Onnistuin lukemaan Italia-haasteessa yhden kirjan. Todella vaatimaton suoritus. Kiitos Tuuleville haasteesta.
Luin Pirandellon Ahdas frakki ja muita kertomuksia. Siinäpä kuohuviinini.
Jem päästi taas vaimean skottiäänen, ja Bree katsahti häntä sivusilmällä.Jollain ihmeellisellä tavalla Gabaldon on saanut ympättyä tarinaan mukaan henkilökohtaisia rakkauksiani: Walt Whitmanin ja Doctor Whon! Sähköisestä vetovoimasta kirjoittava runoilija Walt Whitman pääsee kirjaan runon kautta. Ote kirjasta:
"Teetkö sinä tuo tahallasi?"
Jem katsoi äitiään hämmästyneenä. "Minkä?"
"Unohda koko juttu. Kun sinä täytät viisitoista, niin lukitsen sinut kellariin."
"Mitä? Miksi?" poika tiukkasi närkästyneenä.
"Koska siinä vaiheessa sinun isäsi ja isoisäsi alkoivat hankkiutua todellisiin vaikeuksiin, ja sinut on ilmeisesti veistetty täsmälleen samasta puusta."
"Ai." Jem vaikutti tyytyväiseltä vastaukseen ja vaikeni.
-- kun hän kulkee ohitse, on se kuin runoista parhain ja ehkä vielä enemmän; hänen selkänsä kaihoan nähdä, hänen niskansa kaaren ja olkapään.Mikäs tässä nyt on sitä höpsötystä? Huomaan ajattelevani todella Jamieta, Clairea, Briannaa, Rogeria ja vaikkapa nuorta Iania todellisina ihmisinä. Gabaldon on kertonut heistä niin mukaansatempaavasti ja perusteellisesti, että uskon mielessäni heidän kaikkien olevan todellisia eläviä ihmisiä kaukana historiassa. He elävät 1700-luvulla, hengittävät ja hikoilevat, vuotavat verta ja tahtovat kädet nyrkissä. Ihmeellistä. Lukiessani Gabaldonin kirjoja en varsinaisesti lue, vaan elän tarinaa. Kaiken huippuna kesällä 2015 Yle näyttää Matkantekijä-sarjan ensimmäisen kirjan pohjalta tehdyn tv-sarjan, joka todennäköisesti höpsähdyttää minut lopullisesti.
Hän ei muistanut enempää, mutta siihen ei ollut tarvettakaan; hänen mielensä oli tyyntynyt. "Minä tuntisin sinut missä tahansa", hän sanoi hellästi miehelleen ja nosti lasia, jossa oli enää tilkka viiniä. "Slàinte."
- Rakkaus ei pakene, sanoi Prinsessa. - Se juurtuu. Se pysyy, kasvaa, kantaa hedelmää ja uhmaa kaikkea sitä, mikä on mahdotonta ja toivotonta.Tässä kauniissa ja harkitussa teoksessa mielestäni tarina loisti erityisesti. Matka pojasta vanhukseksi on yllättävän lyhyt. Toisaalta ihminen on muutakin kuin lihaa ja verta, kuten satu ritarista todistaa. Tahto ja sitoutuminen merkitsevät paljon, ja kaikkein pienimmässäkin piilee yllättävä voima.
Tyttöä ei naurattanut.Kimmel todella näkee tapaamansa ihmiset ja se kertoo Kimmelistä paljon. Huotarisen kieli on huolellista, harkittua ja ilmaisuvoimaista. Kimmel sopii luettavaksi hyvin niin nuorille kuin vanhemmillekin lukijoille. Vaikka sivuja on reilut sata ja kirja on nopealukuinen, tarinan nuoret naiset jäävät mieleen pitkäksi aikaa.
- Äiti sanoo, että lukeminen kannattaa aina.
- Mitä isä sanoo?
- Isä sanoo, että hänen firmansa saisi minusta hyvä sihteerin.
- Hmm, vastasi Kimmel.
Ja nyt tyttö suoristi selkänsä ja kääntyi. Hän laski oranssin huppunsa hartioille ja katsoi Kimmeliin ja Kimmel näki hänet selvästi. - -
- Sinä olet kyllä Johtaja etkä mikään sihteeri, Kimmel sanoi.