Ahdas frakki

Luin pitkän kaavan kautta nobelisti Luigi Pirandellon tuotannosta koostetun novellikokoelman Ahdas frakki ja muita novelleja. Teos on julkaistu 2009, kääntäjänä on toiminut Leena Rantanen.

Teos sisältää 22 novellia, jotka Pirandello on kirjoittanut 1901-1923. Nämä iältään vanhat novellit ovat sisällöltään tuoreita, koska ne käsittelevät sellaisia ihmisen perustunteita, jotka ovat täysin tuttuja nykyäänkin. Kateus, pelko ja elämänhaluttomuus löytyvät novelleista. Erityisen iloisia tai lohduttavia novellien tarinat eivät ole. Eniten nautin pirullisuudesta ja pisteliäisyydestä, joita novellit tarjoavat. Omia suosikkejani olivat Kataarilainen kerettiläisyys ja Täytetty lintu. Ensinmainittu on tarina uskontohistorian professorin uran loppupäästä ja yleisön tavoittamisen vaikeudesta yliopiston luennolla. Tämä huvitti minua erityisesti nyt, auditoriossa istuvana opiskelijana. Täytetty lintu viihdytti minua nykyajan kautta tarkasteltuna. Novellissa veljekset, sairaalloisen sukunsa viimeiset, yrittävät pysyä hengissä ja mahdollisimman terveinä. Sitten toinen veli tekee jotain odottamatonta ja herkkä elämän tasapaino on mennyttä. Oijoi! Ote novellista Täytetty lintu:

"No siis! Eikö hänenkään tarvitsisi olla näin pelokkaan varovainen ja noudattaa kaikkia inhottavia kuureja? Ehkä hänkin voisi vapautua tukahduttavasta painajaisesta ja elää, heittäytyä elämään kuten veljensä?
Annibale [toinen veljeksistä] oli julistanut nauraen, ettei noudattanut enää mitään rajoituksia eikä määräyksiä. Hiiteen kaikki lääkärit ja lääkkeet!"

Kääntäjä Leena Rantanen on tehnyt varmasti hyvää työtä, niin sujuvaa on lukea teosta. Rantanen on myös valinnut teoksen novellit ja kirjoittanut jälkisanat, jotka kertovat Pirandellon elämänvaiheista. Novelleissa on myös alaviitteitä, jotka nimeävät esim. historiallisia tapahtumia novellin tapahtumiin liittyen. Tämä kaikki auttaa lukijaa ymmärtämään ja suhteuttamaan lukemaansa.

Pidin Ahtaasta frakista, vaikka välillä novellien luku onkin tuskastuttavaa. Parhaat tarinat olivat loistavia, huonoimmat itselle yhdentekeviä. Tässä kokoelmassa osumia oli kuitenkin useita.

Sisiliassa 1867 syntynyt Pirandello sai Nobel-palkinnon 1934.

Teos: Ahdas frakki ja muita novelleja
Tekijä: Luigi Pirandello
Kääntäjä: Leena Rantanen
Kustantaja: LIKE
Julkaisuvuosi: 2009

Luettavallani osallistun 14 nobelistia (1/14) ja italialainen ateria (aperitivo kädessä) -haasteisiin.

Vastaus kymmeneen kysymykseen

Paula blogista Luen ja kirjoitan haastoi minut vastaamaan kymmeneen kysymykseen. Tässä kysymykset ja vastaukset:

1. Miksi luet?

En osaa olla lukematta. Varsinkin illalla nukkumaan meno on mahdotonta ilman lukemista. Lapsen ja nuorena luin paljon ja siitä se sitten lähti. Tosin joskus on ollut vaiheita, jolloin muu elämä on puskenut lukemisen eteen. Jos ei lue vähän aikaan, voi unohtaa lukemisen hurman. Sitten kun saa loistavan kirjan käsiinsä unohtaakin maailman ja itsensä.

2. Mitä odotat, kun aloitat uuden kirjan?

Odotan, että tarina vie minut mukanaan. On miltei aina kiusallista, jos tarina on sellainen, että jään miettimään kirjailijan pyrkimyksiä kirjan kirjoittamisen suhteen. Haluan tulla lumotuksi, hämätyksi ja höpsyytetyksi.

3. Mitä muuta kirjallista harrastat (esim. bookcrossing, kirjoittaminen...)?

Kirjoitan, toimin parissakin lukupiirissä ja olen kokeillut kirjojen vapauttamista. Ylipäätäänkin olen ihminen, jonka pitää kokeilla kaikkea mahdollista.

4. Onko kirjoja, joista et kirjoita blogiin? Miksi?

Jos kirja jää kesken, se ei ole kiinnostanut minua tarpeeksi. On kirjoja, joita en ymmärrä tai johon en saa mitään yhteyttä. Yleensä en kirjoita blogiin näistä kirjoista.

5. Onko jokin sitaatti jostain kirjasta jäänyt elämään ajatuksiisi? Mikä?

Olen huono muistamaan ulkoa sitaatteja. Tällä hetkellä kuuntelen Tolkienin Taru sormusten herrasta -äänikirjaa ja hämmästelen, miten paljon siitä muistankaan pinnan alla. En voi palauttaa sitaatteja mieleen ja sanoa toisille, mutta kaikki tuntuu kovin tutulta. Samaa hämmästelin Kalevalan, Tuntemattoman sotilaan ja Täällä Pohjantähden alla -trilogian kohdalla.
Hahaa! Nyt muistankin! Lempisitaattini kirjasta on tietenkin: "Leikki sijansa saakoon ja sika leikkinsä". Peppi Pitkätossun kommentti on minulla kovassa käytössä.

6. Miltä näyttää vuotesi 2014?

Lopettelen opintojani tänä vuonna. Loppuvuodesta lienen töissä jossain savolaiskoulussa. Omat lapset kasvavat ja fiksuuntuvat. Itse vanhenen ja höpsistyn.

7. Mitä ihanaa olet kuullut sanottavan itsestäsi?

Minua on sanottu sisukkaaksi ja innostuvaksi. Harmi vain, että parhaat puolemme ovat myös huonoimmat puolemme. Liika innostuvuus ja sisukkuus on piinallista.

8. Jos mitään rajoitteita (kuten raha tms.) ei olisi, millaisen illan haluaisit viettää parhaiden ystäviesi kanssa?

Rakastan uimista, joten todennäköisesti uisimme järvessä tai lammessa ja viettäisimme aikaa kaikessa rauhassa rannassa. Viimeisen kolmentoista vuoden aikana olen usein toistellut, että "sitten syödään kaikessa rauhassa." Ehkä söisimme rannalla kaikessa rauhassa? Ihan rauhassa.
Toki voisimme myös matkustaa Panamaan.

9. Linkitä yksi biisi, joka on jollakin tavalla koskettanut sinua. Jos haluat, voit selittää, miksi kappale on sinulle tärkeä.

Leonard Cohen on ollut aina lempilaulajani, hänen laulunsa ovat runoja. Yksi tärkeimmistä on If it be your will. Tässä linkki, jossa Cohen laulaa laulun itse, viime vuosina hänen konserteissaan tämä laulu on ollut toisten laulama.

10. Lempireseptisi?

Avokadopasta on ihana, tosin teen sitä liian harvoin.Kaikki hyvät suklaakakut saavat minut iloisiksi, tästä pidin paljon.

Kiitos haasteesta. Tällä kertaa haaste ei lähde eteenpäin.

Lumikko ja yhdeksän muuta

Kuuntelin äänikirjan Lumikko ja yhdeksän muuta. Kirjan on kirjoittanut Pasi Ilmari Jääskeläinen, jonka tuotannosta olen ollut kiinnostunut. Lähtöasetelmani oli uteliaan odottava.

Äänikirjalla on pituutta vajaat 11 tuntia, CD-levyinä se on 10 levyä. Lukijana on Kirsti Valve. Kuuntelukokemus oli osin viihdyttävä, osin oudon äklö.

Tarina lähtee liikkeelle äidinkielen opettaja Ella Milanasta ja hänen olemuksestaan. Kerronnalle ominaista on mielestäni toisto, Ellan huulet ja muutakin kohtaa hänessä kuvataan kerran jos toisenkin. Kerronnassa on myös muodollisuutta, henkilöstä kerrotaan kerta toisensa jälkeen hänen ammattinsa, etu- ja sukunimensä. Tämä muotoseikka voi olla erilainen kokemus kirjan lehdiltä luettuna, nyt kuunnellessa se toi tarinaan raskautta ja mystisyyttä. Oletan, että jälkimmäinen olikin tavoitteena.

Viihdyttäväksi tarinan tekee vauhti ja tapahtumat. Pienellä paikkakunnalla sattuu ja tapahtuu. Jääskeläinen tekee kaikesta oudosta ja epäloogisesta riittävän uskottavaa. Hulluimmatkin käänteet tuntuvat mahdollisilta mahdottomuudessaan. Sitten siihen oudon äklöön. Lumikko ja yhdeksän muuta -teoksen maailma on kauniinruma, mikä sekin on virkistävää. Itse kuuntelen äänikirjaa ajaessani autoa, monta tuntia peräjälkeen. Tämä kuuntelukokemus minun piti ottaa vähän pienemmissä erissä, koska muuten pahaenteinen tunnelma ja jonkinlainen kuvauksen kliininen realistisuus teki oikeasti huonon olon. Kirjailija Talvimaa varsinkin sai aikaan minussa kuulijana kaikenlaisia reaktioita. Päädyin siis kuuntelemaan Lumikko ja yhdeksän muuta oksennusta pidätellen.

Lumikko ja yhdeksän muuta on vinksahtanut tarina kirjallisuudesta ja kirjailijuudesta. Jos lukeminen jo voi olla vaarallista, kirjoittaminen se vasta voikin suistaa ihmisen turmioon.

Äänikirja: Lumikko ja yhdeksän muuta
Tekijä: Pasi Ilmari Jääskeläinen
Kustantaja: Atena Kustannus Oy
Lukija: Kirsti Valve
Äänikirjana julkaistu 2013.

Hurmaava Hobitti

Kuva WSOY:n sivuilta

Olen lukenut Tolkienini nuorempana ja pitänyt niitä hienoina ja vähän vaikeina. Olen arvostanut Tolkienin taituruutta, mutta vasta elokuvat trilogiasta Taru sormusten herrasta saivat minut nauttimaan tarinasta todella. Kävin katsomassa Hobitti-elokuvat ja varsinkin jälkimmäisen kohdalla ärsyynnyin räiskeestä ja melskeestä. Muistikuvissani Hobitti-kirja oli toisenlainen painotukseltaan. En kuitenkaan uskonut ennättäväni lukea kyseistä teosta. Tyttäreni pelasti minut kertomalla, että se löytyy äänikirjana. Kirjastoon siis.

Se, että kotiin tuo äänikirjan, ei vielä tarkoita, että sen kuuntelun voi aloittaa. Huomasin monella muullakin perheessämme olevan vastaavia pyrkimyksiä. Hyvää kannatti odottaa. Minä viihdyin hyvin Hobitin parissa. Bilbo Reppuli on hilpeää seuraa niin kotonaan kuin matkallakin.

Bilbo elää rauhallista hobitin elämää, kunnes Gandalf ja sattuma muuttavat elämän kulun. Hobiteissa, heidän olemuksessaan ja elintavoissaan on jotain niin lempeää ja houkuttelevaa, että jo pelkästään siitä kuuleminen on kiintoisaa. Mutta kuten Tolkien Hobitissa kirjoittaa:

"Merkillistä mutta totta on, että äkkiä on kerrottu tarinat hyvistä asioista ja hauskoista päivistä eikä niissä ole paljon kuuntelemista, kun taas kaikesta siitä mikä on hankalaa, pelottavaa tai suorastaan surullista tulee hyvä tarina, tai jos ei muuta niin ainakin pitkä."

Äänikirja on kestoltaan noin yksitoista tuntia, CD-levyjä äänikirjassa on 9. Lukijana toimii Lauri Komulainen, jonka rauhallinen ääni on mukavaa kuunneltavaa. Luenta oli hyvin verkkaista, kirjahan ei ole kovin paksu.

Hobitti on sopivan mittainen tarina ja itsenäinen alkuosa tuohon jo mainittuun trilogiaan. Minut se sai nauramaan, itkemään (taas!) ja jännittämään Bilbon ja kääpiöiden puolesta. Tolkien kuljetti lukijaakin mukana tarinassa ja se lisäsi tarinan tehoa. Kas näin:

"Mutta Bilbolle kysymys oli hankala koska hän ei ikinä ollut missään tekemissä vesistöjen kanssa mikäli saattoi sen välttää. Te tietenkin tiedätte vastauksen tai arvaatte tuota pikaa, koska te istutte mukavasti kotona eikä pelko syödyksi tulemisesta häiritse ajatuksenjuoksua. Bilbo kakisti kurkkuaan parikin kertaa mutta ei saanut vastatuksi mitään."

Hobitin kuuntelu sytytti Tolkien-kuumeen. Aloitan piakkoin Taru sormusten herrasta -äänikirjan kuuntelun.

Hobittia voi suositella kuunneltavaksi niin lapsille kuin aikuisille. Minut se hurmasi.