maanantai 12. lokakuuta 2015

Viivi Rintanen: Mielisairaalan kesätyttö

Kirjasto on antelias minulle. Jokaisella kirjastokäynnillä löydän sieltä todella hyvää luettavaa. Niin nytkin. Viivi Rintasen sarjakuvateos Mielisairaalan kesätyttö on painavaa luettavaa hoitojärjestelmästä, psyykkisestä sairastamisesta ja elämästä.

Päähenkilö Vilma on nuori nainen, joka saa kesätyön psykiatrisella osastolla. Laitoshuoltajan työt psykiatrisella osastolla ovat nuorelle henkisesti raskaita, koska hän uutena näkee asioita eri lailla kun jo pitkään töissä olleet. Yhteistä puhumista ja omien havaintojen miettimistä ääneen toisten työkavereiden kanssa ei ole järjestetty. Siivoaminen on päähenkilöstä yksiselitteistä ja siinä mielessä helppoa. Omaan elämään ja päänsisäisiin ajatuksiin liittyykin sitten jo paljon enemmän monimutkaisuuksia ja rajoitteita. Vilman poikakaveri on palaamassa piakkoin armeijasta ja hänen vanhempiensa elämään liittyy kaikenlaista säätöä.

Rintasen Mielisairaalan kesätyttö alkaa kesästä 2010 ja päättyy kaksi vuotta myöhemmin. Taideopiskelija Vilman elämänhallinta jähmettyy sairaudeksi, joka raastaa nuoren naisen mieltä ja kehoa. Osasto on työpaikkana mukana opiskelijan elämässä aina välillä. Reilussa sadassa sivussa Rintanen kertoo ahdistavan tarinan nuoren sairastumisesta psyykkisesti. Kerronta kuopaisee välillä todella syvältä. Peilistä katsoo luuranko ja pakko rajaa mahdollisuudet minimiin. Silloin sarjakuvateoksen kuvistakin tulee mustia ja julmia.
Mielisairaalan kesätyttö synnytti ainakin minussa ajatuksia monella tasolla. Luin teosta tyttönä, äitinä, psykiatrisessa hoidossa työskennelleenä henkilönä ja yhteiskunnan jäsenenä, joka voi äänestää poliittisia päättäjiä ja omilla teoillaan vaikuttaa yhteiskunnan järjestymiseen ja sääntöihin. Siinä mielessä teos on poliittinen.

Rintasen kynänjälki ei aina miellyttänyt minua, mutta toisaalta pidin siitä, miten henkilöiden tunteet näkyivät teoksen sivuilla kuvien asettelussa ja itse kuvissa. Useassa kohdassa huomasin ajattelevani virtaavaa ja etenevää vettä, jonka voi rinnastaa tunteiden ja tapahtumisien vuorottaisuuteen. Asioita tapahtuu ja ihminen reagoi niihin ja kokee tunteita. Koetut tunteet ohjaavat ihmistä kenties toimimaan ja tilanne valuu, virtaa ja kohisee uudelle uomalle tai kenties syventää jo olemassaolevaa veden reittiä. Sairaus voi olla aina samassa uomassa virtaavaa vettä.

Aiheensa puolesta Mielisairaalan kesätyttö on raskas. Synkät kuvat vahvistavat tunnelmaa, joka koko teoksen päällä lepää. Koska aihe on raskas ja ihminen tässä teoksessa lopultaan syvään uurtunut puro ja aivan liian kevyt, Mielisairaalan tyttö kannattaa lukea itse.

Teksti ja piirrokset: Viivi Rintanen
Teos: Mielisairaalan kesätyttö
Ulkoasu: Reetta Niemensivu
Julkaisuvuosi: 2015
Kustantaja: Suuri Kurpitsa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentteja vastaanotetaan kiittäen!