Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on joulukuu, 2016.

Lukeminen, elämä ja kuolema

Kuva
Vuosi vaihtuu kohdallani surullisissa ja raskaissa tunnelmissa. Yritän pysyä toimintakykyisenä, auttaa läheisiäni ja selvitä yli pahimmasta. Läheisen ihmisen yllättävä kuolema ja sitä seurannut toisen läheisen elämänmyllerrys ovat olleet minun joulukuuni sisältö.

Olen yrittänyt hoitaa itseäni ja etsiä pakopaikkaa lukemisesta. Tällä kertaa apu on ollut aika vähäinen. Tuntuu, että jokaisessa valitsemassani kirjassa on jotain sellaista, josta ei ole apua minulle juuri nyt. Kuvan kaksi kirjaa hankin itselleni ennen myrskyä joululahjoiksi. Heikki Turusen Kuokka ja kannel on ollut minulla luettavana jouluaatosta alkaen. Sinänsä pidän kirjasta ja aihe on erityisen kiehtova. Nyt kuitenkin joudun laittamaan kirjan kirjahyllyyni odottamaan rauhallisempaa mieltä. En kykene keskittymään Laatokan ortodoksikarjalaisista kertovaan romaaniparin ensimmäiseen osaan millään.

Toinen hankkimani kirja on vielä tuskallisempi. Anne Sextonin Elä tai kuole - valitut runot on hieno ja kivulias teos, johon on k…

Tuula-Liina Varis: Huvila

Kuva
Kirjamessuilta sain luettavakseni Tuula-Liina Variksen uutuusromaanin Huvilan. Kuulin Varista sekä Helsingin messuilla että Kuopion Kirjakantissa marraskuussa, joten koin olevani hyvinkin kartalla kirjan suhteen sitä aloittaessani. Huvila kävi jo lukevalla ystävälläni kylässä, mutta nyt aika oli kypsä minun lukea tämä odottamani romaani.

Minun pitäisi oppia lukemaan kirjoja ilman etukäteistietoa. Usein jo takakannen teksti on liikaa. Huvilan takakansi kertoo mielestäni liian paljon teoksen tapahtumista ja henkilöiden välisestä tilanteesta. Nuori Raakel on idealistinen kirjallisuuden opiskelija, joka elää vanhempiensa suojissa Turussa. Elämä on turvattua, ja Raakelin perhe on hyväosainen. (Sivuhuomautus: Olen nyt hyväosaisuuden lukuputkessa, jonka saan kyllä kohta poikki. Viimeksi lukemani Kolme syytä elää kuuluu myös tähän putkeen.) Ote kirjasta:
Raakel ei opiskellut kirjallisuutta minkään lehtoraatin takia, hän rakasti kirjoja, rakastui niihin jo ennen kuin osasi lukea, nuuhki kirjoj…

Tiina Lifländer: Kolme syytä elää

Kuva
Tai olisin ollut vaatimaton, harmaa lintu, kyyhkynen vaikka, mutta myrkyllinen, niin että olisin voinut sylkeä myrkkyni kaikkien niiden päälle, joka menisivät liian lähelle Lauria. - - Vatsassa oli kireä nyrkki juuri siinä, mihin solmin esiliinan, kun aloin laittaa kalasoppaa päivälliseksi. En ollut lintu, vaan olin minä, vaikka tiesin, että olisin vielä monta kertaa, ennen kuin haalenisin, mutta siltikään en halunnut olla sellainen lintu. Luin Tiina Lifländerin esikoiskirjan Kolme syytä elää. Kirjan lukeminen on tarjonnut minulle nyt pakopaikan itsestäni ja todellisesta elämästä.
Kolme syytä elää on tarina kahdesta naisesta. Helmin ja Kertun elämät liittyvät yhteen 1950-luvun Suomessa. Vaikeus rakastaa ja aikuisen ihmisen oma elämä ovat mielestäni asioita, joita molemmat nuoret naiset joutuvat omassa elämässään miettimään. He nimenomaan miettivät niitä itsekseen, koska kumpikaan heistä ei löydä henkilöä, johon turvautua täydellisesti. Minulle näissä kahdessa naisessa on paljon samaa.

K…