Kuulin oman ääneni pääni ulkopuolella, siinä oli kovin tietäväinen sävy, mutta toisaalta, niin sai ollakin. Pilperot ainakin vaikuttivat kuuntelevan.
Tutustuin Reija Wreniin Anniina Tarasovan esikoisteoksessa Venäläiset tilikirjani. Touhukas yrityksen sisäinen tarkastaja jatkaa tuoreessa kirjassa työskentelyään Venäjällä. Wren on nyt uudessa firmassa, joten töissä riittää paljon tehtävää. Alati kriittisen palkkatyön lisäksi Wreniä työllistävät oman äidin aiempien vaiheiden selvittely ja välillä myös entisen miesystävän välttely. Asuminen kimppakämpässä ei sekään ole kaikista yksinkertaisin ratkaisu.
Kuoleman kulissien laji on jännityksen, huumorin ja viihteen välimaastossa. Tarasovan romaani on ehdottomasti viihdyttävä. Viimeksi nautin ruokakuvioista, nyt hupia riitti hulluissa työkuvioissa. Ote teoksesta:
Olin ainakin onnistunut törppäämään Anan vastuulle ensi vuoden puolelle osuvien toimiston avajaisjuhlien järjestämisen Pietari-Paavalin linnoitukseen. Kyseessä oli täysin turha ja aikaavievä tehtävä, joten olin joutunut naamioimaan sen itsenäisesti hoidettavaksi projektiksi. Miko joutuisi kielipuolena toimittamaan jonkinlaista projektin talonmiehen virkaa.
Kuoleman kulissit on edeltäjänsä tapaan myös työelämän kuvaus. Tiiminvetäjänä työskentely tuntuu olevan kirjan perusteella ihan kamalaa hommaa. Wren on koko ajan puun ja kuoren välissä liukumassa kohti hulluutta. Firmassa ja sen organisaatiossa on liian monta liikkuvaa osaa ja työpäivät täyttyvät säätämisestä ja oman paikan petaamisesta.
Kiitän Tarasovaa erityisesti virkeästä kielenkäytöstä. Tässä esimerkki siitä ja päähenkilön viihdyttävyydestä:
Minun oli vaikea olla taputtamatta sieviä pulleroisia käsiäni. Säästöt tylsissä perustarpeissa kuten hiustuotteissa tarkoittivat enemmän rahaa kaljaan, sikareihin ja georgialaiseen ruokaan.
Sain kirjan arvostelukappaleena kustantajalta. Kiitos!
Teos: Kuoleman kulissit
Tekijä: Anniina Tarasova
Julkaisuvuosi: 2020
Kustantaja: Gummerus
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti