torstai 21. heinäkuuta 2016

Victoria Aveyard: Punainen kuningatar



Kansi kustantajan sivuilta
"On ihan oikein, ettet luota minuun", hän mutisee. "Kukaan ei luota. Siihen on hyvä syy, että ainoat ystäväni ovat sanoja paperilla. Mutta en tee sitä, ellei minun ole välttämätöntä, enkä ole koskaan tehnyt sitä pahantahtoisesti. " Sitten hän tyrskähtää ja nauraa synkästi. "Jos haluaisin, voisin puhua itseni kuninkaaksi asti."

Olen lukenut Victoria Aveyardin uutuuden nyt ennakkoon kaikessa rauhassa heinäkuun aikana. Punainen kuningatar ihastutti aluksi kannellaan, vaikka kaunis on myös englanninkielisen Red Queenin kansi.

Kuva Amazon-verkkokaupan sivuilta
Eli verta ja kruunuja on luvassa.

Fantasiakirja Punainen kuningatar on mielestäni ennen kaikkea seikkailutarina. Kirjassa tapahtuu koko ajan ja käännekohtia tulee yksi toisensa jälkeen. Päähenkilö ja minäkertoja Mare on nuori nainen, joka muistuttaa Nälkäpelin Katnissia. Taskuvaras Mare elää vanhempiensa ja pikkusiskonsa kanssa kylässä, jossa hänen ainoa ystävänsä on nuori mies, Kilorn Warren. Maren veljet ovat lähteneet ikuisuuksia kestäneeseen sotaan täysi-ikäisiksi tultuaan. Sama tulevaisuus odottaa myös Marea. Marella on erityinen ominaisuus tai lahja, joka on hänelle itselleenkin yllätys. Henkilökohtaiset ominaisuudet tekevät henkilöistä hyvin vahvoja ja osasta miltei ylivertaisia. Erinäisten sattumusten vuoksi Maren elämä muuttuu kovin erilaiseksi ja hän joutuu tutustumaan uusiin ihmisiin ja uuteen asuinpaikkaan.

Seikkailun lisäksi Punainen kuningatar kertoo totaalitaarisesta yhteiskunnasta omalla laillaan. Mare elää yhteiskunnassa, joka on vahvasti kahtia jakautunut. Veren väri jakaa ihmiset hopeisiin ja punaisiin. Yhteiskunnassa hopeisia pidetään vahvempina, älykkäämpinä ja kaikin puolin parempina kuin punaisia. Mare on punainen. Hopeisten hallitsema hovi tulee Marelle tutuksi vastoin hänen omaa tahtoaan. Kuningashuoneen nuoret prinssit, Cal ja Maven, ovat mielestäni kaikkein mielenkiintoisimpia henkilöitä tarinassa.

Rajatun joukon hallitessa osa kokee itsensä tyytymättömäksi, ja kapinallisten ajatukset kylvetään otolliseen maaperään. Molemmin puolin mielipiteet toisista ovat aika mustavalkoisia ja äärimmäisiä. Maren kohdalla mielipiteen jyrkkyyttä lisää hänen nuoruutensa ja kokemattomuutensa. Menneisyyden tapahtumat ovat ihmisten mielissä molemmissa joukoissa.

Minä sekä pidin että en pitänyt Aveyardin kirjasta. Pidin sen vauhdista ja siitä, että pystyin hyvin näkemään tapahtumat mielessäni kirjaa lukiessani. Punainen kuningatar on hyvin elokuvallinen kirja. Kirjailija on opiskellut elokuvakäsikirjoittamista. Se, mistä en pitänyt, oli henkilöiden köykäisyys. Se taas on seurausta ainakin kirjan vauhdista ja seikkailun painottamisesta. Teoksessa on myös romanttinen vire, joka Maren kohdalla ei lisää tarinan houkuttelevuutta, vaikka rakkaus kirjoissa kiinnostaakin minua. 

Punainen kuningatar on toki viihdyttävä ja sinänsä lukemisen arvoinen. Nähtäväksi jää, millainen kokonaisuus sarjasta tulee.
Pelon väristys syöksyy lävitseni. Sinun on valehdeltava tästä hetkestä kuolemaasi asti.
Kiitos kustantajalle ennakkokappaleesta.

Teos: Punainen kuningatar (Red Queen)
Tekijä: Victoria Aveyard
Suomentaja: Jussi Korhonen
Ilmestymisvuosi: 2016
Kustantaja: Aula & Co

4 kommenttia:

Anu / Kirjaston Kummitus kirjoitti...

Tämä on minullakin lukulistalla. Näyttäisi olevan Elisa Kirjalla hyvässä tarjouksessa, joten en taida jäädä odottelemaan kirjastovarausta, vaan nappaan e-kirjan luettavaksi.

En pidä yhtään suomalaisen version kannesta. Alkuperäinen on upea, mutta suomalainen yksinkertaisesti tylsä ja mitäänsanomaton.

Raija / Taikakirjaimet kirjoitti...

Ekirjan hinta oli tosiaan niin houkuttava, että ostin kirjan, vaikka en ole läheskään varma haluanko lukea tätä. Minua arveluttaa aina, kun tehdään mainosvertailuja myynnin lisäämiseksi, kuten Nälkäpeli kohtaa Game of Thronesin. Mainitsit Nälkäpelin, mutta miten se Game of Thrones?

Kirjakko ruispellossa / Mari Saavalainen kirjoitti...

Kiitos kommentistasi, Raija. Kröhöm, itsehän en ole lukenut GoT:ia, kiitos mm. puolisoni arvion kahdesta ensimmäisestä kirjasta aikoja sitten. Olen sarjaa katsonut (monta kertaa samat kaudet) ahdistuen ja koukuttuen aivan määrättömästi. Punainen kuningatar ei ahdistanut ja koukkuun jääminen jäi toteutumatta tällä kertaa. GoT:ia lukemattakin rohkenen sanoa, että en vertaisi. GoT odottaa minulla sopivaa hetkeä ja siihen voi jokunen vuosi mennä. (Nuo vertailut ovat ärsyttäviä.)

Kirjakko ruispellossa / Mari Saavalainen kirjoitti...

Kiitos kommentistasi, Anu. Minun on pitänyt monta päivää mennä katsastamaan Elisa Kirjan tämän hetken tarjoukset, mutta se on vaan jäänyt. E-kirjoissa muuten itse en ainakaan osaa ollenkaan nauttia kirjojen kansista. Ne jäävät harmaan sävyissä ruudulla niin valjuiksi.