 |
| Karstula eräänä joulukuisena aamuna vuonna 2017 |
Vuoden vaihtuessa olen pyöritellyt mielessäni nykyistä elämääni, tulevaisuuttani ja omia haaveitani. Elämä kaikkineen tuntuu aika raskaalta ja vaativalta, toki bloggaaminen ei missään tapauksessa ole hankalimpia osia elämääni, pikemminkin toisin päin.
Blogini on pysynyt aktiivisena vuonna 2017. Postauksia on 56. Selatessani menneen vuoden merkintöjä huomaan nuortenkirjojen olleen merkittävässä osassa blogissani. Olen joskus miettinyt, hajauttaisinko nuortenkirjat omaksi blogikseen. Miettimisen asteelle se jää vieläkin. Olkoot kaikki lukemani kirjat samassa blogissa, etteköhän te lukijat sen kestä.
Merkittävä osa loppuvuotta blogissani liittyi Finlandia-palkintoon ja lasten- ja nuortenkirjallisuuteen. Se oli hieno kokemus. Myös Ylen 101 kirjaa -bloggaukset ja kaikki siihen liittyvä olivat täynnä kirjojen ja lukemisen iloa.
Olen aina blogissani ajatellut lukevani vapaasti niitä kirjoja, joita haluan. Tämä toive joutuu usein väistymään sen todellisen elämän realiteettien äärellä, jossa olen hankkinut itselleni luettavaa tietyin toivein ja tavoittein. Esimerkiksi arvostelukappaleiden pyytäminen on pääosin mukavaa ja mahdollistaa tietyn teoksen lukemisen haluttuun aikaan. Toisaalta elämä järjestää yllättäviä tehtäviä tällekin lukijalle niin, että arvostelukappaleetkin makaavat pinossa kuukaudesta toiseen odottamassa luetuksi pääsemistä.
Monet ovat koonneet listan kirjoista, jotka ovat lämmittäneet hyllyä jo jonkin aikaa ja jotka nyt olisi syytä lukea. Kotoani löytyisi varmaan kirjahyllyllinen näitä innokkeita. Näköjään kahdella paikkakunnalla asuminen, jota olen harrastanut elokuusta alkaen, on mahdollistanut hyllynlämmittäjien lisäksi laukunlämmittäjät. Esimerkkinä ikiomasta laukunlämmittäjästä voin mainita Jonas Hassen Khemirin
Kaikki se mitä en muista. Ostin kirjan pokkarina ja olen onnistunut kantamaan sitä mukanani laukussa varmaan elokuusta alkaen.
Laukunlämmittäjä on kirja, jonka lukija aloittaa suunnattoman kiinnostuksen vuoksi ihan heti, piakkoin ja seuraavaksi. Sitä tulee kantaa mukana aina, koska lukeminen alkaa todennäköisesti hyvin pian. Tyypillisesti laukunlämmittäjää ei tule aloittaneeksi, koska on olemassa vaara, että hetki ei ole sopiva järisyttävän hienolle lukukokemukselle. Laukunlämmittäjästä voi puhua, sitä voi näyttää toisille ja jopa lainata kirjan muille luettavaksi, koska ei itse pysty kirjaa nyt lukemaan. Lainauksen jälkeen kirjan palautuu tutulle paikalleen kannettavaksi.
Aloitin kirjan eilisiltana. On täydellisen höperöä kantaa kirjaa mukanaan päivä toisensa jälkeen. Mietin, että jättäisin kirjan julmasti viikoksi yöpöydälle ja jatkaisin sitä taas viikonloppuna kotiin palattuani. Voin lohduttaa itseäni sillä, että työni puolesta saan kantaa monia kirjoja mukanani joka päivä, vaikka Khemirin kirjan kantamisesta luopuisinkin.
Yritän olla kiltti ja armelias itselleni tänä vuonna. En pyydä yhtäkään arvostelukappaletta. Aiemmin pyytämäni kirjat luen vuoden 2018 aikana ja bloggaan niistä sitten lukujärjestyksessä. Karstulan ja Siilinjärven kirjastot palvelevat minua niin upeasti, että saan kaikki haluamani uutuuskirjat kirjastosta. Tapanani on ostaa julmetun paljon kirjoja. Toivottavasti tuo ostelu pysyy joissakin järkevissä rajoissa tänä vuonna.
Kiitos blogin lukijoille! Elän ajatusharhassa, että kirjoitukseni ovat vain maailmassa hiljaa kyyryssä piilossa ja niitä ei kukaan lue. Nyt lomalla olen kuullut puolituttujen ja ystävien kertovan, kuinka he löysivät lukuvinkkejä blogistani. Ihmeellistä! Sydämeni täyttyy kiitollisuudesta.
