tiistai 6. syyskuuta 2016

Lian Hearn: Satakielilattia

Otin vedenpitävän rasian, jossa Kenji säilytti myrkkykapseleita, ja sidoin sen ihokkaani alle. Puin päälleni mustat matkavaatteet ja otin lyhyen miekan, ohuita kuristusnyörejä, köyden ja kaksi iskuhakaa arkuista, jonne ne oli piilotettu. Se kesti kauan, koska minun oli toimittava täysin äänettömästi, mutta aika kulkee Heimolle eri tavoin kuin muille, hidastuu ja nopeutuu meidän tahtomme mukaan.

Lauantaina kirjastosta lähti mukaani ilman mitään ennakkovaroitusta Lian Hearnin Satakielilattia. Siellä se odotti minua fantasiahyllyssä. Aloitin kirjan lauantaina ja lopetin sen eilen. Tänään kahdella erillisellä kirjastoreissulla otin mukaani trilogian kaksi muuta osaa: Nurmi vuoteenaan ja Kuun kirkkaus. Tämä Otorin klaanin tarina -trilogia sopi minulle nyt luettavaksi aivan mainiosti.

Tarina sijoittuu kuvitteelliseen menneen ajan Japaniin. Satakielilattia alkaa synkästi, kun nuori poika jää yksin kylään kohdistuneen tuhon jälkeen ja on itsekin vaarassa kuolla. Hän pelastuu ja pääsee voimakkaan ja vallassa olevan miehen suojelukseen. Nuori poika, Tomasu, saa uuden nimen ja identiteetin. Eri klaanien jäsenet toimivat ristiriitojen ja valtataisteluiden keskellä, ja Tomasun paljastumisen uhka on todellinen. Tomasu joutuu salaamaan alkuperänsä ja hänestä tulee Takeo. Takeo oppii itsestään ja alkuperästään uusia asioita ja opetuksen myötä hänen erikoiset taitonsa käyvät ilmeisiksi. Tarinassa on myös romanttista rakkautta, mikä on ihanaa.

Satakielilattia oli minulle kiehtova kirja. Takeo on arvoituksellinen päähenkilö, jonka hyvinvointia ja onnea ainakin minä toivoin kirjaa lukiessani. Teoksessa on paljon kauneutta, Takeo kuulee ympäröivää maailmaa muita ihmisiä paremmin.
Lumi suli ja talo ja puutarha alkoivat taas laulaa veden äänellä.
On ihanaa löytää aivan sattumalta viihdyttävä kirja(sarja)! Taidan lähteä lukemaan.

Satakielilattia ei ole ihastuttanut muissa blogeissa. Tässä muutamia esimerkkejä:
Kröhm. Nuo luettuani ajattelen, että ehkä minulle sopii nuorille suunnattu viihdyttävä kirja. En lähtenytkään lukemaan kirjaa erityisesti fantasian tai Japanin kautta. Minulle riitti, että kirjassa on seikkailua ja rakkautta.

Teos: Satakielilattia (alkuperäinen Across the Nightingale Floor)
Tekijä: Lian Hearn
Suomentaja: Jaakko Kankaanpää
Julkaisuvuosi: 2003 (alkuperäinen 2002)
Kustantaja: Otava

6 kommenttia:

  1. Mielenkiintoisia ajatuksia, en ajatellutkaan lukiessani, että tuo olisi nuorille sopivaa kepeää rakkautta. Pidin ja pidin yhä Hearnin kirjoja tasokkaina. Jopa kirjojen nimet hurmaavat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi, Ulla. Varsinkin toisessa kirjassa tapahtumat menevät siihen suuntaan, että kirja vaikuttaisi olevan kirjoitettu ihan aikuisille. Välillä luin Luciferin oppipojat, nyt sitten taas Hearnin muinaiseen Japaniin.

      Poista
  2. Minä pidin kovasti tästä sarjasta ja varsinkin sen keskiaikaiseen Japaniin viittaavasta maailmasta. Ehkä minäkin olen sitten sellainen lukija kenelle sopii nuorten kirjat sillä kesällä täytin kypsät 49 vuotta :) t: täti Tuusulasta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuusulan tädille! Olemme samaa ikäryhmää. Hyviä lukuhetkiä! Terveisin täti Siilinjärveltä

      Poista
  3. Ihan parasta tuollainen yllätyslöytö, joka sopii tilanteeseen (olipa se hajanainen tai tusinaa- ja ajatus on aina nuorekas!) kuin nenä päähän. Nautinnollisia lukuhetkiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Bleue! Tässä on hyvää luettavaa niin paljon, että valittaa ei voi. Myös sinulle toivon oikein hyviä kirjoja luettavaksi tälle syksylle!

      Poista

Kommentteja vastaanotetaan kiittäen!