perjantai 2. maaliskuuta 2018

Emmanuelle Pirotte: Vielä tänään olemme elossa

Kansikuva kustantajan sivuilta
- - [T]oisinaan metsästäjä saattaa menettää saaliinsa, jos saalis ei ole valmis kuolemaan. Se tarkoittaa, että saalis on vahvempi kuin metsästäjä. Sellaisen voiman kohdatessaan metsästäjän on päästettävä irti ja palattava kotiin.
Tartuin kirjaan Vielä tänään olemme elossa hetken huumassa kirjakaupassa kauniin kannen innottamana ja luin nopealukuisen teoksen yllättävän hitaasti. Useampi ihminen kehui kirjaa, joten halusin jatkaa kirjan lukemista aina loppuun asti.

Vielä tänään olemme elossa sijoittuu ajallisesti toiseen maailmansotaan ja kertoo sotilaan ja juutalaisen tytön yhteisen tarinan, joka kerrotaan hyvin elokuvallisesti. Takakansiteksti kertoo kirjailija Pirotten olevan dramaturgi ja käsikirjoittaja ja kyseisen romaanin pohjalta julkaistavan elokuvan saavan ensi-iltansa aivan pian.

Yksin liikkuva sotilas saa vaivoikseen nuoren juutalaistytön, jonka perheestä kukaan ei tiedä mitään. Pieni tyttö itse on hyvinkin persoonallinen, kaunis ja eloisa. Erinäisten tapahtumien seurauksena sotilas ja tyttö jatkavat yhteistä matkaansa. Mielestäni koko romaanin ytimeksi muodostuu näiden kahden ihmisten erityisyys ja heidän kiinnostavuutensa suhteessa muihin ihmisiin. He ovat ulkonäöltään, taidoiltaan ja toimiltaan erityisiä ja viehättäviä. Viehättävyydestä on tosin lyhyt matka ärsyttävyyteen, joten ristiriitojakin on tiedossa.

Sotilaan kansallisuus herättää pohdintoja. Aluksi häntä pidetään amerikkalaisena, koska hänellä on amerikkalainen sotilaspuku ja hän puhuu englantia amerikkalaisittain. Kaikista vaarallisinta olisi, jos sotilas olisi saksalainen.

Luin Pirotten kirjan ristiriitaisissa tunnelmissa. Välillä hupsahdin tarinaan ja kiinnostuin tapahtumista, mutta välillä taas ärsyynnyin itsestäänselvyyksistä ja laskelmoivuudesta. Ehkä päähenkilöiden ylivertaisuus oli asia, josta kiusaannuin eniten. Ote kirjasta:
Hän seurasi kaikkea sivusta pieni hymynkare huulillaan. Miehen suu. Miehen huulet. Kuinka kiinteät ja pehmeät ne olivat. Kuinka ihastuttava ylähuuli.
Kerron nyt tässä tekstissä kirjasta vähemmän kuin on luettavissa kirjan takakannessa tai kustantajan verkkosivuilla. Toivoisin takakansien jättävän enemmän lukijalle kirjan kansien väliin löydettäväksi ja koettavaksi. Kävin silmäilemässä myös muita blogikirjoituksia (esimerkkeinä Leena Lumi, Yöpöydän kirjat ja Kirjasähkökäyrä), joissa on pidetty Pirotten kirjasta.  

Teos: Vielä tänään olemme elossa
Tekijä: Emmanuelle Pirotte
Suomentaja: Lauri Holma
Julkaisuvuosi: 2017
Kustantaja: Minerva

2 kommenttia:

Mai Laakso kirjoitti...

Tämä kirja sykähdytti!

Kirjakko ruispellossa / Mari Saavalainen kirjoitti...

Hei Mai! Kiitos kommentistasi. Itse kaipaan usein sitä, että kirja sykähdyttää. Tällä oli hetkensä, mutta sitten tekstin ote minusta lukijana aina irtosi.