lauantai 31. joulukuuta 2016

Lukeminen, elämä ja kuolema

Vuosi vaihtuu kohdallani surullisissa ja raskaissa tunnelmissa. Yritän pysyä toimintakykyisenä, auttaa läheisiäni ja selvitä yli pahimmasta. Läheisen ihmisen yllättävä kuolema ja sitä seurannut toisen läheisen elämänmyllerrys ovat olleet minun joulukuuni sisältö.

Olen yrittänyt hoitaa itseäni ja etsiä pakopaikkaa lukemisesta. Tällä kertaa apu on ollut aika vähäinen. Tuntuu, että jokaisessa valitsemassani kirjassa on jotain sellaista, josta ei ole apua minulle juuri nyt. Kuvan kaksi kirjaa hankin itselleni ennen myrskyä joululahjoiksi. Heikki Turusen Kuokka ja kannel on ollut minulla luettavana jouluaatosta alkaen. Sinänsä pidän kirjasta ja aihe on erityisen kiehtova. Nyt kuitenkin joudun laittamaan kirjan kirjahyllyyni odottamaan rauhallisempaa mieltä. En kykene keskittymään Laatokan ortodoksikarjalaisista kertovaan romaaniparin ensimmäiseen osaan millään.

Toinen hankkimani kirja on vielä tuskallisempi. Anne Sextonin Elä tai kuole - valitut runot on hieno ja kivulias teos, johon on koottu laajalti kirjailijan runoja uusina käännöksinä. Runoteoksen alkusanoissa teoksen suomentaja Anni Sumari kuvaa 46-vuotiaana itsemurhan tehneen runoilijan elämää ja tuotantoa. Sextonin runot kertovat ihmiselämän vaikeudesta, psyykkisestä oireilusta, hulluudesta, kuoleman kaipuusta ja tähyilystä kohti kaiken loppumista.

Olen lukenut nyt Sextonin teoksen ensimmäisen kolmanneksen ja enempään en pysty. Rakastan hänen runojaan ja niiden henkilökohtaisuutta. Minä tunnen tuskaa näitä runoja lukiessani ja juuri nyt en haluaisi millään lisätä suruani ja kipuani.

Voisin merkitä itselleni tärkeäksi melkein jokaisen lukemani runon, mutta tähän loppuun ote runosta Eleanor Boylanille joka keskustelee Jumalan kanssa:

- -
Vaikka kukaan ei voi sitä tietää,
luulen ettei Jumalalla ole kasvoja.
Hänellä oli kasvot, kun olin kuusi ja puoli vuotta vanha.
Nyt hän on valtava, peittää taivaan
kuin suuri lepäävä meduusa.
Kun olin kahdeksan vuotta, luulin että kuolleet
pysyvät siellä kuin ilmalaivat.
Nyt tuolini on kova kuin variksenpelätti
ja ulkona kesäkärpäset laulavat kuorossa.
Eleanor, ennen kuin hän lähtee, kerro hänelle...
Oi Eleanor, Eleanor,
kerro hänelle, ennen kuin kuolema kuluttaa sinut loppuun.

Tässä voi mennä vähän aikaa ennen kuin minä löydän itselleni sopivaa luettavaa. Toivon kaikille mahdollisimman hyvää uutta vuotta. Juuri nyt ajattelen, että hyvä uusi vuosi tarkoittaa nukuttuja öitä ja kohtuullisen virkeitä päiviä. Usein puheluni äitini kanssa päättyivät toteamukseen siitä, kuinka me molemmat eläisimme pari päivää eteenpäin. Sen jälkeen soittaisimme taas ja kertoisimme toisillemme, miten nuo eletyt päivät olivat menneet. Nyt ajattelin elää pari päivää eteenpäin.

Teos: Kuokka ja kannel, osa 1
Tekijä: Heikki Turunen
Julkaisuvuosi: 2016
Kustantaja: WSOY

Teos: Elä tai kuole - valitut runot
Tekijä: Anne Sexton
Suomentaja ja teoksen toimittaja: Anni Sumari
Julkaisuvuosi: 2016
Kustantaja: Savukeidas

9 kommenttia:

  1. Mari, voimia jokaiseen päivään. Yritä nukkua, syödä, tehdä välttämätön. Muun aika tulee sitten kuin sen aika on. Vielä päivä paistaa. <3

    VastaaPoista
  2. Olen lukenut jotain rivien välistä, kaikkea ymmärtämättä, huolestuneena. Otan osaa... Täältä halaus, voimia, päiviä eteenpäin. Onnellinen uusi vuosi, mitä se lie. Elämää eteenpäin.
    <3 Voimia ystävälleni, sinulle.

    VastaaPoista
  3. Otan osaa suureen suruusi <3 Äitini kuoli toukokuussa yllättäin ja aika dramaattisestikin, koko loppuvuosi on mennyt sitä surua sulatellessa. Se tunnemyrsky kun menettää läheisen on usein sietämätön mutta kaikki ne kauniit muistot vievät kummasti eteenpäin, askeleen kerrallaan <3 Mari

    VastaaPoista
  4. Valtavasti voimia ja lämmin halaus! Asioiden on kai annettava mennä omalla painollaan, vaikka suru ja myllerrys juuri nyt varmasti tuntuukin musertavalta. <3

    VastaaPoista
  5. Mari, otan osaa suruusi. Pari päivää eteenpäin ja sitten toiset pari. ♥

    VastaaPoista
  6. Ajatuksia, voimia ja onnellisempien päivien toivotuksia. Pienin askelin.

    VastaaPoista
  7. Kuolema ja suru ovat sellaisia elämän pysäyttäjiä, että niiden edessä on voimaton. Suru on kuin peilitalo, jossa suru katselee itseä peileistä takaisin vääristäen ja muovaten kaikki muut tunteet suruksi. Surun kanssa on vain elettävä.

    Voimia <3

    VastaaPoista
  8. Kiitos kaikille myötäelämisestä ja lämpimistä ajatuksista. Kiitos Amma, Bleue, Mrs Karlsson, Maija, Marjatta, Sirri, Katriina ja Mai.

    VastaaPoista

Kommentteja vastaanotetaan kiittäen!