Helsingin Kirjamessut 2017

Neljä messupäivää on takana. Ennen messuja vinkkasin viisi tapahtumaa, jotka minua kiinnostivat etukäteen. Yllätyksekseni onnistuin seuraamaan niistä neljä. Joskus onnistumisprosentti on ollut paljon heikompi. Näiden neljä keskustelun lisäksi kuuntelin kaikkia mahdollisia kiinnostavia esityksiä olosuhteiden rajoissa.

Helsingin Kirjamessut on suuri tapahtuma. Väkimäärän lakipiste oli mielestäni lauantaina iltapäivällä. KirjaKallion lava oli suosikkini, koska nuortenkirjallisuus kiinnostaa minua. Vastapainona sille lastenkirjaosasto oli pettymys, olisin kaivannut sinne enemmän menoa ja meininkiä. Lastenkirjojen osalta mieluisin yllätys oli Paleface lukemassa satua ääneen uusimmasta Tatu ja Patu -teoksesta.

Kuuntelin monia hulvattomia haastateltavia, ensimmäisenä mieleen tulevat Päivi Alasalmi ja Miki Liukkonen. Toisaalta taitava esiintyjä yhdistettynä hienoon teokseen ja upeaan haastattelijaan on uskomattoman hieno kokemus. Tämän kokemuksen minulle tarjoilivat haastattelija Anna Kortelainen ja kirjailija Anneli Kanto. Mikä pari lavalla!

Kirjallisuuden, kirjojen ja lukemisen lumo on mysteeri. Saatoin jäädä kuuntelemaan minulle tuntematonta kirjailjaa välinpitämättömänä, mutta häntä kuunnellessasi innostuin teoksesta voimallisesti ja talletin kirjailijan mieleeni - hänen teoksiinsa minä palaan. A.W. Yrjänä kertoi teoksestaan niin kiinnostavasti ja huumorilla, että minusta tuli miehen fani suoraan.

Pääsin ensimmäistä kertaa elämässäni kirjamessujen lavalle, ja sepä vasta olikin jännittävää. Lisää Finlandia-jännitystä on tiedossa marraskuussa.

Yhtä tärkeitä kuin kirjallinen messuohjelma olivat minulle tänä vuonna messupäivien lomaan säästetyt keskustelut ystävien kanssa. Itku ja nauru vuorottelivat ja todellinen elämä kohtasi fiktion. Ystävät tekevät elämäni onnekkaaksi!

Messukeskuksen työntekijät infotiskillä ja mediatilassa olivat todella ystävällisiä ja auttavaisia. Kiitos avusta.

Kristiina Vuoren Filippa-teoksen lukupiiri Helsingin Kirjamessuilla

Filippa-romaanin lukupiiri pidettiin osana Helsingin Kirjamessujen ohjelmaa 27.10.2017. Paikalla oli valtioneuvoston kirjallisuuspiiriläisiä, kustantajan edustajana Hannu Harjumaa, kirjailja Kristiina Vuori ja pieni joukko tilaisuuteen ilmoittautuneita lukijoita. Itse olin paikalla bloggarina.

Keskustelumme oli vapaata ja soljuvaa. Keskustelu oli myös niin intensiivistä, että vasta illalla osasin kaivata valokuvaa lukupiiristä. Koska en ollut sitä ottanut, tilaisuus jää Filippan ulkomuodon lailla mielikuvituksen ja tämän tekstin varaan.

Harjumaa aloitti tilaisuuden kysymällä osallistujien ajatuksia historiallisesta romaanista. Osa osallistujista kertoi lukevansa historiallisia romaaneja erityisesti historian vuoksi. Yksittäisen ihmisen kokemus on kiinnostava! Menneiden aikojen merkittävien miesten tarinoiden koettiin täydentyvän, kun historiassa ja kirjallisuudessa äänen saavat nykyään myös naiset ja lapset. Tämä naisten ja lasten historian kirjoittaminen on Vuoren eräs missio kirjailijana.

Lukupiirissä oli osallistujia, joilla oli keskivertolukijaa enemmän tietoa Filippan tapahtumapaikoista. Kuulimmekin sekä osallistujien että kirjailijan kertomana Flemingien kartanoista ja esimerkiksi Filippa-aaveesta, joka vaeltaa levottomana ja kenties jokun vääryyden kokemana suvun kartanon mailla. Vuori kokee, että teoksen tapahtumapaikoilla käynti auttoi häntä rakentamaan tarinaa ja on yleisemminkin hyödyllistä keskiajan ja uuden ajan tekstejä kirjoitettaessa.

Kirjailija Vuori kertoi Anu Lahtisen kirjoittaneen väitöskirjan Flemingien suvusta ja olleen apu Vuorelle teoksen taustojen tarkistamisessa. Laaja yhteistyöverkosto auttaa kirjailijaa tietojen keräämisen työläässä vaiheessa. Pohjana teokselle toimi Filippan kirjoittama viimeinen tahto, joka on testamenttitekstinä poikkeuksellinen tuossa ajassa, täynnä tunnetta. Lukupiirissä kuulimme 1500-luvun naisien, jotka olivat yhteiskunnassa vähävaltaisia, keinoista kuitenkin vaikuttaa omaan elämäänsä. Emme jääneet pelkästään pohtimaan naisia, vaan osansa saivat myös tuon ajan miehet. Häikäilemätön mies saattoi olla hyödyksi koko suvulle kerätessään valtaa ja varallisuutta.

Lukupiiriläiset kuulivat, että Vuorella on monia ideoita tulevien romaanien aiheiksi. Seuraava teos on valmistumassa, kansikuvakin on jo valmiina. Ilahduttavaa oli myös kuulla, että Vuori ei tiukasti rajaa teostensa ajankohtaa tai aihetta. Tulevina vuosina saatamme lukea Kristiina Vuoren kirjoittamia teoksia, jotka kertovat hyvinkin erilaisesta ajasta ja maailmasta.

Kiitos kaikille lukupiiriin osallistuneille! Keskustelu oli vilkasta ja virkistävää.

Teos: Filippa
Tekijä: Kristiina Vuori
Julkaisuvuosi: 2017
Kustantaja: Tammi

Finlandia-lähettilään marraskuu tiedossa

Rivissä vasemmalta kolmantena. Ystävän ottama kuva.

Olen tänään pyörinyt Helsingin Kirjamessuilla. Tämän päivän merkittävin asia minulle on ollut Finlandia-lähettiläiden julkistus. Suomen Kirjasäätiö haki syyskuussa sosiaalisessa mediassa pyöriviä kirjallisuudenrakastajia tuomaan esiin Finlandia-palkintoehdokasteoksia blogiensa kautta. Innostuin mahdollisuudesta ja hain tehtävään.

Näitä Finlandia-lähettiläitä nimettiin tänään kuusi, kaksi kuhunkin kategoriaan. Itse pääsin lasten- ja nuorten kirjallisuuden Finlandia-lähettilääksi. Tämä on ilo ja etuoikeus!

Tässä vielä kaikkien kategorioiden lähettiläät:

Tietokirjallisuus
Esko Juhola, Kirjamies –kirjablogi
Satu Järvinen, Kirjat kertovat –kirjablogi

Lasten- ja nuortenkirjallisuus
Tiia Aaltonen, Lue meille äitikulta –kirjablogi
Mari Saavalainen, Kirjakko ruispellossa –kirjablogi

Kaunokirjallisuus
Anu Hirsiaho, Anun ihmeelliset matkat –kirjablogi
Simo Sahlman, Lukupino –kirjablogi

Kristiina Vuori: Filippa

Tuoksuuko sinun ihosi yhä minulta?

Kristiina Vuoren Filippa sijoittuu 1500-luvun Suomeen. Päähenkilö, teoksen alussa nuori tyttö ja teoksen lopussa aikuinen nainen, on selvästi osa perhettään ja sukuaan. Hänellä on kaksi veljeä, Joakim ja Klaus. Joakim on veljistä vanhempi, mutta huikentelevainen ja heikko. Klaus puolestaan on synkkä, voimakas ja arvaamaton. Filippa asettuu varakkaan perheensä toiveiden mukaan huolehtimaan omaisuudestaan. Omaisuudestaan Filippa pitää hyvän huolen, mutta hän itse jää odottamaan omaa puolisoa ja lapsia. Tehtävissään taitavan Filippan tarina on mielestäni surullinen ja täynnä aikomuksia, odottamista ja kaipausta.

Kansikuva kustantajan sivuilta

Filippa on hieno lukukokemus. Vuori kuvaa uskottavasti ja koskettavasti naisen tunteita ja sitä vähäistä liikkumatilaa, joka naisella 1500-luvulla oli. Filippa on kertomus halusta, johon liittyy häpeää ja pelkoa. Ote kirjasta:

Taas yksi vuosi alta pois. Eletty päivä päivältä, viikko viikolta - - kaivaten lasta syliini, kaivaten rauhaa ajatuksiini ja uniini. Minua ympäröi joukko rakkaita ihmisiä ja silti olen yksin, yksinäisempi kuin koskaan ennen. - - 
Sillä sinua en suostu ikävöimään. Sinua, joka olet asettanut piinan päälleni.

Filippan minäkertoja puhuttelee teoksessa henkilöä, joka vaikuttaa kaikkiin Filippan päätöksiin ja ajatuksiin. Filippa ei ole ajatuksissaankaan yksin, peto vaanii saalistaan aina. Kerronnan ratkaisu on tehokas, koska lukijanakin tunnen varjon, joka päähenkilön elämässä on. Filippa on naimattomana naisena täysin riippuvainen sukunsa miehistä ja erityisesti veljestään, joka on sisarensa päämies ja etujen valvoja. Teoksen voi lukea rakkaustarinana ja tarinana vallankäytöstä. Vaikka halusin lukea tarinan rakkauden kautta, en voi täysin ohittaa vallan ja hyväksikäytön teemaa. Toisen alistaminen ja hallitseminen hävittää vastavuoroisen ja tasa-arvoisen rakkauden. Tämä ristiriita ei vie teoksen kiinnostavuutta, pikemminkin päinvastoin. Minun tekisi mieli lukea teos monta kertaa peräjälkeen, eri henkilöiden näkökulmasta. Erityisesti erään miehen näkökulma ja oma ääni jää kiinnostamaan. Vuori on kuvannut taitavasti alisteisen suhteen, jossa Filippa joutuu yksin selviämään. 

Filippasta muissa blogeissa:
Kirsin kirjanurkka
Kirjahilla
Kirjasähkökäyrä
Tuijata. Kulttuuripohdintoja
Kirjakaapin avain (äänikirja)

Kristiina Vuoren muista teoksista blogissani:
Näkijän tytär (lyhyesti)
Siipirikko
Disa Hannuntytär
Kaarnatuuli

Kristiina Vuoren Filippaa käsitellään Helsingin Kirjamessujen lukupiirissä perjantaina 27.10. klo 10.15. Olen itsekin siellä paikalla bloggarina.

Kiitos kustantajalle lukukappaleesta!

Teos: Filippa
Tekijä: Kristiina Vuori
Julkaisuvuosi: 2017
Kustantaja: Tammi

Helsingin Kirjamessut lähestyvät

Helsingin Kirjamessuihin on viikko. Kirjoitin vähän aikaa sitten messusuunnitelmistani alustavasti ja kerroin palaavani tarkemmin tärppeihin. Tässä ovat omat valintani messuille:

1) Lajivirren laulamaa - Kalevala ja kirjallisuus
Torstaina 26.10. klo 11 Minna Canth -lavalla kuullaan Jyrki Korpuan kertovan Kalevalan merkityksestä suomalaiselle kulttuurille ja kirjallisuudelle.

2) Siipirikon kuiskaus
Perjantaina 27.10. klo 16.30 Mika Waltari -lavalla Päivi Alasalmi kertoo romaanistaan, joka sijoittuu 1500-luvulle ja kertoo saamelaiskulttuurista.

3) O
Lauantaina 28.10. klo 11 Miki Liukkonen puhuu romaanistaan Aleksis Kivi -lavalla. Kaikkeus on luonamme.

4) Rohkeinta on rakastaa itseään
Lauantaina 28.10. klo 12 Kirjakallion lavalla pidetään paneelikeskustelu itsensä rakastamisen vaikeudesta. Keskusteluun ottaa osaa mm. Nadja Sumanen, jonka uutuuden Terveisin Seepra luin juuri äskettäin.

5) 1500-luvun nuoret
Sunnuntaina 29.10. klo 11.30 Takauma-lavalla kuullaan Anna Amnellia, joka kirjoittaa nuortenromaaneja, jotka sijoittuvat 1500-luvulle.

Pääsen kirjabloggarina Helsingin Kirjamessuille. Kiitos Messukeskukselle bloggaripassista.

Aion pääasiassa tviitata messuilta (Twitterissä @MSaavalainen), mutta tavoitteena on myös kirjoittaa ainakin yksi blogiteksti omista messukokemuksista. Sen tiedän varmasti, että kirjoitan blogitekstin Kristiina Vuoren Filippa-teoksen lukupiiristä, johon otan osaa perjantaina 27.10.

Lippuja Helsingin Kirjamessuille

Olen saanut pääsylippuja jaettavaksi Helsingin Kirjamessuille. Liput ovat sähköisiä, joten lähetän onnekkaille (tai tässä tapauksessa nopeille) liput sähköpostiin. Pidän tämän lippujen jaon yksinkertaisena:

Ilmoita minulle sähköpostiin, jos haluat kertalipun Helsingin Kirjamessuille. Liitä sähköpostiin kuitenkin nimesi. On mukava tietää, kuka messuille pääsee näillä lipuilla. Sähköpostini löydät blogini välilehdestä Yleistä blogista ja yhteystietoni. Jaossa on tänään viisi messulippua. Lähetän lipun siihen sähköpostiosoitteeseen, josta viesti tulee.

Tiedotan tässä postauksessa, kun viisi lippua on löytänyt ottajansa.

Itse odotan Helsingin Kirjamessuja innolla! Torstaina blogistani löytyvät messuvinkit jokaiselle kirjamessupäivälle.

Tilanne 17.10. klo 8.15: Neljä lippua jaettu, yksi jäljellä.
17.10. klo 10, kaikki liput ovat menneet. Kiitos osallistuneille!

Harri Virtanen: Hah! Runoja

Lopullinen
levollisuus.

Meri ilman
aaltoja,

muutos
muuttumattomuudessa.

Jätä se.

Haluan lukea runoja mahdollisimman paljon. Halustani huolimatta runot painuvat elämässäni välillä unohduksiin ja sitten taas tulevat näkyviin ja luettavaksi. Runot ovat kiitollista luettavaa, koska niihin voi syventyä pienissä erissä haluamaansa tahtiin. Tilaisuus runosukellukseen tarjoutui, kun sain luettavakseni Harri Virtasen runoteoksen.

Hah! Runoja on runoteos, jonka lukee vaivatta läpi yhdellä lukukerralla. Kun teosta pitää kätensä ulottuvilla, yksittäiseen runoon voi palata kesken arkisen tekemisen hetkeksi ja sitten jatkaa muiden asioiden tekemistä. Teos koostuu runoista, joista muodostuu harjoitusten sarja. Teoksen päätteeksi löytyykin teksti, jossa viitataan buddhalaiseen meditaatiotraditioon. Mielen puhdistavissa harjoituksissa "solmimalla" ajatuksensa ja jättämällä ne sikseen voi päätyä vapauttamaan mielensä. Jos ymmärrän viittauksen oikein, runojen lukeminen voi olla tätä ajatusten solmimista.

Läpiluettuna peräjälkeen Virtasen runot puuduttavat. Paremmin ne toimivat minulle, kun maltan lukea vain yhden runon kerrallaan. Runon puhuja on kaltaiseni keski-ikäinen väsynyt ja mittansa täyteen saanut henkilö, jonka ajatukset ainakin osin tuntuvat hyvin tutuilta. Ote runosta:

En pidä
mitään.

En heitä
syrjään

mitään
polullani.

Halu on lopussa,
ajatukset,

ja vasta-aine, joka työntää ne syrjään,
ovat loppuneet.

Virtasen runoissa on äänessä yksinäinen ruonon puhuja. Takakannen teksti mainitsee runoissa hetkittäisesti löytyvän yhteys toisiin ihmisiin. Ymmärrän tämän yhteytenä yleiseen ihmisyyteen, en niinkään toiseen ihmiseen henkilökohtaisesti. Yksinäisyys on päällimmäinen tunne, joka runoista jää.

Eilen illalla luin puolisolleni ääneen runoja. Sama metkuilu jatkui tänä aamuna aamupalapöydässä. Virtasen runot sopivat kuitenkin paremmin luettavaksi hiljaa itsekseen. Annan puolison jatkaa oma lukemisiaan ja jatkan runojen kanssa yksin ja omassa rauhassani. Solmin ajatuksiani ja annan niiden vapautua aikanaan.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Teos: Hah! Runoja
Tekijä: Harri Virtanen
Julkaisuvuosi: 2017
Kustantaja: Noxboox

Nadja Sumanen: Terveisin Seepra

Ensimmäinen kuva oli aina musta.

Nadja Sumasen Rambo on ollut minulle niin vaikuttava kokemus, että tartuin Sumasen uutuuteen hivenen vapisevin käsin. Heti lukemisen aluksi ahdistun päähenkilöstä ja hänen pahasta olostaan. Yläkouluikäinen Iris ei ole kotonaan missään. Koulu, baletti ja koti, kaikki ovat pakkoa ja tyhjyyttä täynnä. Iriksen isä on omilla teillään ja äiti on varsinainen kammotus ruokavalioineen ja pakkokuntoiluineen. Veli on päihdeongelman takia hoidossa ja mummo on aika kalsea tapaus. Iris on yrittänyt ratkaista omaa pahaa oloaan viiltelyllä ja itsensä nälkiinnyttämisellä. Kaipaan Rambon elävyyttä ja lämpöä.

Aika pian alun nuivan tunnelman jälkeen ajatukseni alkavat muuttua. Sumanen osaa kertoa nuoren elämästä ja hänen tunteistaan niin, että alun Irikseen kokemani epäluulo ja etäisyys muuttuvat myötätunnoksi. Välillä nauraa pyrskähdän, koska Iriksen ex-kakkubloggariäiti Irja on ihan kamala. Samalla voisin itkeä, sillä Irja on niin hirveä. Voi Iristä! Häntä ei auta perheen varallisuus, koska hyytävä kylmyys ihmisten välillä ja sisällä leviää kaikkialle. Ote kirjasta:

- Millainen se mun raskaus sitten niin kuin oli? kysyin hitaasti.
Irjan sormi pysähtyi puhelimen ruudulle. Hetki venyi. Liekki väpätti.
- Sä menit yliaikaiseksi, ja mä oli niin turvoksissa ettei sormuksiakaan saanut sormista. Ja reiteen tuli suonikohju, Irja tokaisi. - Niinhän sitä sanotaan, että poika antaa kauneuden ja tyttö vie sen. - - 
- Mutta sä olet sanonut, että mä olin kiltti vauva, yritin.
- Olit joo, mutta kyllä musta tuntui, että multa oli mennä sisuskalutkin sen kuukauden aikana jonka mä sua imetin.

Kuva kustantajan sivuilta.

Sumanen piirtää nuoren ahdistuksen esiin kuvaten huolellisesti erityisesti itseensä kääntyneet perheenjäsenet ja yhdessä olemisen vaikeuden perheessä. Aluksi apu Irikselle tulee yllättävältä suunnalta, mutta kun asiat alkavat muuttua parempaan suuntaan hyvät asiat seuraavat toisiaan. Terveisin Seepra -romaanissa luotetaan ihmiseen ja hänen kykynsä muuttua. Sumanen antaa äänen tytölle, joka on tarinan aluksi hyvin hiljainen ja huomaamaton. Iris kuitenkin kasvaa ja vahvistuu tarinan aikana.

Tässä olen minä, kuiskasin ja nojasin niskaani pellavaiseen kylpytyynyyn. Ei kukaan muu.

Terveisin Seepra on täsmälukemista yläkouluikäisille ja heidän vanhemmilleen. Teokseen voisivat tarttua myös työkseen nuoria auttavat aikuiset. Lopultaan Terveisin Seepra on yhtä lämmin ja lohduttava kuin Rambo. Kiitos kirjailijalle! Toivottavasti lukijat löytävät teoksesi!

Blogitekstini Rambosta (Kirjamessuilla 2015, Lukuhaaste 4.11.2015, Lukuhaaste 5.11.2015 ja Rambo Siilinjärvellä kesällä 2016).

Kustantajalle kiitos arvostelukappaleesta.

Teos: Terveisin Seepra
Tekijä: Nadja Sumanen
Julkaisuvuosi: 2017
Kustantaja: Otava

Helsingin Kirjamessut lähestyvät

Nyt viikonloppuna kirjamessuillaan Turussa. Turun kirjamessut vaikuttavat erittäin mielenkiintoisilta, mutta jäivät minulta tänäkin vuonna väliin. Hehkutan nyt ennakkoon Helsingin tulevia messuja.

Kolmen viikon päästä on Helsingin Kirjamessut! Kolme viikkoa menee nopeasti. Olen itse menossa messuille pitkän kaavan kautta, joten olen paikalla kaikkina neljänä päivänä. Olen jo selannut sekä sähköistä että perinteistä messulehteä. Paperinen perinteinen lehti on mielestäni luotettava messuilijan apu. Ensimmäisellä lukukierroksella piirtelen palleroisia, jotka osoittavat aiheen tai puhujan olevan kiinnostava. Seuraavalla lukukerralla merkitsen värillä mielestäni pakolliset kuunneltavat. Lopuksi viimeistelen messulehteni merkeillä, joista huomaan mahdollisia kuunneltavia riippuen omista voimista ja päivän tapahtumista. Kokemus on osoittanut, että pakkopalleroita ei saisi päivässä kahta enempää olla, muuten innokkaana kuuntelijana ihan läkähdyn.

Osallistun myös bloggarina lukupiiriin. Perjantaina 27.10. klo 10.15 on Kristiina Vuoren Filippa-teoksen lukupiiri. Lukupiirissä on vielä tilaa. Jos kiinnostuit,  käy ilmoittautumassa yllä olevasta linkistä.

Ennen messuja kerron tarkemmin omista kiinnostuksen kohteistani messujen ohjelmassa.