Ilkka Auer: Anastasia

Aamupäivän selkeys oli tiessään. Vuorten kokoiset pilvet olivat palaneet pahaenteisesti mereltä ja peittäisivät auringon pian kokonaan. Se arvelutti Kristiania. Pahuus viihtyi hämärässä ja pimeässä ja auringonvalo karkoitti sen tiehensä. He olivat lähteneet liikkeelle auringon paistaessa tajuamatta, että säätila oli hyvin epävakaa ja saattoi muuttua hetkessä. Sitä Kristian ei tiennyt, liikkuisivatko hirviöt päiväsaikaan, jos oli pilvistä, vai rajoittuivatko niiden kyvyt vain öiseen aikaan. Hän toivoi asian olevan jälkimmäisen kaltainen, muttei sitä koskaan tiennyt. Kenties vain auringon suora valo karkoitti paholaiset.
Ehkei sekään.

Kannen kuva Brocin käsialaa. Lisää Brocin kuvia löytyy mm. hänen blogistaan.

Tänä kesänä en etene paksujen kirjojen lukemisessa. Sen sijaan siivoan, pelaan ja katson elokuvia. Minua ärsyttää lukemisen vaikeus, joten päätin lukea jotain alusta loppuun tarttumalla Ilkka Auerin kirjoittamaan nuortenromaaniin. Anastasia on genreltään kauhua, ja jännitin etukäteen omaa selviämistäni tuon lajityypin kanssa. Olen nimittäin henkilö, jonka vinkuu ja säpsähtelee elokuvissa pelästyessään ja joutuu katsomaan osan jännittävistä kohdista sormien välistä tai kokonaan silmät kiinni.

Anastasia on muodoltaan pokkari, teoksessa on pehmeät kannet ja sivuja 243. Kirja on kuin luotu otettavaksi mökille tai kesäreissulle ja luettavaksi öiseen aikaan sängyssä tai teltassa. Päähenkilö on Kristian, joka tulee jälleen viettämään kesää isovanhempiensa luo Kirkkonummelle pieneen Friggesbyn kylään. Kylän erityisenä houkutuksena nuorelle Kristianille ovat kaverit Elsa ja Matias. Varsinkin Elsaan liittyy toiveita ja myönteisiä ajatuksia. Kristian on rohkea ja tekevä tyyppi ja herättää ainakin tässä lukijassa hyviä odotuksia erityisesti Elsan kanssa liikkuvana ja tutkivana uteliaana kesävieraana.

Friggesbyn asukkaat ovat varsinainen kokoelma toinen toistaan oudompia tyyppejä. Tarinan tiivistyessä mystisyys lisääntyy ja tapahtumat muuttuvat yliluonnollisiksi. Aika pitkään sinnittelin keveissä mielialoissa, mutta kammottavuuksien alkaessa toden teolla toivoin voivani lukea tarinaa jotenkin hyppien ja sormien välistä tirkistellen. Yöllä kirjaa lukiessani tunsin lukevani kauhutarinaa. Anastasia yhdistää menneisyyden tapahtumia Suomessa ja Venäjällä. Teoksesta löytyy löyhkää, pimeyttä, uhkaavaa väijyntää ja pelkoa. Siellä on myös verta, raatoja, ruumiita ja yliluonnollisia voimia. Teos on minulle riittävän pelottava, miltei liiankin. Uskon, että monelle se on aivan sopiva.

Tarjoan Anastasian luettavaksi perheemme nuorille miehille, koska teos sopii mielestäni yläkouluikäisille tai vähän sitä vanhemmille. Teos on helppolukuinen ja nopea, joten palkinto odottaa lukijaansa ilman tuskaista vääntöä. Anastasia on vetävä tarina nuoriin ja koko kylään kohdistuneesta kirouksesta ja vainosta ja tuon mysteerin selvittämisestä.

HaamuShopista löydät ilmaiseksi luettavan e-novellin Nimeni on Pjotr. Novelli on lisätarina Anastasiaan. Seuraavaksi luen tuon e-novellin.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Teos: Anastasia
Tekijä: Ilkka Auer
Kannen kuva: Broci
Julkaisuvuosi: 2017
Kustantaja: Haamu Kustannus

Heinäkuun lukumaraton

Lukumaraton alkaa nyt. Saksalainen sitruunakakku on uunissa ja edessäni on arkinen aamiainen ja ensimmäinen luettava kirja. Kirjaan tähän postaukseen kaikki lukemani teokset lyhyellä kuvauksella. Maratonkattaukseni selviää eilisestä blogitekstistäni. Lisätietoa lukumaratonista ja siihen osallistujista Janen tekstistä blogissa Kirjan jos toinenkin.

Perjantai 7.7. klo 9.10:
Lukeminen alkakoon. Glitterillä lähden, joten avaan Elias Koskimiehen Ihmepoika-romaanin ja hörppään teetä päälle. Yritän notkua somessa mahdollisimman vähän, että saan runsaasti lukuaikaa. Puhelimenkin olen vienyt toiselle puolelle kotia. Puoliso vilkuttaa heipat. Hei hei, perhe.

Perjantai 7.7. klo 10.40:
Ihmepoika luettu. Nauroin ja itkin yläkouluikäisen pojan elämänkiemuroista lukiessani. Teoksessa on glitteriä, mutta myös räkää. Koskimiehen romaani on vapauttava ja voimaa antava, todellinen helmi. Ote teoksesta:

Äiti palaa kotiin mihin vuorokauden aikaan tahansa.
Katson häntä, kun hän heittää käsilaukun eteisen hyllyyn. Minäkin haluan heittää jonain päivänä käsilaukun eteisen hyllyyn ja kävellä urheana elämän ja kuoleman läpi.

Luettu 191 sivua.

Seuraavaksi pätkä perustuslakivaliokunnan sote-lausunnosta ja sitten aloittelen JP Koskisen Ystäväni Rasputinia.

Perjantai 7.7. klo 19.00:
Luin 20 sivua perustuslakivaliokunnan sote-lausuntoa ja ärsyynnyin. Ärtymykseni kohdistui hallitukseemme, ei raportin kirjoittajiin. Palaan noihin tunteisiin ja lausuntoon vähän myöhemmin.

Olen viettänyt päiväni mm. lukien JP Koskisen Ystäväni Rasputinia. Kertoja on orpo Vasili Brutsev, joka katsoo lapsen silmin Grigori Rasputinin huikeaa elämää Venäjällä lähellä tsaaria ja hänen perhettään. Liha ja henki taistelevat niin mystikko Rasputinissa kuin nuoruuttaan elävässä Vasilissa. Olen lukenut teosta nyt lattialla maaten (selkäjumi) ja teltassa välillä torkkuen 240 sivua.

Välisaldo: 191 + 20 + 240 = 451

Jatkan Koskisen teoksen kanssa. Rasputinin luettuani aion reippaana palata takaisin sotelikkoon.

Perjantai 7.7. klo 21.50:
Ystäväni Rasputin luettu. Teos on hienosti kirjoitettu tarina miehestä, joka on ainakin minulle jäänyt vieraaksi. Nyt teoksen luettuani fiktiivinen henkilö on täyttänyt historiallisen henkilön ääriviivat. Koskisen Rasputin elää väkevänä ja lumoaa puheillaan. Ote teoksesta ja Rasputinin puheen lumosta:

Älä anna sen mennä ihosi alle, Vasja, hunaja on makea kielellä mutta pian se tahmaa sinut niin että kaikki roska ja lika tarttuu sinuun, pian et voi kääntyä oikeaan etkä vasempaan vetämättä kuonaa mukaasi.

En voi vielä mennää soteen, pakko lukea jotain muuta. Jospa jatkan runoilla ja sarjakuvalla! Siis Elämäni: potilasrunoja ja Pistoja. 

Välisaldo: 566

Lauantai 8.7. klo 7.40:
Huomenta! Sisäinen herätyskelloni pysyi hiljaa ja antoi minun nukkua, vaikka kuvittelin herääväni noin klo 6 itsestään. Jatkan Pistojen parissa ja syön samalla aamupalaa.

Lauantai 8.7. klo 8.35:
Pistoja saatettu päätökseen. Luin sohvalla vielä sarjakuvaromaanin Luther, joka kertoo Martti Lutherin elämästä ja ajatuksista.

Stina Niemen ja Aino Öhmanin teos Elämäni: potilasrunoja on virkeää luettavaa. Tekijät ovat ottaneet käsittelyyn terveydenhuollon tekstit ja luoneet hienoja ja monivivahteisia uusia tekstejä jo olemassaolevista aineksista. Runot on ryhmitelty ihmisen elämänkaaren mukaan syntymästä vanhuuteen.

Marjane Satrapin Pistoja antaa naisille äänen puhua itsestään ja elämästään vailla miesvallan sensuuria. Miten hieno kokonaisuus! Tämän kirjan voisin antaa lahjaksi useammallekin ystävälleni! Ote teoksesta:

Sellaista elämä on! Välillä sitä ratsastaa hevosella, välillä saa raijata hevosta selässään.

Viimeisimmäksi lukaisin Moritz Stetterin sarjakuvaromaanin Luther. Tekijä itse kirjoittaa loppupuheessaan, että teksti on biografiikka. Luin teoksen läpi, opin kaikenlaista Lutherista, mutta en oikein jaksanut paneutua sydämelläni tekstin sisältöön. Ehkä minun pitää lukea teksti uudelleen joskus myöhemmin. Stetterin kuvat eivät innosta minua asettumaan alttiiksi juuri nyt ja sisällönkin puolesta kavahdan kaikkia vihaisia ihmisiä, sisäsiä demoneita hönkimässä ja helvetin lieskoja.

Ehkä nyt on paikallaan sananen perustuslakivaliokunnan sote-lausunnosta. Ennätin lukea sitä yhden neljäosan eli 20 sivua. Teksti on selvästi kirjoitettua. Seuraan yhteiskunnallista keskustelua ja sote-uudistus on todella mielenkiintoinen ja tunteita herättävä. En pysty nauttimaan raportin muodosta, vaikka sen kauneutta kehuttiinkin, koska sisältö puhuttelee minua niin voimallisesti. En haluaisi lukea raporttia loppuun, mutta toisaalta en voi olla lukemattakaan.

Mielestäni hallituksemme vie sotea väärään suuntaan. Hallituksen nyt esittämässä maakuntamallissa ollaan tekemässä niin suuria muutoksia yhteiskuntaamme, päätöksentekoon ja julkisen rahan jakoon, että aikalisä ja lisätyöskentely on tarpeen. Ensimmäisen neljänneksen raportista lukeneena ajattelen, että nykyisessä mallissa tarjotaan yksityisille isoille palveluntuottajille mahdollisuus rahastaa ennennäkemättömällä tavalla ja laajuudella maakuntien kautta Suomea.

Loppusaldo: 566 + 94 + 134 + 166 = 960

Lukumaraton päättyy osaltani lauantaina 8.7. klo 9.10. Luin viisi teosta kokonaan ja yhden osittain. Sivuja luettu tässä maratonissa melkein tuhat eli 960. Moni vasta aloittelee omaa lukumaratoniaan. Lempeitä keskikesän lukuhetkiä kaikille!

Teos: Ihmepoika
Tekijä: Elias Koskimies
Julkaisuvuosi: 2014
Kustantaja: Gummerus

Teos: Valiokunnan lausunto 26/2017
Tekijä: Perustuslakivaliokunta
Julkaisuvuosi: 2017

Teos: Ystäväni Rasputin
Tekijä: JP Koskinen
Julkaisuvuosi: 2013
Kustantaja: WSOY

Teos: Elämäni: potilasrunoja
Tekijät: Stina Niemi ja Aino Öhman
Julkaisuvuosi: 2016
Kustantaja: Kustantamo S&S

Teos: Pistoja (Broderies)
Tekijä: Marjane Satrapi
Suomentaja: Taina Helkamo
Julkaisuvuosi: 2010 (2003)
Kustantaja: Like

Teos: Luther
Tekijä: Moritz Stetter
Suomentaja: Marjukka Mäkelä
Julkaisuvuosi: 2017 (2013)
Kustantaja: Arktinen banaani

Mattias Edvardsson: Melkein tosi tarina

Kesäpäivänä teltassa lukeminen on ihanaa

"Olen miettinyt sitä, miten paksu kirjan pitäisi olla", minä sanoin. "Mitään tiiliskiveä siitä ei saa tulla, koska kukaan ei jaksa lukea sellaista.Mutta rahalle pitää kuitenkin saada vastinetta: ei mitään  novellia, jossa on sivun täytteenä hirveästi ilmaa."
Kattesundissa Frederik seisahtui ja katsoi minuun. Ilmaisi ytimekkäästi olevansa samaa mieltä nyökkäämällä pari kertaa, kuin yhteenvetona. Sitten hän ojensi minulle kätensä, katseli sitä ja odotti.
"Neljäsataakolmetoista", hän sanoi.
"Täh?"
Tartuin hänen käteensä.
"Neljäsataakolmetoista sivua. Täydellinen kirjan pituus."

Mattias Edvardssonin kirjoittama Melkein tosi tarina on dekkarimainen romaani nuorista, jotka vuonna 1996 pääsevät luovan kirjoittamisen opinto-ohjelmaan Lundin yliopistoon. Melkein tosi tarina kertoo ainakin nuoruudesta, kirjoittamisesta ja ihmisten hyväksikäytöstä. En ole hääppöinen dekkarilukija, mutta onneksi Edvardssonin teoksen voi lukea ilman murhamysteeriäkin.

Melkein tosi tarina sisältää muutaman röyhkeän ja omaan napaan tuijottavan kirjailijan ja kurssillisen nuoria, jotka haluavat tulla merkittäviksi kirjailijoiksi. Kertoja Zack(arias) Levin kuuluu opiskelijoiden ryhmään, joka tutustuu toisiinsa opiskelun alussa. Karismaattinen ja käytökseltään paskamainen Adrian Mollberg on opiskelukaveri ja kertojan paras ystävä. Kurssia vetää postmodernisti Li Karpe, joka sytyttää miehet ja naiset ympärillään. Erityisen lämpimiä tunteita minulla lukijana ei herää kehenkään teoksen henkilöön. Tästä muodostuu minulle ongelma lukemisen aikana.

Edvardsson kirjoittaa hyvin, mutta näissä kirjoissa on jotain sellaista, mikä ei minua viihdytä. Onkohan minulle merkittävää se, että löydän jonkun, jonka nykyhetkestä tai tulevaisuudesta kiinnostun? Teoksessa minulle kiinnostavin henkilö on Betty, joka joutui pettymään elämässään. Betty opiskelee ja on lahjakas, mutta päätyy monella lailla hyväksikäytetyksi.

Melkein tosi tarinassa nautin eniten kirjallisuuteen ja kirjoittamiseen liittyvästä. Edvardsson kuvaa hyvin lukemisen ihastusta ja hurmiota, jonka fiktioon humpsahtaminen voi saada aikaan. Kirjoittaminen on onnistumista ja kompurointia samaan aikaan. Kirjallisuuden maailma on omansa ja se ei saumattomasti toimi yhteen tosimaailman kanssa. Ote teoksesta:

Komisario risti harmistuneena kätensä vatsan päälle. - - 
"Hyvä tarina menee kaiken muun edelle. Näinä postmoderneina aikoina totuus on äärimmäisen suhteellinen käsite."
"Paitsi murhatutkinnassa."
"Niin, siinä olet tietysti oikeassa."

Kiitos kustantajalle lukukappaleesta.

Teos: Melkein tosi tarina (En nästan sann historia)
Tekijä: Mattias Edvardsson
Suomentaja: Tiina Ohinmaa
Julkaisuvuosi: 2017 (2016)

Kesän lukumaratonille valmistautuminen

Kuvassa melkein koko kattaus

Olen mukana yhdestä kolmesta tänä kesänä toteutettavasta lukumaratonista. Olen läpikahlannut jo useamman lukumaratonin kirjabloggarina ja pitkän kaavan kautta lukemisen hauskuuden aste vaihtelee lähinnä oman jaksamisen suhteesta ympäröivään arkielämään. Salainen aseeni tällä kertaa on pihateltta, jossa aion lukea.

Lukumaratonia emännöi Jane blogissa Kirjan jo toisenkin.

Maratonin lyhennetyt säännöt:

• Kaikki 24 tunnin aikana luettu kirjallisuus lasketaan mukaan.
• Maratoonaamisen voi aloittaa perjantain 7.7. puolella tai sitä voi jatkaa sunnuntaina 9.7, kunhan osa lukemisesta tapahtuu lauantaina. Yhteensä aikaa on joka tapauksessa se 24 tuntia.
• Maratonaikaan saa sisältyä taukoja (nukkua ja syödä saa ja varmaan kannattaa), mutta ne lasketaan mukaan suoritusaikaan.
• Maratonista voi blogata halutessaan etukäteen, sen kuluessa ja jälkikäteen. Lopuksi lasketaan luettu sivumäärä ja kirjataan luetut kirjat.
• Maratonin tunnisteena on somessa #lukumaraton.

Aloitan perjantaina 7.7. kello 9, joten kohdaltani lukumaraton päättyy lauantaina kello 9. Valtaosa lukumaratonille osallistuvista todennäköisesti lukee pääosin lauantaina, mutta osa aloittaa vasta myöhään lauantaina ja lukee sunnuntainakin. Aion kertoa lukemiseni edistymisestä päivittyvässä blogipostauksessa, jonka aloitan huomenna lukemisen alkaessa. Aiemmin olen muistaakseni lukenut noin 700-800 sivua, joten sitä luokkaa tässä haetaan tänäkin vuonna.

Ja tässä luettavani:

Kivijalka

J.P. Koskinen: Ystäväni Rasputin
Takakannessa puhutaan hillittömyydestä ja väkevästä kuvauksesta. Kirja on omasta hyllystä, pelastin luokkaan eksyneen kirjan reilu vuosi sitten. Haluan lukea Koskisen kirjat ja tämä kiinnostaa aiheensakin puolesta.

Marja Björk: Poika
Tämä on myös oman kirjahyllyn antimia. Aihe kiinnostaa. Minusta tuntuu, että kaikki ovat lukeneet tämän. Minäkin haluan.

Elias Koskimies: Ihmepoika
Pojasta ihmepoikaan. Luulen ihastuvani ja liikuttuvani. Tämä on kohtalaisen tuore omassa kirjahyllyssä. Tosin lupasin kirjan jo toiselle tämän lukemisen jälkeen.

Väliherkut

Sinikka Vuola (toim.): Olet täyttänyt ruumiini tulella
Eroottisen runouden antologia on aika tuore teos. Haluan lukea tämän ainakin osittain. Hyvä välipala.

Juuli Niemi: Tule hyvä
Novelleja jokusen vuoden takaa. Luen vaikka yhden.

Marjane Satrapi: Pistoja
Sarjakuvateos teheranilaisista naisista. En voi vastustaa.

Stina Niemi ja Aino Öhman: Elämäni: potilasrunoja
Potilasteksteistä koottuja runoja. Odotan suuria tunteita ja naurua.

Moritz Stetter: Luther
Sarjakuvateos Lutherin elämästä ja saksalaisesta henkisestä ilmapiiristä 1500-luvulla. En tiedä, onko tämä kirja nyt varsinaisesti väliherkku, mutta saatan yllättyä.

Joe Kubert: Yossel: 19. huhtikuuta 1943
Toiseen maailmansotaan sijoittuva sarjakuvateos. Takakansi lupaa tarinan olevan mieltäylentävä ja kiehtova. Hyvä! 

Ylläri

Sote on ollut minulle hyvin tunteita herättävä asia. Eilen join lasillisen punaviiniä, kun tuli tieto vuoden lykkäyksestä. Illalla katsoin A-studiota, jossa haastateltavana oli Rehula ja Kekomäki. Rehulaa kuunnellessa huomasin, että muutkin kokevat vahvoja tunteita. Väistyvä ministeri selitteli ja toivoi ymmärrystä. Kirkkaana tähtenä loistanut asiantuntija Kekomäki suositteli perustuslakivaliokunnan tuoretta raporttia aiheesta luettavaksi kaikille ja kehui sen olevan hyvin kirjoitettu ja kaunista kirjallisuutta. Muutama tviitti myöhemmin olin valmis lukemaan raportin lukumaratonilla. Toivottavasti en kadu päätöstäni.

Aion lukea 1-3 romaania (kivijalka) ja lukemisen sakatessa ottaa luettavaksi runoja, sarjakuvaa tai novellin (väliherkut). Tuon viimeisimmän luettavan (ylläri) suhteen teen päätökseni lukumaratonin aikana.