maanantai 6. kesäkuuta 2016

Enni Mustonen: Ruokarouva

Kävin peittelemässä pikkuiseni ja kumarruin antamaan suukon hänen poskelleen. Miten kiitollinen sainkaan olla elämälle!
Enni Mustosen uutuus Ruokarouva on jo ollut monen ystäväni luettavavana, joten olen kuullut jo kehuja kirjasta. Mustonen kirjoittaa hienoja tarinoita menneiden aikojen naisten elämästä. Tarinat onnistuvat olemaan yhtä aikaa lämpimiä, viihdyttäviä, riipaisevia ja koskettavia. Viime kesänä luin Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjan aiemman kirjan, Emännöitsijän, johon ihastuin.

Kansikuva kustantajan sivuilta

Emännöitsijässä ihastuin kaikkein eniten päähenkilöön, Idaan. Ruokarouvan alussa Ida Eriksson on taloudenhoitajana äskettäin edesmenneen emeritusprofessori Axel Lundströmin taloudessa. Idalla on 8-vuotias tytär, reipas ja sanavalmis Kirsti. Ida on kertonut olevansa leski ja tämän julkitarinan kanssa kaikki elävät. Lundstömin testamentti muuttaa Idan elämän tai ainakin vauhdittaa sitä Idan haluamaan suuntaan. Ote kirjasta:
- Huvilassa on siis sähkövalo ja vesijohto sekä keskuslämmitys, mies aloitti uudelleen myyntipuheensa, mutta minä pysyin tiukkana ja kysyin uudelleen hintaa.
- Käsirahaa pyydetään kahdeksantuhatta markkaa, Grönholm sai lopulta sanotuksi. - Ja loppusummalle saa kyllä maksuaikaa...
- Minä kysyin hintaa! kivahdin. - Paljonko tästä on maksettava?
Ruokarouvan minäkertoja Ida osaa hoitaa hienosti ja hyvässä järjestyksessä omia asioitaan. Tytär on varmastikin perinyt luonteensa ja tapansa äidiltään.

Idan ja Kirstin uuteen elämän Suomessa liittyy kirvesmies Iisakki Haapaluoma, joka on Idalle iso (myös konkreettisesti) apu. Leveätä Pohjanmaan murretta vääntävä Iisakki on hyvä työpari toimeliaalle Idalle, joka kaipaa läheisiä ihmisiä ympärilleen. Ote kirjasta:
- Jos Iisakki voisi kysyä, mitä se Oskari niistä ikkunanpuitteista tahtoo? ehdotin varovasti.  -Säästyisihän siinä aikaa ja vaivaa.
- Klasit niihin pitää kumminkin laittaa ja siinäkin mennöö helposti viikko ja toistakin, Iisakki arveli.  - Mutta ikkunoosta soon aljettava, ei täs muuten näje tehrä yhtään mitään ja jos rupiaa satamahan niin laurat pitääs panna taas uurestansa. Muuten tuuli painaa veret sisähän.
Ruokarouva on nautinnollinen viihderomaani, joka vaivihkaa kertoo myös Suomesta vuosina 1914-18. Mustonen kertoo sen ajan kulttuuri-ilmastosta, naisen asemasta, ihmisten tulevaisuudenuskosta (tai sen puuttesta) ja taloudellisesta tilanteesta Suomessa. Ida elää historiallisesti merkittävää aikaa ja samalla omaa ainutlaatuista elämäänsä. Mustonen kertoo taitavasti tarinan Idasta, joka voisi olla kuka tahansa Suomessa 1880-luvulla syntynyt nainen. Ida on sisukas ja kova tekemään työtä. Idalla on kuitenkin hellä sydän ja hän on valmis auttamaan toisia ihmisiä. Liikuttavaa on suutarinmuorin ja Idan yhteinen elämä, kiitos Idan lempeyden ja käytännöllisyyden. Ruokarouva on ylistys suomalaiselle naiselle ja hänen käsiensä työlle. Ida puskee sisulla itselleen elannon ja kodin perheelleen. Siinä sivussa hän tulee auttaneeksi monia avuntarvitsijoita ja saa itsekin apua sitä tarvitessaan.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Teos: Ruokarouva
Tekijä: Enni Mustonen
Kansi: Timo Numminen
Julkaisuvuosi: 2016
Kustantaja: Otava

4 kommenttia:

Mai Laakso kirjoitti...

Tämä odottelee kesälukupinossa, hyvältä kuulostaa :)

Kirjakko ruispellossa / Mari Saavalainen kirjoitti...

Kiitos kommentistasi, Mai. Tämä on oikein sopivaa luettavaa milloin vain, myös nyt kesällä.

Kantsun muori kirjoitti...

Heipä hei Kirjakko, tavattiin syksyllä kirjamessuilla Enni Mustosen ja Emännöitsijän merkeissä. Olen lukenut kaikki ilmestyneet paitsi Ruokarouvaa, ihan olen koukuttunut sarjaan, Ruokarouva saa nyt odottaa vähän, ainakin yli juhannuksen, kun tuli kiireellinen työtilaus. Ei kyllä malttaisi, mutta tunnen itseni, aikaisemmatkin kirjat piti lukea samoilla silmillä. Syrjästäkatsoja on tehnyt minusta Enni fanin.

Kirjakko ruispellossa / Mari Saavalainen kirjoitti...

Hei Kantsun muori ja kiitos kommentistasi! Minusta tuli kirjailijan fani viimeistään kirjamessujen aikaan, sen verran nautinnollista oli kuunnella hänen esitystään. Tilaisuuden tunnelmasta sain kiinni heti, kun näin kirjailijan kuvan kirjan liepeessä.
Nautinnollisia lukuhetkiä Sinulle kesälle tämän(kin) kirjan parissa! (Ensimmäinen kommenttini hävisi, saas nähdä hyppääkö se jostain esiin...)