perjantai 2. syyskuuta 2016

Annamari Marttinen: Ero

- Mun sydän lyö edelleen, mä hengitän, hän sanoi ja painoi kätensä rinnalleen. Rinta kohoili, hengitys oli tahdotonta, hän ei voinut sille mitään, samoin sydän sykähteli, tosin levottomasti ja hädissään, mutta sykähteli, teki työtän välittämättä siitä, mitä ympärillä tapahtui.
- Aikaa jäljellä?
- Mä en nuorene enää tästä. Mä haluan kokea rakkauden vielä ennen kuin mä olen mummo.
Hän kiersi käsivarret ympärilleen, koska jonkun oli se tehtävä.
Luin Annamari Marttisen romaanin Ero. Olin jo aiemmin lukenut Marttisen aiemman Mitä ilman ei voi olla ja pitänyt lukemastani. Lukupiirissä luemme nyt Marttisen kirjoja ja puhumme niistä nyt syyskuun tapaamisessa, joten hain kirjan oikein asiakseni tehden kirjastosta.

Jo takakantta lukiessani ymmärsin olevani hankaluuksissa. Parisuhteen ongelmat ja eron teemat eivät ole minulle erityisen mieluista luettavaa fiktiossa. Moni ystäväni on eronnut ja näitä asioita on tullut läheisteni kanssa mietittyä aika lailla. Aihe liippaa liian läheltä.

Kuva kustantajan sivuilta

Olisin toki voinut lopettaa kirjan lukemisen kesken, mutta nyt en jostain syystä niin tehnyt. Erossa Ellen, joka on kertoja kirjassa, eroaa Kimmosta heti tarinan aluksi. Kirja kertoo tästä erosta Ellenin näkökulmasta ja on kriisimyllerrystä alusta aika pitkälle. Ensimmäisenä kirjan osana on Pelko ja kirjan päättää Vapaus. Siihen väliin mahtuu kaikenlaista.

Ellen käy Erossa läpi muutosten sarjan. Marttinen kirjoittaa kepeän painavasti, yhtäaikaa henkilön mielessä elävät menneen muistot ja kaikki se, mikä ympärillä nyt tapahtuu. Kepeys on pääasiassa iloa tuottava, mutta välillä ajan kerrokset, päähenkilön ailahtelevaisuus ja toisten motiivien pohdinnat sirpaloittavat tarinaa liiaksikin ainakin minun mielessäni. 

Ero oli minulle turhan raskaan kevyt luettava. Minun oli vaikea asettua lukemaan kirjaa, mutta se ei ole kirjan tai kirjailijan vika. Olen kuitenkin kiinnostunut Marttisen kirjoista, joten jatkossakin luen niitä aiheen ollessa kiinnostava.
Mä en rakasta sua enää.
Hän sanoi sen samalla tavalla kuin oli sanonut kauan sitten: Mä rakastan sua.
Epäuskoisena, antaen sanojen vain tulla, haluten itse kuulla ne, omat sanansa, jotta tajuaisi sanoneensa ne ja tarkoittavansa niitä.
Huomenna palautan kirjan kirjastoon ja iloitsen siitä, että lähikirjaston kesäaika on loppunut. Lauantai on hyvä päivä käydä kirjastossa!

Teos: Ero
Tekijä: Annamari Marttinen
Julkaisuvuosi: 2011
Kustantaja: Tammi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentteja vastaanotetaan kiittäen!