lauantai 17. lokakuuta 2015

Aki Ollikainen: Musta satu

 "Suurin osa laivan miehistöstä on mennyt jo maihin, he eivät viihdy rikkureiden kanssa samassa tilassa. Hyväksyvät kuitenkin hiljaa tämän järjestelyn, koska tahtovat jo jättää tämän Saatanan hylkäämän sataman. Ammattimiehet olisivat aikoja sitten saaneet lastin laivaan ja laivan vesille, mutta ammattimiehiä ei enää ole, on vain lakkolaisia ja rikkureita. On punikkeja ja lahtareita, lapualaisia ja noskeja. Ja trokareita."
Kuva kustantajan sivuilta
Arvostan Ollikaisen tiivistä kerrontaa, joten yritän itsekin olla ytimekäs. Olin aivan hukassa lukiessani Aki Ollikaisen Mustaa satua. Koska luettava oli pienoisromaani, kestin tunteeni ja puskin eteenpäin. Lukemanani teos kertoi elämän vaikeudesta ja kuoleman vääjäämättömyydestä. Kaverit ja elanto ovat sivuseikkoja, teoksen mieshenkilöistä muodostuvat isien ja poikien ketjut katkeavat ja pojat jäävät vaille isänsä hyväksyvää katsetta. Oudoksuin miltei koko kirjaa, mutta sulin johonkin universaaliin yhteenliittymisen tunteeseen viimeisen kymmenyksen aikana. Musta satu on parhaimmillaan loppuosan kerronnassa, jossa kertoja ottaa lukijan tiukkaan otteeseen. Elina Warstan suunnittelema kaunis kansi jää mieleen pitkäksi aikaa.
"Kurotin käsikirjoitusnivaskan jalkatilasta. Sivut eivät olleet enää järjestyksessä, kohtaukset olivat sekoittuneet. Niin kauan kuin tarinalta puuttui loppu, tapahtumat kiersivät kehää ilman kronologiaa. Isopappa harhailisi ikuisuudesta ikuisuuteen perille pääsemättä, emmekä me koskaan kohtaisi."
Musta satu on luettu mm. näissä blogeissa:
Tuijata. Kulttuuripohdintoja
Ullan Luetut kirjat
Kannesta kanteen
Kirjapolkuni
Amman lukuhetki
Morren maailma
P. S. Rakastan kirjoja
Lukutoukan kirjablogi
Villasukka kirjahyllyssä
Lumiomena - Kirjoja ja haaveilua

Teos: Musta satu
Tekijä: Aki Ollikainen
Kansi: Elina Warsta
Kustantaja: Siltala
Julkaisuvuosi: 2015

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentteja vastaanotetaan kiittäen!