perjantai 23. joulukuuta 2016

Tiina Lifländer: Kolme syytä elää

Tai olisin ollut vaatimaton, harmaa lintu, kyyhkynen vaikka, mutta myrkyllinen, niin että olisin voinut sylkeä myrkkyni kaikkien niiden päälle, joka menisivät liian lähelle Lauria. - - Vatsassa oli kireä nyrkki juuri siinä, mihin solmin esiliinan, kun aloin laittaa kalasoppaa päivälliseksi. En ollut lintu, vaan olin minä, vaikka tiesin, että olisin vielä monta kertaa, ennen kuin haalenisin, mutta siltikään en halunnut olla sellainen lintu.
Luin Tiina Lifländerin esikoiskirjan Kolme syytä elää. Kirjan lukeminen on tarjonnut minulle nyt pakopaikan itsestäni ja todellisesta elämästä.
Kaunis kansikuva kustantajan sivuilta
Kolme syytä elää on tarina kahdesta naisesta. Helmin ja Kertun elämät liittyvät yhteen 1950-luvun Suomessa. Vaikeus rakastaa ja aikuisen ihmisen oma elämä ovat mielestäni asioita, joita molemmat nuoret naiset joutuvat omassa elämässään miettimään. He nimenomaan miettivät niitä itsekseen, koska kumpikaan heistä ei löydä henkilöä, johon turvautua täydellisesti. Minulle näissä kahdessa naisessa on paljon samaa.

Kolme syytä elää on minulle hiljainen romaani. Helmi ja Kerttu molemmat ovat vähäpuheisia. Helmi purkaa itseään autoilemalla yksin, kun taas Kerttu muhii kotona omassa synkkyydessään ja muuttuu ärtyisäksi läheisiään kohtaan. Elämä on täynnä vaatimuksia, osa niistä on itse asetettuja ja osan asettavat muut ihmiset. Kumpikaan naisista ei joudu elämään niin tiukassa taloudellisessa tilanteessa, että välitön rahan tai perushyödykkeiden puute veisi huomion pois itsestä.

Kolme syytä elää tapahtuu osin 1950-luvulla, osin 2000-luvulla. Kerrontaan vuonna 2003 tulee mukaan Tomi, joka elää eronneen miehen ja isän elämää. Itse kiinnostuin eniten Tomin elämästä. Ote kirjasta:
Ja alakerran asunto oli täysin samanmuotoinen kuin hänen asuntonsa ja yläkerran asunto. Miten omituista oli, että he asuivat samoissa asunnoissa päällekkäin ja kuinka erilaisia ne silti olivat ja kuitenkin häiritsevällä tavalla samanlaisia. Aivan kuin hänen oma elämänsä ei olisikaan ollut niin ainutlaatuisen erilainen, miltä se tavallaan tuntui. Tomi ei osannut päättää, oliko havainto enemmän loukkaava vai sittenkin helpottava.
Katkelmassa toistuu jälleen tuo samankaltaisuus, joka minulle jäi merkittävimmäksi ajatukseksi teoksesta. Teoksessa päähenkilöinä ovat keskenään samankaltaiset naiset, jotka pitävät nuorena toista naista hyvin erilaisena itseen verrattuna. Tomi puolestaan näkee asunnot, jotka ovat samanlaisia. Hän huomaa, että oma elämä tuntuu omalta ja ainutlaatuiselta.

Minun oli vaikea saada otetta teoksesta Kolme syytä elää, mutta en usko, että teoksessa itsessään oli mitään syytä siihen. Kirjoja luetaan monissa eri tunnelmissa ja nyt oma tunnelmani oli vähintäänkin säröillä. Tämä teos auttoi minua olemassaolollaan ja sillä, että saatoin keskittyä siihen sivu sivulta.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Teos: Kolme syytä elää
Tekijä: Tiina Lifländer
Kansi: Anna Makkonen
Julkaisuvuosi: 2016
Kustantaja: Atena

1 kommentti:

  1. Kiitos arviosta! Mikä onkaan syy tunnelmasi säröilyyn, toivottavasti ehjyys palaa pian. Hyvää loppuvuotta sinulle!

    VastaaPoista

Kommentteja vastaanotetaan kiittäen!