torstai 7. heinäkuuta 2016

Blogger Recognition Award


Ilokseni sain blogipalkintohaasteen Handelta blogista Tuntematon lukija. Kiitos paljon!

Ohjeet palkinnonsaajalle:
1. Kirjoita postaus palkinnosta logoineen
2. Kerro lyhyesti kuinka aloitit bloggaamisen
3. Anna ohjeita aloitteleville bloggaajille
4. Mainitse ja linkitä blogi, joka sinut nimesi
5. Nimeä 10 bloggaajaa palkinnonsaajiksi

Aloitin bloggaamisen uteliaisuudesta ja kokeilunhalusta. Ensimmäinen blogikirjoitus on päivätty 31.10.2010. Loka- ja marraskuu ovat niin synkkiä kuukausia, että ihmettelen sen hetken aktiviisuuttani. Blogin nimeä kehittelin yhdessä mieheni kanssa ja selasin nettiä selvittääkseni, oliko nimi jo varattu. En löytänyt vastaavaa. Minulle Ruispellossa on olennaisempi osa blogin nimeä, koska muistan joskus ihastuneeni kirjaan Sieppari ruispellossa. Harmikseni en ole kyennyt lukemaan kirjaa uudelleen. Pidin aluksi blogia kertomatta omaa nimeäni, mutta jossain vaiheessa päätin jatkaa nimelläni. Olen päätökseen tyytyväinen.

En oikeastaan haluaisi antaa ohjeita aloitteleville bloggaajille, koska en koe olevani mitenkään taitava bloggaaja. Ihailen toisten kauniita kuvia ja kaikkea sitä, mikä blogissa voi olla mietittyä ja sommiteltua. Silti itse, omalta osaltani, olen kiinnostunut lähinnä blogin sisällöstä eli tekstistä (tässä peräkkäin laitetuista sanoista). Eikä sekään aina ole mieleeni. Eräs ystäväni sanoi, että blogista kyllä tunnistaa minut. Se on hyvä.

Aluksi oli tämä blogi. Nyt blogini näkyy henkilökohtaisen tilini kautta myös Twitterissä, johon päivitän kaikki blogin postaukset. Twitterissä hulisen muutakin. Facebookiin tein myös sivuston blogille, koska ajattelin, että ehkäpä joku lukija haluaisi pysyä kartalla blogin tapahtumista sitä kautta. Siinäkin asiassa opettelen vielä hyviä käytäntöjä.

Kannattaa kuitenkin olla blogin kirjoittajana rehellinen itselleen. Jos haluaa kirjoittaa hömpästä, sitten pitää kirjoittaa hömpästä. Mielestäni omassa blogissaan ei tarvitse esittää mitään. Jos rehellisyys tai olosuhteet vaativat oman nimen salaamisen, niin sitten pitää tehdä niin. Ihailen blogin kirjoittajia, jotka ovat osanneet rajata blogissaan käsiteltävät luettavat jotenkin mielenkiintoisesti. Silti haluan pitää oman blogini rajauksista vapaana. Se kuvannee minua.

Blogin kirjoittaminen on parhaimmillaan antoisaa ja mukavaa. Sitä tunnetta kannattaa etsiä!

En nimeä blogeja palkinnonsaajiksi, koska tämä palkintohaaste on jo kiertänyt Blogistaniassa. Sinänsä hienoja blogeja on vaikka kuinka monta. Kumarrukseni kaikille teille, jotka bloggaatte ajatuksella ja sydämellä.

(8.7.2016 tekstiä korjattu, koska siihen jäänyt noin 30 kirjoitusvirhettä ja muutama kankea ilmaisu. Siitäpä hyvä ohje aloittelevalle bloggaajalle: älä tee blogipäivitystä, kun katsot jalkapalloa.)

4 kommenttia:

  1. Mukavaa, että vastasit. :) Itselleen rehellisenä pysyminen on kyllä erinomainen vinkki moneen asiaan, myös bloggaamiseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vielä haasteesta. Fiksuinta olisi vastata haasteisiin mahdollisimmman nopeasti, mutta usein en pysty olemaan niin armelias itselleni.

      Poista
  2. Sanot nasevasti ytimen: bloggaajan ei kannata esittää mitään. Aitous välittyy lukijalle parhaiten - niin kuin tästä jutustasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi, Tuija. Se lämmittää mieltäni.

      Poista

Kommentteja vastaanotetaan kiittäen!