lauantai 21. lokakuuta 2017

Kristiina Vuori: Filippa

Tuoksuuko sinun ihosi yhä minulta?
Kristiina Vuoren Filippa sijoittuu 1500-luvun Suomeen. Päähenkilö, teoksen alussa nuori tyttö ja teoksen lopussa aikuinen nainen, on selvästi osa perhettään ja sukuaan. Hänellä on kaksi veljeä, Joakim ja Klaus. Joakim on veljistä vanhempi, mutta huikentelevainen ja heikko. Klaus puolestaan on synkkä, voimakas ja arvaamaton. Filippa asettuu varakkaan perheensä toiveiden mukaan huolehtimaan omaisuudestaan. Omaisuudestaan Filippa pitää hyvän huolen, mutta hän itse jää odottamaan omaa puolisoa ja lapsia. Tehtävissään taitavan Filippan tarina on mielestäni surullinen ja täynnä aikomuksia, odottamista ja kaipausta.

Kansikuva kustantajan sivuilta

Filippa on hieno lukukokemus. Vuori kuvaa uskottavasti ja koskettavasti naisen tunteita ja sitä vähäistä liikkumatilaa, joka naisella 1500-luvulla oli. Filippa on kertomus halusta, johon liittyy häpeää ja pelkoa. Ote kirjasta:
Taas yksi vuosi alta pois. Eletty päivä päivältä, viikko viikolta - - kaivaten lasta syliini, kaivaten rauhaa ajatuksiini ja uniini. Minua ympäröi joukko rakkaita ihmisiä ja silti olen yksin, yksinäisempi kuin koskaan ennen. - - 
Sillä sinua en suostu ikävöimään. Sinua, joka olet asettanut piinan päälleni.
Filippan minäkertoja puhuttelee teoksessa henkilöä, joka vaikuttaa kaikkiin Filippan päätöksiin ja ajatuksiin. Filippa ei ole ajatuksissaankaan yksin, peto vaanii saalistaan aina. Kerronnan ratkaisu on tehokas, koska lukijanakin tunnen varjon, joka päähenkilön elämässä on. Filippa on naimattomana naisena täysin riippuvainen sukunsa miehistä ja erityisesti veljestään, joka on sisarensa päämies ja etujen valvoja. Teoksen voi lukea rakkaustarinana ja tarinana vallankäytöstä. Vaikka halusin lukea tarinan rakkauden kautta, en voi täysin ohittaa vallan ja hyväksikäytön teemaa. Toisen alistaminen ja hallitseminen hävittää vastavuoroisen ja tasa-arvoisen rakkauden. Tämä ristiriita ei vie teoksen kiinnostavuutta, pikemminkin päinvastoin. Minun tekisi mieli lukea teos monta kertaa peräjälkeen, eri henkilöiden näkökulmasta. Erityisesti erään miehen näkökulma ja oma ääni jää kiinnostamaan. Vuori on kuvannut taitavasti alisteisen suhteen, jossa Filippa joutuu yksin selviämään. 

Filippasta muissa blogeissa:
Kirsin kirjanurkka
Kirjahilla
Kirjasähkökäyrä
Tuijata. Kulttuuripohdintoja
Kirjakaapin avain (äänikirja)

Kristiina Vuoren muista teoksista blogissani:
Näkijän tytär (lyhyesti)
Siipirikko
Disa Hannuntytär
Kaarnatuuli

Kristiina Vuoren Filippaa käsitellään Helsingin Kirjamessujen lukupiirissä perjantaina 27.10. klo 10.15. Olen itsekin siellä paikalla bloggarina.

Kiitos kustantajalle lukukappaleesta!

Teos: Filippa
Tekijä: Kristiina Vuori
Julkaisuvuosi: 2017
Kustantaja: Tammi

4 kommenttia:

Mai Laakso kirjoitti...

Tämä kirja on siitäkin mielenkiintoinen, että henkilöt ovat oikeasti olleet joskus todellisia ja nämä suvun maat ja muut miljööt ovat myös olleet olemassa kauan aikaa sitten. Tekisi mieli lukea kirja uudestaan.
Paha veli.

Kirjakko ruispellossa / Mari Saavalainen kirjoitti...

Kiitos kommentistasi, Mai. Sitä puolta en nostanutkaan esille. Nyt omassa lukemisessani on sellainen vaihe, että nautin fiktiosta, jolla on mahdollisimman vähän tekemistä faktojen kanssa. Olin eilen katsomassa lähikirjastossa näyttelyä menneen Viipurin seudusta ja asukkaista ja sielläkin itku tuli ihmisten tarinoita lukiessa ja valokuvia katsoessa. Tuntuu, että sydän on lähellä särkymistä todellisen elämän surujen ja hulluuksien kanssa. Niin paljon kipua ja murhetta, lähellä ja kaukana. Ehkä minun on helpompi ajatella, että kyse on puhtaasti fiktiosta.
Mielessäni sommittelin pahalle veljellekin jonkinlaisen selityksen toimilleen. Filippa jäi kyllä kaihertamaan mieltä niin, että luen sen jossain vaiheessa uudelleen.

Kirsi Hietanen/Kirsin kirjanurkka kirjoitti...

Minäkin pidin tästä kovasti, vaikka lukijana asetun enemmän tuonne Main nurkkaukseen eli pidin juuri siksi, että Vuori on huolella käyttänyt varmasti lähestulkoon kaiken faktan, mitä Filippasta ja hänen lähipiiristään on ollut löydettävissä ja saa silti tarinaan niin vahvan imun. Aivan huikeaa! Kaikki lukijat eivät ole tavallani olleet ihastuksissaan, vaan jotkut ovat paheksuneet kovastikin kirjailijan ratkaisuja. Kyseessä on kuitenkin aivan selvästi fiktio, romaani. Hyvä sellainen.

Kirjakko ruispellossa / Mari Saavalainen kirjoitti...

Kiitos kommentistasi, Kirsi. Imu teoksessa on todellakin vahva.