perjantai 1. heinäkuuta 2016

Nuala O'Faolain: Olet kaikkeni

Taivaan vallat! minä sanoin. Mikä sinua vaivaa?
Vanhemmat! Hän vapisi. Näin sen. Eivät vain kädet - myös hänen hartiansa vapisivat.
Mutta Jimmy, sanoin avuttomasti. He ovat niin viehättäviä ihmisiä.
Aivan, hän kivahti. Hän huikkasi baarimikolle: Toinen!
Hän on sinun isäsi, minä yritin.
He ovat isiä toiseksi, Jimmy sanoi. He ovat ensin miehiä.
Vähän aikaa sitten kaivelin kirjahyllyäni vähän tavallista kauemmin ja keräsin kassikaupalla poisvietävää. Pysyin hämmästyttävän lujana itse asettamani tehtävän ääressä, mutta muutama kirja, joista ajattelin luopuvani, saikin armon palata poistopinosta yöpöydälleni kesäksi. Jos en näitä kirjoja lukisi kesän aikana, niiden paikka olisi syksyllä lähikaupan poistolaari. Ensimmäinen käteeni osunut näistä kolmesta oli Nuala O'Faolainin Olet kaikkeni.

Kotipihan kullerot, äitini lempikukkia
Takakannen luettuani ymmärrän, miksi olen hankkinut kirjan itselleni monta vuotta sitten. Päähenkilön, keski-ikäisen toimittajan elämä muuttuu ja hän ryhtyy tutkimaan historian tapahtumaa, jossa säätyläisrouva oli vastoin yhteiskuntaluokkansa rajoja ryhtynyt läheiseen kanssakäymiseen palkollisen irlantilaismiehen kanssa. Kiinnostavan tarinan lisäksi huomaan kansipapereita tutkimalla sympatiseeraavani harmaahiuksista hymyilevää naiskirjailijaa, joka kirjan julkaistuaan, vuonna 2001, on kirjoittanut ainakin nyt luettavana olevan kirjan lisäksi sen esikoiskirjan. Nämä lämpimät tunteet koituvat kohtalokseni.

Kirjan päähenkilö, Kathleen de Burca, on kompleksinen yksin asuva aikuinen ihminen. Työ on vienyt hänet ympäri maailmaa ja hän on tavannut matkoillaan paljon ihmisiä. Kirja alkaa Kathleenin pientä työyhteisöä järkyttävällä äkillisellä menetyksellä. Se, miten monin eri tavoin nämä tapahtumat vaikuttavat Kathleeniin, käy selville vasta kirjan monien aikatasojen ja tapahtumien kautta. Olet kaikkeni oli minulle mielenkiintoinen ja vaikea lukukokemus, koska välillä tarinan ote oli todella vahva ja välillä ote herpaantui laimeaksi ja mitäänsanomattomaksi. Laimeus on outoa, koska Olet kaikkeni kertoo rakkaudesta ja rakastamisen vaikeudesta. Toisaalta välillä olin aivan tunteen lumoissa.

Ote kirjasta. Lyhyt rakkauskirje, joka ainakin minusta on pakahduttavan kaunis. Sinä olet jokaisen maailman kuningatar.

Menetys, ajan kuluminen ja ihmisen vieraus itselleen(kin) ovat mielestäni ne kierrokset, joista teoksessa aina otetaan vauhtia ja syvennetään tapahtumien merkityksiä erityisesti Kathleenin elämässä. Välillä kirjassa ollaan 1800-luvulla, välillä 2000-luvulla. Kirjan rakkaus on täynnä pettymyksiä. Välillä rakastettu valitsee Jumalan, välillä vanhan puolisonsa tai työn. Takakansi kysyy, onko rakkaus ylipäätään mahdollista. Ei siltä vaikuta.

Varsinainen hankaluuteni alkoi kesken kirjan lukemisen, koska halusin tietää lisää kirjailijan tämän hetken kuulumisista ja esimerkiksi kirjoista, joita hän on kirjoittanut 2010-luvulla. Wikipedia tiesi kertoa, että kirjailija O'Faolain kuoli 2008 nopeasti edenneeseen sairauteen. Tämä antoi oman sävynsä kirjan lukemiseen. Mielessäni yhdistin kirjailijan ja päähenkilön, vaikkei siinä olekaan järjen hiventä. Oma selitykseni sille on, että O'Faolain pääsi ihoni alle sekä romaanillaan Olet kaikkeni että netistä lukemillani teksteillä hänestä (esimerkkinä Guardianissa julkaistu, Luke Toddin kirjoittama muistokirjoitus O'Faolainista). Myös O'Faolain tuntuu kuolleen tavalla, joka sopisi hyvin hänen luomaansa fiktioon. Olisin ollut onnellisempi lukija ilman tietoa kirjailijan myöhemmistä vuosista ja varhaisesta kuolemasta. Kirjailijan elämänvaiheet vaikuttivat tällä kertaa kuitenkin luettavana olevaan kirjaan korostaen menetyksen teemaa teoksessa. Ja mitä on oma onnellisuus, kun joku toinen on sairastunut ja kuollut? Mitätöntä. Oma onnellisuus on sitä, että on elossa ja voi valita olevansa onneton tai onnellinen. Ote kirjasta:
Yhtäkkiä puhkesin itkuun. Itkin itkemistäni, kastelin tyynyn ja lakanan kaulani alta likomäriksi. Pienet liejukanat ja luisevat villikissat elävät pelkkää tätä päivää, ajattelin, niin kuin ovat aina eläneet. Mutta ihmisten täytyy miettiä mennyttä ja tulevaa. Tunsin tyyny- ja lakanapesäni ylellisyyden ja säälin äitiraukkaani, joka yritti sytyttää vanhan hellan nousuvesirajalta kerätyillä risuilla, joka olivat niin suolaisia ettei tuuli tarttunut niihin. Säälin isäänikin. - - Vanhempieni ajan Irlanti tuhlasi ihmisiään kuin heillä ei olisi mitään arvoa.
Kirjassa Olet kaikkeni on paljon kaikkea. Sivujakin on melkein 600. Kun olen nyt lukenut kirjan, vien sen uusien lukijoiden löydettäväksi.

Teos: Olet kaikkeni (My Dream of You)
Tekijä: Nuala O'Faolain
Suomentaja: Jaana Kapari
Julkaisuvuosi: 2001 (2001)
Kustantaja: Tammi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentteja vastaanotetaan kiittäen!