Luin Helsingin Sanomista haastattelun lukiolaisesta Viktor Paulisesta, joka oli kirjoittanut kirjan koulumenestyksestään. Juttu oli hyvä ja innostuin hankkimaan kirjan luettavakseni. Paulisen 10+ on lukukokemuksena mielenkiintoinen. Paulinen on lukiolainen, joka on onnistunut opinnoissaan hienosti. 10+ sisältää lyhyen esipuheen ja Paulisen kokeita ja kirjoitelmia yläkouluajoilta. Takakansitekstissä teosta suositellaan koululaisille, opettajille ja vanhemmille.
Luin teoksen selaillen ja hyppien tekstistä toiseen. Minulle 10+ on uutteruuden ylistys. Koska itse luin juuri yllämainitun Hesarin jutun ennen teosta, se vaikutti lukukokemukseeni. Jos olisin lukenut vain teoksen ilman taustatietoja, olisin voinut ajatella lukemastani eri lailla. 10+ on hämäännyttävän yksinkertainen. Pelkästään kokeiden vastaukset ja kirjoitelmat lukemalla voi ajatella, että suoritus (=peruskoulu kiitettävin arvosanoin) on helppo juttu. Teoksen sisällysluettelosta voi päätellä, että jokainen lukuvuosi jakautuu oppiaineisiin, joista pidetään arvosteltavia kokeita. Kun oppilas omaksuu tiedon ja vuodattaa sen takaisin paperille opettajan luettavaksi ja arvioitavaksi, lopputuloksena on hyvä arvosana kokeessa. Hyvistä koearvosanoista muodostuu todistuksen hyvä arvosana. (Tässä on jätetty pois olosuhteet luokassa, nuoren ihmisen myllertävä mieli, mahdolliset oppimisen esteet ja muut vaihtelevan pysyvät asiat, jotka vaikuttavat koulunkäyntiin.)
Mielestäni 10+ tärkeimmät kohdat ovat teoksen alussa ja lopussa. Sivulla 10 Paulinen kertoo vinkkinsä hyvään koulumenestykseen. "Läksyt tehdään huolellisesti aina, kun niitä annetaan." Mitä tämä on tarkoittanut Paulisen kohdalla? Hesarin mukaan Paulinen teki peruskoulussa läksyjä 2-8 tuntia joka päivä. Paulinen on tehnyt opiskellessaan muistilappuja, joista on esimerkki teoksen sivuilla 194-195. Paperiarkille (A4) sopii Paulisen kokemuksen mukaan 90 riviä tekstiä, pienellä piperrettyä tiivistä tietoa, johon Paulinen on jo miettinyt tärkeimmät asiat lukemastaan ja siis tehnyt ajatustyötä.
Olen seurannut koululaisten koulunkäyntiä sekä äitinä että opettajana. Omat opiskeluni ovat tuoreessa muistissa (valmistuin toisen kerran maisteriksi 2014). Olen ollut aina Viktor Paulista laiskempi oppija, vaikka pidän itseäni riittävän ahkerana. Väitän, että moni käy peruskoulun läpi tehden todella vähän läksyjä kotona. Perusopetuslain mukaan lukuvuodessa on 190 työpäivää. Yhdeksän vuotta, 190 työpäivää vuodessa. Yläkoulun kolme vuotta pitää sisällään 570 työpäivää. Työskentelemällä uutterasti lahjakkuudella ei ole merkitystä, työskentely tekee ihmisestä lahjakkaan. Osa käyttää ajan hyödykseen opiskelemalla sekä koulussa että kotona. Osa jättää kotona tehtävän opiskelun todella vähäiseksi, osa jättää myös koulussa tehtävän opiskelun minimiin.
Luin erityisesti Paulisen äidinkielen tekstit. On harmi, että teoksessa 10+ näkyy vain lopputulos. Esimerkiksi novellianalyysi on vaatinut oppilaalta ensin novellin lukemisen, oman ajatustyön (miten tämän ymmärrän ja mitä tästä ajattelen), jonkinlaisen tekstin suunnittelun, tekstin kirjoittamisen ja lopuksi vielä tekstin viimeistelyn. Lukija näkee Paulisen 8. luokalla kirjoittaman novellianalyysin Vaikeaa rakkautta, joka on sivun mittainen. Paulinen käyttää käsitteitä oikein, hän on ymmärtänyt novellin sisällön ja hänellä on omia ajatuksia novellista ja sen tapahtumista. Paulinen kertoo havaintonsa ja ajatuksensa jäsennellysti. Teksti näyttää Paulisen tekemän työn, jos sen osaa nähdä.
Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.
Teos: 10+. Mallivastauksia peruskoulun koetehtäviin
Tekijä: Viktor Paulinen
Julkaisuvuosi: 2015
Kustantaja: Nemo
Valitsen lukemisen
2 kommenttia:
En ole lukenut kirjaa, mutta mutta... jokainen oppilas on yksilö ja hänet arvioidaan yksilönä. Onneksi luokallani on 19 yksilöä eikä 19 kymppi plussan oppilasta. Opiskelutyyli on sopinut Viktor Pauliselle, mutta ihmiset oppivat erilaisilla oppimistavalla. Toiset oppivat esim. kuulon kautta, toiset lukemalla, toiset tekemällä siis kirjoittamalla tai tietokoneella, toiset visuaalisesti näkemällä ja sitten on tietysti näiden sekoituksia. Toiset ovat neroja, vaikka heidän käsialastaan ei saa mitään selvää.
Olemme siis erilaisia oppijoita ja käytämme erilaisia oppimistyylejä oppiaksemme. Joku voi saada vinkkejä Viktorin opiskelutavoista, mutta ei niitä voi yleistää. Itse käytän opetustavoissani näitä kaikkia tyylejä, jotta jokainen pystyy omaksumaan opittavan asian jo tunnilla. Tietysti kertaaminen on opintojen äiti. Opiskelusta on tehtävä mahdollisimman mielenkiintoista ja motivoivaa ja olen huomannut, että kun oppilaat saavat tehdä itse, he oppivat parhaiten.
Kiitos kommentistasi, Mai. Arvostan sitä, että Paulinen on halunnut kertoa omasta tavastaan oppia ja saada hyviä tuloksia. Tuo "uuttera työskentely tekee ihmisestä lahjakkaan" on oma ajatukseni, ei Paulisen.
Lähetä kommentti