Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on maaliskuu, 2018.

Saara Turunen: Sivuhenkilö

Kuva
Olen yhä lapsi, minä mietin. - - En perustanut perhettä, en hankkinut omaa elämää, en osannut sellaista. Ruumiini siirtyi pois lapsuuteni maisemista, mutta henkeni jäi kiinni vanhan kotitalon räystääseen. Siinä se roikkui aikansa, kunnes pujahti sisään tuuletuskanavasta ja palasi lastenhuoneeseen, jossa se vaeltelee yhä. - - Se on mustanpuhuva. Luin Turusen Rakkaudenhirviön pari vuotta sitten ja se teki minuun suuren vaikutuksen. Kun Sivuhenkilö julkaistiin, ostin kirjan itselleni ja silittelin kirjan kantta. En tiennyt, milloin uskaltaisin lukea kirjan ja haluaisinko sanoa lukemastani mitään. Tartuin kirjaan pari päivää sitten sopivalla hetkellä ja nyt kirja on luettu.

Turunen kirjoittaa ymmärtääkseni ainakin osin omasta elämästään. Samalla hän kirjoittaa täysin minun ja ystävieni ajatuksista, toiveista ja peloista. Olen puhunut Turusen kirjojen teemoista useiden ystävieni kanssa. He kaikki ovat naisia. Muutama heistä on jo ennättänyt lukea Sivuhenkilön.

Sivuhenkilö kertoo ainakin vier…

Eeva Kilpi: Välirauha, ikävöinnin aika

Kuva
Eeva Kilpi muistelee lapsuuttaan ja nuoruuttaan teoksessa Välirauha, ikävöinnin aika, jonka kuuntelin äänikirjana. Kuuntelukokemukseni oli puhdistava ja lempeä. Äänikirjan lukijana on Liisi Tandefelt, jonka rauhallinen ääni vie kuulijan hyvin toisenlaiseen aikaan.


Välirauha, ikävöinnin aika alkaa kesästä 1940 ja päättyy kevääseen 1941. Nuori kertoja näkee vanhempiensa ja sisaren surun omasta kodista ja kotiseudusta luopumisesta ja kokee murhetta itsekin. Minäkertoja on suorasanainen ja kertoo asiat hyvin vivahteikkaasti.

Sukujuureni ovat Karjalassa. Muistan hyvin mummoni muistelut menneistä ajoista. Nautin karjalaisen elämäntavan ja luonteen kuvauksista. Kilven teos sopii mainiosti tähän mielentilaan. Varsinkin kirjassa olevat isän sanomiset ja tekemiset toivat minulle lohtua ja auttoivat omassa mummon ja äidin ikävöinnissäni. Perheen isästä löytyi särmikkyyttä, mutta myös hyväntahtoisuutta. Ote kirjasta, jossa isä pohtii luolan käyttöä aikaisemmin:
Tällaisessa luolassa ovat immeiset sa…

Anniina Tarasova: Venäläiset tilikirjani

Kuva
Valitsin pöydän ikkunapaikalta ja rävelsin auki yhden mukaan nappaamistani ilmaislehtisistä. Englanninkielinen St. Petersburg Times ilmestyi muutaman viikon välein, ja sen laihat sivut olivat epäonninen yritykseni pysyä mukana siinä, mitä kaupungissa tapahtui.
Lämmin piirakka lohkeili suussa. Mustan teen kylkeen oli oikeaoppisesti katettu ohuita sitruunaviipaleita ja nokare kirsikkahilloa. Napautin hilloklöntin pyörimään teevadin pohjalle. Kirsikat olivat hillossa lähes kokonaisina, ja kun hörppäsin yhden niistä imeskeltäväksi teen mukana, huomasin myös kivien olevan tallella. Viime viikot ovat olleet väsyttäviä, joten lukeminenkin on kärsinyt. En jaksa murehtia nyt, mutta kaipaan sellaista mielentilaa, jossa lukeminen ja kaikki muutkin asiat elämässä sujuvat hienosti ja vaivattomasti. Gummerus lähestyi minua Tarasovan esikoisromaanin ennakkokappaleella jossain vaiheessa, ja jotenkin en osannut aluksi lainkaan innostua uutuusromaanista. Kansi on superhieno, mutta kirjan nimi ei varsina…

Emmanuelle Pirotte: Vielä tänään olemme elossa

Kuva
- - [T]oisinaan metsästäjä saattaa menettää saaliinsa, jos saalis ei ole valmis kuolemaan. Se tarkoittaa, että saalis on vahvempi kuin metsästäjä. Sellaisen voiman kohdatessaan metsästäjän on päästettävä irti ja palattava kotiin. Tartuin kirjaan Vielä tänään olemme elossa hetken huumassa kirjakaupassa kauniin kannen innottamana ja luin nopealukuisen teoksen yllättävän hitaasti. Useampi ihminen kehui kirjaa, joten halusin jatkaa kirjan lukemista aina loppuun asti.

Vielä tänään olemme elossa sijoittuu ajallisesti toiseen maailmansotaan ja kertoo sotilaan ja juutalaisen tytön yhteisen tarinan, joka kerrotaan hyvin elokuvallisesti. Takakansiteksti kertoo kirjailija Pirotten olevan dramaturgi ja käsikirjoittaja ja kyseisen romaanin pohjalta julkaistavan elokuvan saavan ensi-iltansa aivan pian.

Yksin liikkuva sotilas saa vaivoikseen nuoren juutalaistytön, jonka perheestä kukaan ei tiedä mitään. Pieni tyttö itse on hyvinkin persoonallinen, kaunis ja eloisa. Erinäisten tapahtumien seurauksena …

Kuopion kaupunginteatteri: Jäähyväiset Pamela Andersonille

Kuva
Vat vut Pamela Anderson to?
Olin eilen 28.2. näytelmän Jäähyväiset Pamela Andersonille ensi-illassa Kuopion kaupunginteatterissa. Näytelmän on kirjoittanut Pilvi Hämäläinen, joka on ainakin minulle tutumpi näyttelijänä. Ohjauksesta ja lavastuksesta vastaa Olli-Matti Oinonen.

Ennakkoajatukseni oli, että pääsen katsomaan nuorille tarkoitettua näytelmää. Pian ymmärsin, että olen ainakin osittain väärässä. Jäähyväiset Pamela Andersonille on tarkoitettu myös aikuisille. Uskon näytelmän kolahtavan erityisesti vanhempiin. Väliaikaan asti ajattelin näytelmän tuntuvan hyvältä ja uskottavalta siksi, että se vei minut äitimoodiin. Näytelmän loppupuolella ymmärsin, miksi ihailen Mikko "Ruupanen" Tuupasta.

Veljekset Ruupanen ja Marko "Hillo" Tuupanen ovat keskellä suurta nuoruusmyrskyä, joka näkyy ja kuuluu. Poikien huone on hävityksen kauhistus. Äiti on hukassa itsensä suhteen, joten hänestä ei ole poikiensa avuksi ja tueksi. Hillo ja Ruupanen tähyävät naisiin ja melkein kaikk…