sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Kirja vie kauas

Viime viikkoina ajatukseni ovat olleet kaukaisissa maissa ja niiden ihmisissä. Todellisen elämän rinnalla olen ajatellut lukemiani kirjoja, jotka ovat kertoneet minulle vieraista kulttuureista ja maailmoista. Muistan kirjoittaneeni lukukokemuksestani ainakin näistä:

Kamala Markandayan Punaista tomua sijoittuu Intiaan.

Naomi Ragenin Jeftan tytär sijoittuu Israeliin.

Susan Abulhawan Sininen välissä taivaan ja veden sijoittuu mm. Palestiinaan.

Graig Thompsonin Habibi sijoittuu fiktiiviseen maahan jonnekin todellisen Lähi-Idän maisemiin.

Khaled Hosseini Tuhat loistavaa aurinkoa sijoittuu Afganistaniin.

Skaala on laaja. Markandayan kirja on käännetty suomeksi 1956 ja Abulhawan kirja 2015. Ragenin romaani on viihdettä ja Hosseini romaanilla on ainakin minun mielessäni myös yhteiskunnallinen ulottuvuus. Listassa on neljä romaania ja yksi sarjakuvaromaani.

Jokainen näistä kirjoista on ollut hyvä lukukokemus. Thompsonin ja Hosseinin kirjat ovat olleet aivan erityisen väkeviä. Kun mietin mielessäni tämän tekstin kirjoittamista ja yllä mainittuja kirjoja, huomasin Habibin olevan taas perheenjäsenellä luettavana. Tekisi mieli lukea se itsekin.

Ote Hosseinin kirjasta Tuhat loistavaa aurinkoa:
Mulla Faizullah myönsi Mariamille, ettei hän aina ymmärtänyt, mitä Koraanin sanat tarkoittivat. Mutta hän nautti arabiankielisten sanojen lumoavasta soinnista. Hän sanoi, että ne lohduttivat häntä, tyynnyttivät hänen sydäntään.
"Ne lohduttavat vielä sinuakin, Mariam-jo", mulla sanoi. "Voit palauttaa ne mieleesi hädän hetkellä, eivätkä ne petä sinua. Jumalan sanat eivät petä sinua, tyttöseni."
Toivottavasti ennätän kevään aikana lukea jonkun kirjan Syyriasta, Irakista tai Iranista. Pitänee tutustua kirjablogien tarjontaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentteja vastaanotetaan kiittäen!