torstai 6. huhtikuuta 2017

Erno Paasilinna: Kauppamiehet isänmaan asialla


Vuonna 1991 olin 20-vuotias opiskelija. Edellisenä vuonna olin päässyt ylioppilaaksi. Koska aloitin kirjojen lukemisen jo pienenä ja harjoitin taitoa tosissani vuosia, olin parikymppisenä jo ainakin omasta mielestäni konkarilukija. Muistelen, että luin tuolloin paljon käännöskirjallisuutta ja nautin tumman synkistä tarinoista. Kotimaisista kirjailijoista luin ainakin Anja Kaurasta ja Arja Tiaista. Erno Paasilinnalta en ole koskaan lukenut mitään.

On mielenkiintoista, että 101 kirjaa -hankkeessa vuoden 1991 kirjaksi valikoitui Erno Paasilinnan teos Kauppamiehet isänmaan asialla. Uskon täysin, että valinta on hyvä ja kuvaa aikaansa. Oma kirjallinen kokemukseni tuosta ajasta on toinen, mutta se ei minua hämmästytä. Kirjaan tarttuessani en odottanut suurta lukukokemusta.

Paasilinnan teoksen takakansi kertoo kyseessä olevan kirjoitussikermän. Ensimmäinen osa käsittelee Suomea ja maailmaa ja toinen osa kotimaisia kirjailijoita. Paasilinna itse oli julkaisuvuonna 56-vuotias kirjailija, joka oli julkaissut proosaa, aforismeja ja esseitä.

Paasilinnan 1990-luvun Suomi on minusta tästä ajasta katsottuna osin tuttu, osin vieras tai unholaan painunut. Jotkut kohdat tuntuvat kuitenkin hyvinkin ajankohtaisilta. Suomessa osattiin olla kriittisiä maahan tulevia pakolaisia kohtaan 90-luvun alussa. Osa suomalaisista ei ole tuossa asiassa muuttunut noista ajoista. Kirjoittaja muistuttaa, että Suomesta puolestaan on aina osattu lähettää ei-toivottuja kansalaisia maailmalle, mm. Amerikkaan. Suomesta lähteneet kovat työmiehet ovat työt tehtyään riehuneet humalassa ja esitelleet mörköyttään pitkin vieraita maita herättäen hämmennystä ja pelkoa. Teoksen nimitekstissä, Kauppamiehet isänmaan asialla, Paasilinna on parhaimmillaan. Kansainvälisen kaupan pyörteissä oman maan työttömistä muodostuu kotimaahan jätettävää ylimääräistä painolastia. Kauppamiehet sinkoilevat maailmalla heti sotien ja kriisien jälkeen, tulosta on saatava ja toiminnan moraalin perään ei kysele kukaan. Kaikki on kaupan. Tämä vuonna 1990 kirjoitettu teksti kolahtaa vielä nytkin. Kolmessakymmenessä vuodessa tapahtunut merkittävin muutos lienee se, että valtionkin voi jo myydä. 
Sillä politiikka on yhtä ailahtelevaista kuin säätila: tänään tulee lännestä, huomenna ehkä jo idästä. - - Kauppamiesten tahto on vain myydä, mistä vapaammin sen parempi. Valtion tehtävä on varmistaa etteivät he tulisi myynneeksi valtiota.
Suomi ja maailma -osion viimeinen teksti käsittelee suomen kieltä. Paasilinna arvostaa suomen kieleltä ja kertoo kielen asemasta ja sen muutoksista perusteellisesti. Paasilinnalle oma kieli on suoraan itse ajattelua, osa olemusta. Oman äidinkielen taju ja taito ovat tärkeitä ja jokaisen tulee huolehtia itsestään juuri oman kielitaidon ylläpitämisen ja vahvistamisen kautta. Kansakuntammekin tarvitsee kansalaisia, jotka osaavat oman äidinkielensä.

Kirjailijaosiossa Paasilinna käsittelee kirjailijuuden kautta Pentti Haanpään, Veijo Meren ja Samuli Paulaharjun. Paasilinna myös analysoi Veijo Meren teosta C.G. Mannerheimista ja referoi kahta teosta. Toinen on Antero Heikkisen Kirveskansan elämää, joka kertoo 1800-luvusta Kuhmon seudulla ja toinen Urpo Huhtasen Tuuli kääntyy pohjoiseen, joka kertoo Lapista mm. luonnonhavaintojen ja päiväkirjamerkintöjen kautta. Paasilinna päättää tämän kirjailjaosion ja koko teoksensa pohtivaan tekstiin kirjailijan suhteesta julkisuuteen. Rivikirjailijat saavat ahertaa ja pitkä ura kirjailijana on miltei aina tasoittavan tavanomainen. Harvat uurastajat pääsevät klassikoiksi. Kirjoittavat naiset loistavat poissaolollaan tässä Paasilinnan käsittelyssä. Nimettömänä joukkona mainitaan nuoret naiskirjailijat, jotka esittelevät asujaan ja olohuoneitaan naistenlehdissä. Sellainen hölmöily ei johda mihinkään hyvään!

Vaikka luin Paasilinnan Kauppamiehet isänmaan asialla, siitä ei oikein jäänyt minuun mitään. Olen itse asiassa hyvin hämmästynyt siitä, kuinka vanhanaikaiselta teos näyttäytyy. Esimerkiksi essee Itsenäisyys on kieli on miltei 40 sivua ja sisältöönsä nähden se on mielestäni liian pitkä. Todennäköisesti teksti toimisi paremmin lyhyempänä. Teoksen luettuani en ihmettele, että Paasilinnan Kauppamiehet isänmaan asialla jäi minulta pimentoon vuonna 1991. Vuonna 2017 luin teoksen, mutta en lämmennyt sen sanailulle ja kriittiselle katsannnolle yhteiskunnasta ja Suomen tilasta.

Itse bloggari

Ylen sivuilta löytyy lisää tietoa Erno Paasilinan teoksesta Kauppamiehet isänmaan asialla. Sivulta löytyy myös linkki, jonka kautta pääsee lukemaan teoksen e-kirjana.

Teos: Kauppamiehet isänmaan asialla
Tekijä: Erno Paasilinna
Julkaisuvuosi: 1991
Kustantaja: Otava

8 kommenttia:

  1. Erno Paasilinnaa olin ajatellutkin lukea, mutta olipa kiva vinkki tuo Urpo Huhtasen kirja! Sitä ajattelin kokeilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, että olen myötävaikuttamassa luettaviisi!

      Poista
  2. Tuo kirjailijaosio kiinnostaa, sillä pidän Meren teoksista. Eiköhän tuo kirja kuvaa vielä sitä tuon ajan miehen (miesten) asennetta naisiin, jos naistenlehdissä esiintyminen oli hölmöilyä. Ajat ovat todella muuttuneet ja some on tullut lehtien tilalle. Paasilinna oli toisinajattelija ja kriittinen eri asioita kohtaan. Hänhän sai myös ensimmäisen Finlandia-palkinnon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi. Näin se on, aika moni teos on oman aikansa tuote. Harva teos pääsee edes osittaiseen ajattomuuden tilaan.
      Se toisinajattelijankin asema on hankala todentaa teosta lukemalla näin jälkikäteen, koska sitten pitäisi perehtyä myös muiden teksteihin. Nyt kriitikko jätti tämän lukijan haaleuteen.

      Poista
  3. Mielenkiintoisen kuuloinen teos, vaikka kieltämättä kirjallinen (Paasilinnan) kenttä näyttää kovin miehiseltä 1990-luvun alussa. Taisin minäkin lukea aikalaisnaiskirjailijoista lähinnä Anja Kaurasta ja Annika Idströmiä ja Lehtolaisen dekkareita. Miehistä jäi mieleen Jari Tervo ja Kari Hotakainen. Nyt naiset ovat vallanneet kirjallisuuden kentältä paljon isomman roolin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi, Elina. Pitääpä tarkistaa, milloin Tervo aloitti. Näköjään ensin runoja ja romaani 1992. Tämä Tervon runokausi onkin minulle ihan uusi juttu.

      Poista
  4. Kiitos kiinnostavasta jutustasi, vaikka kirja ei niin kiinnostava olekaan. Tämä 101 kirjaa on kyllä mielenkiintoinen valikoima aikansa kuvia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi, Tuulevi. Lista on mielenkiintoinen. Luemme lukupiirissä Siilinjärvellä nyt kevään valittuja teoksia tältä listalta. Jokainen teos on herättänyt monenlaisia ajatuksia. Viimeksi luimme Cleven Katukiviä.

      Poista

Kommentteja vastaanotetaan kiittäen!