vastaanotetaan kiittäen!