"Uni tulee purkista / ja paholaiset nurkista..."Olin lukenut Antti Holmalta jo Järjestäjän ja pitänyt sen surullisuudesta hauskuudesta ja julmuudesta. Vaikka Järjestäjä on hauska, on Kauheimmat runot vielä hauskempi. Kärvistelin kotona odotellessani kirjaa näppeihini, mutta odotus oli sen väärti. Holma on koonnut yhteen niteeseen suomalaista lyriikkaa neljän runoilijan tuotannon osalta. Kauheimmat runot on lukijaystävällisesti jaettu runokukkasiin, runoihin ylioppilaille, runoja kodin juhlahetkiin, runoja ystäville ja rakkaille, runoja elämän kolhimille ja runoja matkalle tuonpuoleiseen. Lisäksi kirjasta löytyy johdanto, joka valottaa lukijalle runoilijoiden elämänkulkua ja yhteyttä kirjailija Holmaan. Teos päättyy yhteenvetoon runoilijoista. Ote kirjasta:
"Kuinka paljon lehtikaalia / mahtuu naiseen? / Yhtä paljon kuin / tunteita. / Eivät tunteetkaan / kokonaisena naiseen mene. / Lehtikaalin lailla ne / on käsiteltävä."Päätin lukea kirjan omassa järjestyksessäni. Ensin luin hohottaen ja hihittäen runot elämän kolhimille ja runot matkalle tuonpuoleiseen. Sitten luin myhäillen alun tiedot ja jatkoin käkätyslukemista kukkasista eteenpäin. Kauheimmat runot sopii luettavaksi satunnaisessa järjestyksessä ja pienissä paloissa. Ote kirjasta:
"... ko buss mene ohi / kalsarireun mene persvako / eläm mene hukka / ja viimese raha / mene vuakra / kiit sillonki / kiit vitust ..."Etukäteen uskoin pitäväni eniten Reino Leinosta. Tuo Eino Leinon kanssa samalta lähteeltä ammentava lyyrikko on melkoisen synkkä tapaus. Silti naiset veivät voiton tälläkin kertaa. Edith Södermalm ei vaatimattomuudessaan kaipaa paljoa, mutta silti omaa aimo annoksen kaupunkilaisasennetta halutessaan annoksensa gluteenittomana ja ilman korianteria. Edith Södergranista ei ole paljonkaan jäänyt jäljelle Holman käsittelyssä, vain muutama tähti ja kaipaus. Kirsi Kunnas on kuralammikossa sotkettu ja tuloksena on räävitön Sirsi Sunnas, jonka aakkosruno alkaa alkometristä ja päättyy ö-mappiin. Vastoin ennakko-odotuksiani pidin eniten kainuulaisen äidinkielenopettajan Karin Toiseks-Parasken runoista. Tämä rohkea nainen runoilee itsekehittämällään murteella ja toivoo vielä joskus pääsevänsä runojensa kotiseuduille. Karin varmasti toivoisi pääsevänsä yökunssiin Heli Laaksoselle.
Antti Holman Kauheimmat runot on runoparodia, josta nauttii todennäköisesti eniten, jos tietää tai arvailee irvistelyn kohteita. Kannen söpö vehjekuvitus ja nopea kirjan sisällön selailu toivottavasti jo estää tosikoita hankkimasta tätä kirjaa. Sen verran mustaa kirjan huumori on. Tämä runokirja on parhaimmillaan ääneen luettuna. Kokeilkaapa! Aivan kaikkea en pystynyt naurultani ääneen lukemaan.
Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!
Teos: Kauheimmat runot
Tekijä: Antti Holma
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2015
5 kommenttia:
Lainasin juuri Järjestäjän saamani vinkin perusteella, ilmeisesti sinun äänesi menee myös lue -osastoon?
Kyllä. Lue ihmeessä!
En ole runojen ystävä, mutta luulen että tämä voisi maistua minullekin. Runohuumoria ei olekaan tullut luettua. :)
Luin Järjestäjän kesällä ja pienistä mutinoistani huolimatta pidin kuitenkin lukemastani, vaikken teosta uudelleen lukisikaan. Holman kynänjälki runoissa kiinnostaa kovasti ja se, että runoille saa nauraa, kuulostaa just parhaalta. :-D
Karin nousi minunkin ehdottomaksi suosikikseni tietyn hengenheimolaisuuden takia :P
Lähetä kommentti