maanantai 4. heinäkuuta 2016

Kirjamuisti

Huhtikuussa höhhöilin kirjapinoni kanssa. Kesäkuun pino olikin jo jotain muuta. Huomaan, että lukupinostani lähtee kirjoja nopeasti, jos tunnelma muuttuu. Palautan omat kirjat takaisin hyllyyn ja kirjaston kirjat vien takaisin, jos aika ei ole otollinen lukemiselle. Huhtikuun postaus auttoi minua kuitenkin, koska epäilin jo omaa kirjamuistiani.

Puolisoni oli lukenut kirjan Maattomat kuninkaat. Hän mietti, pitääkö kirja laittaa kirjahyllyyn vai johonkin palautuspinoon, joita kotonamme on useita. Tietenkin on kirjastokassi, johon laitetaan kirjastoon vietävät kirjat. Kirjastokassi pitää tarkistaa aina, kun menee kirjastoon ja viedä palautettavat kirjat lainaajaan katsomatta. Muissa pinoissa kirjat odottavat pääsyä eteenpäin tai takaisin omistajalleen. Lukevia ystäviä on monta, tällä hetkellä pinoja on nimettynä (liimalapuin) neljä. Omat kirjat pitäisi olla aika helppo tunnistaa. Puoliso muistaa kaikki hankkimansa kirjat, ja minä kirjoitan kirjoihin nimeni ja hankkimisvuoden. Ja kuinka ollakaan, omaa blogia selaamalla tämä ongelma ratkeaa, kirja on meidän. Huhtikuussa olen kirjoittanut:

6. Juhana Säde: Maattomat kuninkaat
Tämän ostin puolisolleni luettavaksi. Ajattelin, että saatan lukea kirjan itsekin. Odotan kuitenkin ensin arviota häneltä. Siirrän tämän kirjan siis vaivihkaa hänen lukupinoonsa. Viimeisin siirto siihen pinoon oli Tommi Kinnusen Lopotti.


Lukevalla ihmisellä on kirjamuisti. Muistan omasta mielestäni hyvin kotimme kirjat ja löydän etsittävänä olevan kirjan nopeasti kotihyllystä. Joskus tärkein on tekijä, joskus kannen kuva tai kirjan päällyspaperin väri. Joku kirja on tietyn sininen tai kirjava. Toinen on taas ohut suiru, jota pitää etsiä muiden kirjojen välistä.

Lopotti mainittiin myös tuossa huhtikuun postauksessa, senkin hän luki. Eilen kävin ystävän luona ja toin lainakirjan hänen yöpöydälleen. Renée Knightin Kenenkään ei pitänyt tietää saattaa päätyä minunkin yöpöydälleni. Kirjassa on nyt ystävän nimi liimalapulla sisäliepeessä, ettei omistajaa tarvitse etsiä kovin kauan.

Oma lukunsa on perheen nuorten lukemiset. Kirjastosta on taas haettu Clinen Ready Player One. Kirja kiertää sisarukselta toiselle ja sitä odotetaan silmät kiiluen.

1 kommentti:

bleue kirjoitti...

Ihana postaus. Kirjaihmisen elämää, -ihmisten, -perheen.