maanantai 28. syyskuuta 2015

Annmari Dannebey: Kun kuulet laulun varjojen

Kuva kustantajan sivuilta
Sain käsiini uutukaisen kotimaisen fantasiakirjan. Annmari Dannebeyn esikoiskirja Kun kuulet laulun varjojen on ollut minulla nyt luettavana jokusen viikon. Vehrytkantinen kirja kertoo tarinan Enorasta, yksin jääneestä nuoresta naisesta, jonka kohtaloksi koituu Eavin metsä Normandiassa. Ote kirjasta:
"Sade yltyi ja muta loiskui ruunan kavioissa. Ilma ei ollut kylmä, mutta Enora tunsi sisuksiensa jäätyvän. Mitä lähemmäksi hän pääsi määränpäätään sitä huonompi hänen oli olla ja jokainen metsästä kuuluva rasahdus pahensi hänen mielentilaansa."

Enora Kernot menee olosuhteiden ohjaamana outoon metsään 1959. Tapahtumat seuraavat toisiaan ja metsä muuttuu välttämättömyydeksi tälle omalaatuiselle ja päättäväiselle naiselle. Enoran ja häneen liittyvien ihmisten tarina tapahtuu monessa eri ajassa. Metsä on ja pysyy. Henkilöitä metsän uumenissa riittää enemmänkin, mutta ratsumestari Gwendal, markiisi Jean-Philippe de Belleroy ja palvelustyttö Malicia tulevat Enoralle erityisen tutuiksi. Ihmisten lisäksi elämillä ja kasveilla on tarinassa omia merkityksiään. Ote kirjasta:
" Enora katseli markiisin vakavaa ilmettä. Miehen kasvoilla ei näkynyt häivähdystäkän hullun hourailuista. Ehkä hän näytteli. Yritti pelotella ja leikkiä. Enora ajatteli sitä pahaa, joka hänet oli ajanut metsän uumeniin. Hän muisteli hopeanharmaan hevosen lämmintä kylkeä selkäänsä vasten. Hän muisti myös unensa miehen ja katsahti vaistonvaraisesti salin seinällä roikkuvaa risukasaa."

Kun kuulet laulun varjojen on maaginen tarina. Kirjassa on omat säikeensä ainakin rakkautta ja kauhua. Hankalimmillaan minulle lukijana tarina oli lähimpänä nykypäivää ja vetävimmillään sitten siellä varhaisimmissa ajoissa. Toinen maailmansota ja maailmansodan jälkeiset tapahtumat eivät mielessäni yhdistyneet tarinaan tai henkilöihin riittävän hyvin.

Kun kuulet laulun varjojen oli minulle aika raskasta luettavaa miltei loppuun asti. Tarinassa on paljon uhkaa, riitasointuja ja odottamista. Kaikki tuo sopi kyllä hyvin tarinaan, vaikka en itse osannutkaan lukijana siitä nauttia. Kun pääsin lukemisessa viimeisiin lukuihin, tarina nytkähti käyntiin uudella lailla. Innostuin loppupuolella tapahtuneesta tarinan lankojen yhteensaattamisesta. Päättäessäni Dannebeyn kirjan olin iloinen, että olin lukenut kirjan loppuun saakka. Nautin lukiessani eniten ihmisten pyrkimysten kietoutumista kaikkeen siihen, mitä metsä ja metsän olennot tekivät ihmisille. Minua kiinnosti Enoran lisäksi Gwendal kaikkine epäröinteineen ja velvollisuuksineen.

Kirjan on lukenut jo ainakin Heidi P. blogissa Dysphoria.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!

Teos: Kun kuulet laulun varjojen
Tekijä: Annmari Dannebey
Kustantaja: Myllylahti
Julkaisuvuosi: 2015

5 kommenttia:

  1. Hain tuon kirjan tänään, mutta taidan lukea samassa paketissa olleen dekkarin ensin. En oikein tiedä, mitä odottaa tältä, mutta kiinnostaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi, Ulla. Luen sitten bloggauksesi...

      Poista
  2. Sain viimeinkin luettua ja blogitekstinkin. Erilainen tämä oli. Pidin paljon, alku tempasi mahtavasti mukaansa, mutta jotain olisi saanut avata enemmän ja lopulta olisin halunnut enemmän.

    Löysin tänään ekan osaan Sookieen. Kukaan ei varmaan lue enää, en ole katsonut sarjaa. Mä aloitan vasta nyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi. Sookie jäi minulla kesken, vaikka aikanaan pitkälle pääsinkin. Olen miettinyt, että pitäisi lukea ne uudestaan, koska tv-sarja menee niin omia polkujaan ja koska eräs henkilö on niin ihana (huokaus).

      Poista
    2. Ainiin, minä suosittelen Sookieta englanniksi. Minulle se toimi suomea paremmin. Sisältö on niin ylimaallista, että englanniksi se on tietyllä lailla helpompi kestää.

      Poista

Kommentteja vastaanotetaan kiittäen!