tiistai 6. kesäkuuta 2017

Satu Taskinen: Lapset

Tunne joka sanaan "vanhemmat" liittyy: kaipaus. Tuttuus. Toisten ihmisten armoilla olo. Avuttomuus.
Satu Taskisen esikoisteos Täydellinen paisti oli minulle hankala lukukokemus. En saanut otetta tarinasta ja kiitelty romaani jäi minulle etäiseksi lukukokemukseksi. Toiseen romaaniin en ole edes ehtinyt tarttua. Mutta nyt halusin lukea hänen uusimman teoksensa.

Romaani Lapset on tarina ikääntyneestä opettajamiehestä. Minäkertoja, tuo hirveä valehtelija, kertoo raskaasti ja syrjähdellen kaiken tai ehkä sen, mitä kokee tärkeäksi kertoa. Hän pulppuaa kaikkea mahdollista ja pyyhkii mielipiteensä ja elämänsä lukijan naamaan vailla estettä, hitaasti ja perusteellisesti. Vaimo Sara on kuin wieniläisen hotellin aula, surullinen ja tunkkainen. Aikuiset tyttäret ovat myös jotenkin hankalia. Lukijana minusta tuntuu, että tämä mies on surullinen, tunkkainen ja hankala itsekin.

Teoksessa lapset kysyvät ja aikuiset vastaavat. Päähenkilö vastaa, mutta omalla laillaan. Kysymykset ja vastaukset tulevat mielettömiksi ja minulle lukukokemuksesta jää ahdistus ja uupumus. Elämä ei vaikuta olevan helppo tai houkutteleva, jos tätä minäkertojaa on uskominen.

Luin kirjan kahlaten synkkyydessä. Lukemiseni muistuttaa siis hyvinkin elämää, eteneminen on hidasta ja matka on murhetta täynnä.


Ihmettelen itseäni. Miten tämän kirjan lukeminen saattoi ollakaan minulle niin vaikeaa? Vältän aina kirjasta blogatessani toisten blogitekstien lukemista. Nyt lienee paikallaan käydä katsomassa, mitä muut bloggarit ovat Taskisen uusimmasta sanoneet!

Bleuen (Kirjapolkuni) ja Maiskun (Täysien sivujen nautinto) blogitekstit luettuani voin hymyillä ja nyökätä. Ei lukeminen ole ollut tällä kertaa helppoa toisillekaan. Mutta Tuijata (Tuijata. Kulttuuripohdintoja) ja Omppu Martin (Reader, why did I marry him?) ovat molemmat saaneet kuunnella kirjailijaa teoksen tiimoilta ja suhtautuvatkin jotenkin innokkaammin lukemaansa. Molempien blogitekstit auttavat minua saamaan jotain enemmän irti lukemastani. Lukukokemuksen raskaus ei hälvene. Jokke (Jokken kirjanurkka) pohdinnoillaan saa minut miettimään, että on ansio sinänsä saada muutamakin lukija näin ärsyyntymään fiktiivisestä hahmosta. Hymyilen ja mietin, kuka ottaisi luettavakseen tämän teoksen.

Kiitos kustantajalle lukukappaleesta.

Teos: Lapset
Tekijä: Satu Taskinen
Teoksen ulkoasu: Jenni Saari
Julkaisuvuosi: 2017
Kustantaja: Teos

5 kommenttia:

Jokke kirjoitti...

Tämä oli minullekin hankala lukukokemus.

Kirjakko ruispellossa / Mari Saavalainen kirjoitti...

Kiitos kommentistasi ja blogitekstistäsi. Mietin juuri seuraavaa luettavaa itselleni. Mikä voisi olla kevyttä ja iloista (ja löytyä kotoa)? Minulla on paljonkin luettavaa kotona, mutta sen kevyen ja iloisen löytyminen onkin jo vaikeampi juttu.

bleue kirjoitti...

Jälkimakuna tästä jäi ihmeellisen sarkastisenkin päähahmon tunnelma, joka sinänsä oli minusta hyvä.

Mutta mikä olisi hyvä kevyt kirja sinulle? Tukeudutko luottoihin vai pistätkö kirjastosta varaten? Löytyykö hyllystä hyvänmielen nuortenkirjaa? Romantiikkaa aurinkoisen lämpimään päivään? Mukavaa kesäistä päivää :)!

Kirjakko ruispellossa / Mari Saavalainen kirjoitti...

Kiitos kommentistasi ja toivotuksista! Minulla on vaikka mitä ikävää ja vaivalloista tehtävää, mutta ajattelin väistää niitä etsimällä itselleni luettavaa omasta hyllystäni. Kai sieltä hyllystä kaikkien mörkkiangstiluettavien seasta on pakko yksi puoliriemukaskin löytyä!

Kirjakko ruispellossa / Mari Saavalainen kirjoitti...

Hyviä lukupäiviä sinulle, Bleue!