sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Paco Roca: Ryppyjä


Kirjasto teki sen minulle taas. Onneksi! Kävin kirjastossa, otin hyllystä sarjakuvateoksen ja luin sen. Löysin erityisesti etsimättä hienon teoksen ja sain ilon päästä keskelle hyvin surullista, mutta upeaa tarinaa. Palaan bloggauksen lopuksi kirjastoihin ja sarjakuviin.

Paco Rocan Ryppyjä kertoo eläkkeellä olevasta pankinjohtajasta, joka joutuu hoitokotiin. Hoitokotiin muuttava Emilio on asiallinen tyyppi, joka saa huonekaverikseen huumoria arvostavan Miguelin. Rocan tarinassa hoitokodin asukkaiden nykyhetkeen lomittuu hyvin konkreettisia muistoja menneisyyden tapahtumista. Se toki liittyy ikääntymiseen ja muistamisen ongelmiin, mutta on myös tuttua jokaiselle ihmiselle. Aikuinen ihminen huomaa yhtäkkiä olevansa keskellä muistojaan ja tunnetta, joka hänellä oli vaikkapa ensimmäisenä koulupäivänä. Alla oleva kahden kuvan ruutupari tiivistää jotain erään parin kiintymyksen alusta.
Kuva teoksesta Ryppyjä (2010, WSOY), piirros Paco Roca.
Roca esittää hoivakodin ikäihmiset lämpimän arvostavasti, mutta ei toisaalta peittele ristiriitoja ja hankalia tilanteita. Hoivakodin yläkerta on pelkoa herättävä paikka, jonne asukas joutuu, kun ei selviä alakerrassa. Teoksessa kerrotaan Alzheimerin taudista, syödään lääkkeitä ja testataan muistia.

Rocan tarina on ennalta arvattava, mutta se ei vie mitään teoksen voimasta pois. Muisti ei parane. Unohdus ja kuolema ovat koko ajan lähempänä. Ne ovat lähempänä jokaisen sivun kääntämisen jälkeen Emiliota, mutta myös minua lukijana. Luen omaa ja rakkaitteni tulevaisuutta. Fiktion "totuudellisuus" tekee Ryppyjä-sarjakuvateoksen lukemisesta niin tunteikasta. Ryppyjä tiivistää ja kokoaa. Itse vanhusten hoivaosastolla työskennelleenä ja useamman ikääntyneen sukulaisen viimeisiä vuosia seuranneena kaikki kirjassa on tuttua ja totta. Kannessa Emilio on junan kyydissä. Tuuli tai junan liikkeen ilmavirta puhaltaa muistot pois Emilion päästä. Hän itse hymyilee ja katsoo junan menosuuntaan, kaiketi tulevaisuuteen.

Ryppyjä teki minuun niin suuren vaikutuksen, että päätin ostaa kirjan itselleni. Se löytyikin Turun Sarjakuvakauppa.fi -kaupasta kohtuulliseen hintaan. Samalla ostin En koskaan pitänyt sinusta -sarjakuvateoksen, josta ainakin Elina blogissa Luettua elämää piti paljon.

Kirjastoista ja sarjakuvista: kirjasto voisi tarjota kävijöilleen sarjakuvapalvelua. Liityttyäni sarjakuvapalveluun kirjastonhoitaja lykkäisi aina kirjastossa käydessäni, eli noin kerran viikossa, mukaani satunnaisesti valitun sarjakuvateoksen. Näin lukisin enemmän sarjakuvia.

Teos: Ryppyjä
Tekijä: Paco Roca
Suomentaja: Anu Partanen
Julkaisuvuosi: 2010 (alkuperäinen 2007)
Kustantaja: WSOY

(Typo korjattu 11.4.2016)

4 kommenttia:

  1. Innostuin kuvauksestasi! Ryppyjä kuulostaa oivaltavasti rakennetulta sarjakuvateokselta. Aion etsiä sen käsiini. :)

    Hihkaisin ilosta, kun luin arviosi lopusta, että ostit Chester Brownin teoksen. Mahtavaa! Maltan tuskin odottaa, mitä pidät siitä. Taidanpa minäkin vieraili tuolla sarjakuvakaupan sivuilla...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi, Elina. Loogisesti ajattelin, että säästän rahaa ostaessani kaksi kirjaa samoilla toimituskuluilla.

      Poista
  2. Liittyisin sarjakuvapalveluun ehdottomasti!
    Juuri perjantaina mietin miten mahtava asia kirjasto on. Siellä kyllä hengittää vaikka olisi flunssaisempikin olo. Ja mitä kaikkea mukaan lähteekään. Koko viikon viihdytyspaketti. Kirjaisaa hiihtolomaa :)!

    VastaaPoista
  3. Tämä on upean koskettava teos. Kansikuva on hieno, monimerkityksinen, ja kuvaa hyvin tätä teosta. Minusta tylyintä tässä oli omaisten kaikkoaminen...se, miten vanhukset vain jätetään yksin. Huh, kyyneleitä saa pyyhkiä hyvän tovin tämän lukemisen jälkeen.

    VastaaPoista

Kommentteja vastaanotetaan kiittäen!