tiistai 26. huhtikuuta 2016

Arvonta on suoritettu




Taannoin pistin pystyyn pienet arpajaiset. Palkintona oli luvassa Kolun uutuus. Pienenä arpajaiset pysyivätkin, koska osallistuja oli kaksi. Arvonnassa onnea oli tuomassa lapsukainen, joka makasi jo sängyssään. Toivottavasti kuvasarja luo uskoa reiluun arvontaan. Onnea Niina T. Sinä voitit Siri Kolun kirjan Kesän jälkeen kaikki on toisin.

maanantai 25. huhtikuuta 2016

Anni Nupponen: Hirviöasiakaspalvelu

Sain kätösiini varsinaisen pikkuherkun. Anni Nupponen on kirjoittanut raapalekokoelman Hirviöasiakaspalvelu. Kirja on ohut ja nopeasti luettu. En ymmärtänytkään ennakkoon, että kirja on ulkoisilta mitoiltaan aivan näin piskuinen. (Hinta se vasta pieni onkin, 4 € Osuuskumman verkkokaupassa.) Omani sain kirjekuoressa, joten kirja on myös loistava postitse lähetettävä lahja.

Kirja kätkee lukijan.
Nupposen Hirviöasiakaspalvelu pitää sisällään 19 reilut kaksikymmentä hirviömäistä tarinaa. Tarinat ovat mukavan mielenkiintoisia ja vinksallaan. Erityisen pelottavia tarinat eivät ole, mutta häröilyä on luvassa alusta loppuun. Täsmälleen sadan sanan raapale on ihastuttavan jäntevä tekstilaji, se ei jätä hötölle juurikaan tilaa. Ote kirjasta:
<Hirviöasiakaspalveluchat, Sara.>
<Moi. Mulla on sellainen ongelma, että naapurit ovat ottaneet kerberoksen pennun. En mä jaksa sitä kimeää räkytystä. Kun yksi pää lopettaa, toinen aloittaa. Mitä mä voin tehdä?>
Raapaleessa Naapurin Kerberos asiakas ei saa hauluamaansa apua, mutta aika usein kirjan asiakaspalvelu on hyvää, kohteliasta ja pyrkii auttamaan epätietoisia asiakkaita. Kirjan asetelma on herkullinen, työ on ainakin minulle harvemmin käytetty tulokulma spekulatiiviseen fiktioon. Nyt hirviöasiakaspalvelu takaa hirveän hyvän asiakaspalvelun numerossa 0800-HIRVIÖ.

Itse ihastuin mm. raapaleeseen Hirviö sängyn alla, joka on ihanan lempeä. Varsinainen helmi on Mielen kauhu, jonka luettuni ajatuksen ulottuvat aivan uusiin sfääreihin. Raapaleita voi suositella hyvin monenlaiselle ja -ikäiselle lukijalle. Suosittelen Hirviöasiakaspalvelua huumorintajuiselle äidille ja mummolle annettavaksi kukkien kera toukokuussa. Ote kirjasta:
"Hyvä kun työ soititte. Meitin mökkijärvellä Sorsakoskella on nousunna pintaan vesihirvijö."
"Tärkeintä on pysyä itse rauhallisena. Onko se käyttäytynyt aggressiivisesti?"
"Ei, hää vaan nostaa kuikelokaulaansa ja sukeltaa uuelleen. - -"
Itse vien raapaleet luettavaksi äidinkielen tunnille, kunhan kirja on perheenjäsenten lukema. Laskin nimittäin kirjan käsistäni hetkeksi ja heti se löysi uuden lukijan.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Teos: Hirviöasiakaspalvelu
Tekijä: Anni Nupponen
Julkaisuvuosi: 2016
Kustantaja: Osuuskumma

tiistai 19. huhtikuuta 2016

Siri Kolu: Kesän jälkeen kaikki on toisin + arvonta

Kuva kustantajan sivuilta
Luin Siri Kolun uutuuskirjan Kesän jälkeen kaikki on toisin. Kirja kertoo täysi-ikäisyyden pian saavuttavasta Peetusta, jolla on oma rakas Aamu ja perhe, johon kuuluu isä, äiti ja veli Pyry. Suurin asia Peetun elämässä on jonkin aikaa sitten käynnistetty korjausprosessi. Prosessin aikana Peetun sukupuoli korjataan ja hänestä, Petrasta, tulee toisten silmissä se Peetu, joka hän jo kokee olevansa. Ote kirjasta:
Elämäni ensimmäisenä päivänä mä haluasin olla kukatahansa. 
Se kukatahansa, johon katse ei osu. Joka saa mennä metrossa, ratikassa, junassa, lentokoneessa niin, että se on joku vain.
Ei friikki. Ei erityistapaus. Ei sellainen, jota katsotaan hitaasti tai kaksi kertaa.
Mä menisin kahvilaan ja ottaisin ison kolan ja lukisin kaikki lehdet, mitä niillä on.
Kolun kirja on ohut, tarina on nopeasti luettu. Kolun kertoma tarina on kuitenkin kuin purjelentokone, jolla Peetu ja isä lentävät kesäisinä päivinä. Kesän jälkeen kaikki on toisin -pienoisromaanilla on paljon ilmaa siipiensä alla. Se, että lukijana pääsee keskelle Peetun elämää ja hänen läheistensä elämää, tarjoaa huimia näköaloja elämään, jota itse ei ole kokenut. Tarina vapauttaa ja vie mukanaan. Uskon, että osa lukijoista kokee Peetun tarinan hyvin lohduttavana ja voimia antavana. Itse koin Peetun tilanteen erityisesti vanhempien kokeman kautta ja helpotuin tarinan lukemisen aikana siitä, että kesän edetessä Peetu ja hänen tärkeät ihmisensä kykenivät kuulemaan toisiaan alun yksinpuheluita paremmin.

Toivottavasti moni nuori ja aikuinen löytää tämän kirjan. Kesän jälkeen kaikki on toisin on hyvin kerrottu tarina tärkeästä asiasta.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Kirja on luettu myös seuraavissa blogeissa:
Luetaanko tämä?
Lukutoukan kulttuuriblogi
Kirjanurkkaus

Teos: Kesän jälkeen kaikki on toisin
Tekijä: Siri Kolu
Julkaisuvuosi: 2016
Kustantaja: Otava

ARVONTA

Koska kirja on niin hyvä ja merkityksellinen, arvon minulla olevan ja kerran luetun kirjan jollekin blogini lukijalle. Jos haluat osallistua arpajaisiin, kommentoi sähköpostin kera tätä postausta. Arvon kaikkien kommentilla sähköpostinsa jättäneiden kesken Kolun uutuuden 26.4. tiistaina kello 18.

sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Nämä haluaisin lukea eli kotihyllyn aarteet ja kavereilta lainattua

1. Jane Austen: Uskollinen ystävämme
Ostin tämän ja ajattelin, että tyttäreni vie tämän käsistäni. No, ei ole vielä vienyt. Haluan lukea tämän, koska rakastan Jane Austenin kirjoja.

2. Veera Salmi: Kaikki kevään merkit
Salmen kirja on hienon näköinen. Ostin tämän luettavaksi itselleni. Ei kiirettä.

3. Arne Nevanlinna: Marie
Ystäväni ovat kehuneet Nevanlinnan kirjoja. Minä en ole lukenut yhtäkään. Ostin kirjan oikaistakseni tämän puutteen. Todennäköisesti kirja jää kesäksi.

4. Aleksi Delikouras: Soturioppilas
Minulla oli ilo kuulla Delikourasta kouluvierailulla tällä viikolla. Olen ostanut Fatal Ninja -sarjan kotiin luettavaksi itselleni ja pojilleni aikoja sitten. Nyt kirjan synnystä kuultuani aion lukea ainakin ykkösosan.

5. Paolo Giordano: Ihmisruumis
Giordanon Alkulukujen yksinäisyys teki minuun vaikutuksen. Odotan samaa tältä.

6. Juhana Säde: Maattomat kuninkaat
Tämän ostin puolisolleni luettavaksi. Ajattelin, että saatan lukea kirjan itsekin. Odotan kuitenkin ensin arviota häneltä. Siirrän tämän kirjan siis vaivihkaa hänen lukupinoonsa. Viimeisin siirto siihen pinoon oli Tommi Kinnusen Lopotti.

7. Kirsi Vainio-Korhonen: Suomen herttuattaren arvoitus
Tämä on lainassa ystävältä. Olen jo aloittanut kirjan, mutta luen sitä niin pienissä pätkissä, että se edistyy todella hitaasti.

8. Risto Isomäki: Kurganin varjot
Pidän Isomäen kirjoista. Tämän sain lainaan ystävältä. Laina-aikaa jo tarkistettiin ja vieläkin tämä on lukematta. Nyt olisi aika lukea kirja ja palauttaa kirja.

9. Mihail Siskin: Neidonhius
Toivottavasti tästä ei ole tulossa ikiluettava. Olen lukenut kirjasta jo ainakin kolmasosan, mutta jouduin laittamaan kirjan tauolle. Kirja tuli aivan liian lähelle.

10. Anthony Doerr: Kaikki se valo jota emme näe
Tämä odottaa lukemista. Odotan kirjalta paljon ja se on ikävä lähtökohta.

Mikä on sinun suosikkisi listaltani?

Erica Jong: Elä ja uneksi


Olemme ihmisiä. Joitakuita määrää se, mikä tapahtuu vyön alla, toisia ei, mutta kaikki olemme epäröiviä, kompuroivia, murenevia ihmisiä. Aivan liian älykkäitä hauraisiin kehoihimme. Aivan liian nokkelia ollaksemme kuolevaisia.
Ostin itselleni Erica Jongin kirja Elä ja uneksi ainakin uteliaisuudesta. Kirjan kaunis kansi ja kirjailijan maine vaikuttivat myös ostopäätökseeni. Jongin suosittua kirjaa Lennä ja uneksi en muista lukeneeni, mutta nyt se on lukulistalla.

Elä ja uneksi kertoo kuusikymppisen rikkaan ja moneen kertaan naimisissa olleen Vanessa Wondermanin ahdingosta. Aviomies sairastuu, vanhemmat tekevät kuolemaa ja oma kuolevaisuus on mielessä. Kirjassa tapahtuu kaikenlaista, kertoja siirtyy välillä nuoruuteensa tai vireään aikuisuuteen, jolloin asiat olivat menneet helposti ja itseä tyydyttävästi. Nyt aiemmin hyväksi havaitut sivusuhteet ja vapaa seksi ovatkin ongelmallisia ja minäkertoja joutuu miettimään uusia ratkaisuja elämälleen. Ote kirjasta:
Ikä tarkoittaa naisen kohdalla edelleen hylkäämistä. Mies voi näyttää satavuotiaalta, olla impotentti ja hämäräsokea ja silti löytää nuoremman naisen, joka etsii yhä isiä. Mutta naisella on tuuria, jos hän voi käydä elokuvissa tai bingossa toisen ruttukasan kanssa. Minä näin kauneusleikkauksen yhtä pakolliseksi kuin säärten vahaamisen.
En ole samaa mieltä kaikista asioista fiktiivisen Vanessa Wondermanin kanssa. Meidän kokemuksemme maailmasta ovat hyvin erilaiset. Se ei kuitenkaan vienyt minulta pois sitä iloa, jonka sain kirjan lukemisesta.

Kuolema saavuttaa väistämättä Vanessaa. Ote kirjasta:
"Rakastan sinua, - -", sanoin kylmälle poskelle.
Olisin yhtä hyvin voinut puhua ontolle nukelle. Ilman liikettä ja lämpöä keho oli lähes tunnistamaton. Jäljelle jäävät vain muistot: heijastumat, kopioidut eleet, sanat ja musiikki.
Jong kertoo Vanessan tarinaa nautittavan laajasti. Mukaan mahtuvat niin oman tyttären elämänkulku, Vanessan vanhempien nuoruus, teatterimaailman lainalaisuudet ja mennen ajan juhlat, juutalainen kulttuuri, perinnönjaon raadollisuus ja ystävyys toisiin naisiin. Kaikki tämä tarvitaan, koska Jongin kertomana sietämättömän ulkonäkö- ja minäkeskeisen Vanessan yksityinen tarina onkin myös tarina tästä ajasta, jossa moni ihminen tavoittelee mahdollisimman houkuttelevaa ulkoista olemusta ja riittävää (=suurta) varallisuutta. Miksi? Koska heille on myyty yhteinen harha siitä, että olemalla kaunis ja haluttava välttää kuoleman. Ote kirjasta:
Entä mitä Vanessa Wonderman tahtoi?
Rakkautta, seksiä, kuolemattomuutta - juuri sitä mitä kukaan ei voi saada. Mikä on ihmisen elämän juonen kaari? Haluan! Haluan!
Mutta mitä halusin? Halusin seksiä todistamaan, etten kuolisi koskaan.

Elä ja uneksi on mielestäni rohkea, hauska ja koskettava kirja. Vaikka koko kirja oli nautittava, eniten huomasin saavani itselleni ajateltavaa Vanessan ja hänen vanhempiensa välisten suhteiden selvittelyistä. Kirja sai minut nauramaan ja itkemään. Ote kirjasta:
"Miksi aii ji ji?" minäkin sanoin tietämättä mitään.
En ollut ikinä ennen kuullut noita tavuja hänen suustaan.
Eikä äiti pystynyt vastaamaan. Hän, seitsemänkirjaimisten Scrabble-sanojen kuningatar, hän jonka älykkyysosamäärä oli korkea, hän joka näytteli Gertrudea, upeat arvostelut saanutta Äiti Pelotonta ja suurta lady Macbethia. Hän joka maalasi muotokuvia öljyväreillä, vesiväreillä, conté crayoneilla. Hän joka keräsi harvinaisia ensipainoksia. Nyt hänestä oli jäljellä aii ji ji.
Kirjan ovat lukeneet myös Ulla, Leena ja Mari.

Teos: Elä ja uneksi (Fear of Dying)
Tekijä: Erica Jong
Suomentaja: Jaana Kapari-Jatta
Kansi ja ulkoasu: Satu Kontinen
Julkaisuvuosi: 2016 (alkuperäinen 2015)
Kustantaja: S&S

sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Sally Green: Puoliksi poissa

Kansikuva kustantajan sivuilta
Ei ole hyvä, jos herätät kauhua. Ja useat valkoiset noidat pelkäävät sinua tai sitä, millainen sinusta voi tulla. Annalise saa osakseen myötätuntoa, koska hän rakasti harhaan astunutta veljeään ja yritti auttaa tätä, mutta sinua pidetään murhanhimoisena mustana noitana, Marcusin poikana, sydämensyöjänä.
Sally Greenin Puoliksi paha (Half Bad) -trilogialla on ollut hämmästyttävä vaikutus minuun. Ensimmäinen kirja, Puoliksi paha, sai tunteet pintaan. Syy tunteisiin ei ollut kuitenkaan se tyypillisin. Kiinnostuin tarinasta ja päähenkilöstä, mutta mielestäni kirjailija ei hyödyntänyt luomansa tarinan kaikkia mahdollisuuksia kirjassaan, joten olin lukijana pettynyt. Pettymykseni oli sitä luokkaa, että luin kirjan kahdesti. Joten selvisin tunteestani. Toinen kirja, Puoliksi villi, jatkoi kiinnostavan ja ristiriitaisen päähenkilön tarinaa.

Molemmissa teoksissa on paljon väkivaltaa. Päähenkilöä kidutetaan ja pahoinpidellään, hän on tappeluissa ja ylipäätään käyttäytyy pidäkkeettömästi muita kohtaan. Mielestäni väkivallan kuvaus on kuitenkin perusteltua, koska se näyttää päähenkilön eriskummallisuuden. Lukijana olen siis ollut ahdistunut lukemastani, kiukutellut kirjailijalle ja lukenut kirjat kiinnostuneena. Ja nyt käsillä on trilogian päättävä Puoliksi poissa.

Puoliksi poissa kannattaa lukea vasta, kun on lukenut trilogian ensimmäisen ja toisen kirjan. Puoliksi pahan päähenkilö Nathan Byrn, puoliksi valkea ja puoliksi musta noita, on hankkinut uusia voimia hyvinkin synkällä tavalla. Kuvasin Nathania aiemmissa bloggauksissa (linkit yllä) mm. näin:

Nathan näyttäytyy kuorena, joka kantaa sisällään mysteeriä. Se mustuus, joka Nathanissa on, on yhtä outoa häntä ympäröiville valkeille noidille kuin se on hänelle itselleen.

Nathanin hahmossa on noidan erityisyyden lisäksi jotain hyvin yleistä ja inhimillistä. Nathan haluaisi liittyä toisiin, mutta ei oikein osaa. Nathan kokee osan itsestään vieraaksi ja joutuu sovittamaan itsessään yhteen asioita, jotka eivät tunnu millään sopivan yhteen.

Kirjan Puoliksi poissa voi lukea seikkailuna mennen tarinassa hurjasta tilanteesta toiseen. Se ei kuitenkaan ole se, mikä minua kirjassa innostaa. Kirjaan tarttuessani minua nimenomaan kiinnosti se, kuinka Nathan selviää inhimillisenä olentona itsensä, historiansa ja ympäröivän maailman muiden inhimillisten olentojen kanssa. Puoliksi poissa on minulle tarina itsensä etsimisestä ja erilaisuudesta.

Pelkoa ja kauhua useimmissa herättävä Nathan on tarinassa valkoisten ja mustien noitien taisteluiden keskellä. Koska hän on itse niin voimakas ja häikäilemätön noita, hän ei pelkästään ole taisteluiden keskellä, vaan tappaa itse monta henkilöä päästäkseen omiin päämääriinsä tai vain kostaakseen. Hämmästyttävää on, että vaikka tarinassa on sotatila, Puoliksi poissa onnistuu olemaan väkivallattomin näistä kolmesta kirjasta. Nathanin on ponnisteltava ollakseen yhteydessä toisiin. Suotuisissa olosuhteissa hän pystyy siihen. Kaiken kamaluuden jälkeen ja lomassa Nathan kokee hetkittäin olevansa onnellinen. Se on hyvin lohdullista. Ote kirjasta:
Minulla on kummallinen olo. En muista, että minusta olisi koskaan tuntunut tältä. Kai minä olen tavallaan onnellinen.
Mielestäni Green onnistuu kertomaan Nathanin tarinan ja päättämään tarinan hallitusti. Aamulla luin Puoliksi poissa loppuun, tunsin surua ja iloa Nathanin puolesta ja olin tyytyväinen, että luin Puoliksi paha -trilogian. Pidän Greenin kirjojen ulkoasusta ja kansikuvista. Puoliksi poissa -teoksen nimi ja kansi kuvaavat hyvin tarinaa. Nyt annan kirjan yläkouluikäiselle tyttärelleni ja odotan mielenkiintoisia keskustelujamme hänen luettuaan sen.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Teos: Puoliksi poissa (Half Lost)
Tekijä: Sally Green
Suomentaja: Sari Kumpulainen
Kansi: Justin Metz (kuva), Tim Green (suunnittelu)
Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2016

lauantai 2. huhtikuuta 2016

Helen Macdonald: H niin kuin haukka

Kansikuva kustantajan sivuilta
Sitten lintu käänsi päänsä ja tuijotti minua suoraan silmiin. - - Silloin, juuri sillä hetkellä, mieleeni juolahti, että se kanahaukka oli minua suurempi ja tärkeämpi. Ja paljon, paljon vanhempi: Deanin metsästä löytynyt dinosaurus. Höyhenissä selvä esihistorian tuoksu; se kihelmöi sieraimissani väkevänä, ruosteisena kuin myrskysade.
Valitsin Helen Macdonandin kirjan luettavakseni pelkästään kannen ja kirjan nimen perusteella. Odotin varmaankin romaania, mutta kirjan saatuani huomasin sen olevan muistelma ja tietokirja. Nyt tämä hieno ja koskettava kirja on luettu.

Macdonaldin H niin kuin haukka on kertomus naisesta, joka on rakastanut haukkoja lapsuudestaan asti. Minäkertoja Helen suree edesmennyttä isäänsä ja hankkii itselleen haukan. Helenin tarinan nykyhetkeen lomittuu hänen oma lapsuutensa, hänen isänsä lapsuus, kirjailija T. H. Whiten yksityinen elämä ja kirjallinen tuotanto vajaa vuosisata sitten ja haukkojen koulutuksen vuosisatainen perintö. 

H niin kuin haukka sisältää paljon historiaa. Macdonald kertoo englantilaisesta haukankasvatuksen perinteestä hyvin perusteellisesti. Macdonald itse on lukenut erittäin paljon aiheesta, osan hän kertoo itsensä kautta ja osan hän kierrättää lukijalle Whiten kautta. Sekä White että Macdonald lumoutuvat Edmund Bertin 1619 kirjoittamasta kirjasta An Approved Treatise of Hawkes and Hawking.

Tietokirjassa H niin kuin haukka Helen kuopaisee syvältä itsestään. Koettu menetys saa Helenin henkiseen ja sosiaaliseen epätasapainoon. Tämä Helenin henkilökohtainen myllerrys saa uusia merkityksiä haukan kouluttamisen kautta. Kaksi otetta kirjasta:
En kouluttanut haukkaa siksi, että tuntisin olevani erityinen. En toivonut, että tuntisin haukan ansioista astelevani oikeutetusti kauan sitten kadonneiden esi-isieni mailla. En voinut sietää historiaa, en ylipäänsä aikaa. Koulutin haukkaa saadakseni sen kaiken katoamaan.
Surun arkeologia ei ole järjestelmällistä. Pikemminkin se on maan kääntämistä lapiolla, niin että esiin ilmaantuu sellaista mikä on unohtunut. Päivänvaloon nousee yllättäviä asioita: ei vain muistoja vaan myös mielentiloja, tunteita, aiempia tapoja tarkastella maailmaa.
Kuolema on vahvasti läsnä muistelmassa H niin kuin haukka. Kirjassa riittää paljon kuolemaa ja tuhoa, aina isän hautajaisista veriseen kanin raatoon niityllä haukan hyökkäyksen jälkeen. Haukka metsästää, se on peto. Ihminen haluaa osansa saalistamisesta kouluttaessaan haukkaa omiin tarkoituksiinsa. Haukan koulutus on armotonta ja julmaakin toimintaa, jonka tavoitteena on saada villi peto yhteyteen ihmisen kanssa ja jonkinlaiseen riippuvuuteen ihmisestä. Kanahaukka on kirjoittajalle "hankala kuoleman lintu, joka elää ja kylvää kuolemaa metsien tiheikössä." Kanahaukan lennättäminen vaatii kuitenkin rohkeutta, jota Helen ei usko itseltään löytyvän. Hän pitää itseään tarkkailijana. Haukan koulutus vaatii aktiivisuutta. Ote kirjasta:
Kokemuksesta oppii, että kanahaukan raja seksuaalisen kiihtymyksen ja kamalan, väkivaltaisen raivon välillä on hiuksenhieno. Kasvattajan on vahdittava haukkojaan jatkuvasti, tarkkailtava niiden käyttäytymistä valmiina puuttumaan siihen.
Macdonaldin H niin kuin haukka on kaunis kirja intohimosta ja tunteista. Kertojaminä sitoutuu voimallisesti haukkaansa ja suree menetystään omalla laillaan. Jo pelkästään vahva sitoutuminen koulutettavaan haukkaan on jo menetys sinänsä. Kääntyessään kesyttömän pedon puoleen Helen kääntyy pois ihmisistä ja ihmisestä itsessään. Kirjassa kuolema on lohdullinen paikka. Siellä ollaan "kadoksissa, - - tiheässä metsässä."

Kirja on vahva kunnianosoitus haukalle ja sen ylivertaisuudelle. Haukan aistit ovat omaa luokkaansa verrattuna ihmiseen. Macdonaldin mukaan haukka pysyy erottamaan värejä, jotka eivät ole ihmissilmän nähtävissä. Se voi myös seuraamaan maailman magneettikentän voimaviivoja. "Kaikki haukassa on muotoutunut ja virittynyt metsästystä ja tappamista varten." Kirjan luettuani päädyin katsomaan haukkavideoita netistä.

H niin kuin haukka on tietokirja, jonka voi lukea kuin romaanin. Se tarjoaa paljon tietoa haukoista. Sen lisäksi kirjassa on tärkeitä huomoita ja muistoja olemassaolosta tietoisena olentona ja niistä tunteista, joiden kanssa ihmiset joutuvat elämään. Kirja kertoo myös ihmisen ristiriitaisesta suhteesta luontoon ja eläimiin. Nämä ovat isoja asioita, joista kirjoittaminen voisi kääntyä saarnaamiseksi. Sitä kirjassa ei mielestäni ole.

Kirja on luettu myös Katjan Lumiomena-blogissa ja Tuijata. Kulttuuripohdintoja -blogissa.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Teos: H niin kuin haukka (H is for Hawk)
Tekijä: Helen Macdonald
Suomentaja: Irmeli Ruuska
Julkaisuvuosi: 2016 (2014)
Kustantaja: Gummerus