Johanna Valkama: Kaukosaarten Aino

Laula, ja kukin sinulle kuin pihlajapuu.

Johanna Valkaman Metsän ja meren suku -sarja on täydentynyt. Kolmas kirja on Kaukosaarten Aino, jonka sain luettavakseni vähän aikaa sitten. Sarjan aiemmat osat ovat Itämeren Auri ja Linnavuoren Tuuli. Muistan rakastaneeni edellisiä osia, joten odotukset tämän kirjan suhteen olivat melkoiset.

Valkaman Kaukosaarten Aino lunastaa kaikki asettamani odotukset. Rakastan tarinaa, joka sijoittuu kaukaisille Färsaarille ja kertoo hyvin pelkistetyn rakkaustarinan. Miljöö on karu ja armoton. Päähenkilöt ovat aiempaa elämäänsä paennut Ann ja oman elämänsä suuntaa etsivä nuori Iki-Kuura. Ann on paljon menettänyt nainen, joka on yksinäinen ja arka jatkamaan eteenpäin. Molemmat päähenkilöt voittavat minut vaivatta puolelleen, mutta erityisesti Iki-Kuuran nuoruus, sinisilmäisyys ja luottavaisuus liikuttavat minua lukijana. Iki-Kuura kaipaa kotiaan ja erityisesti äitiään Auria. Laulun ja musisoinnin lahjan saanut Iki-Kuura ei ole mikään tappelija tai soturi. Ote kirjasta:

Iki-Kuura avasi suunsa. Hän lauloi maan povesta ilmestyneelle naiselle esi-isiltä perityllä taidolla, sekä eletyn että elämättömän elämänsä edestä, sulki silmänsä häikäisevältä auringolta ja antoi metsän kasvaa mielensä usvista tälle vieraalle ja karulle saarelle.
Iki-Kuura nosti sanoillaan nuoret vesat, kukkalatvat kuuset ja lakkapäät petäjät. Hän kylvi männyt mäelle, kuusikot kummuille ja nuoret vesat notkoille - kasvatti koivut noromaille, lepät leyhkeille maille ja tuomet tuorehille.

Valkama hyödyntää suomalaista, skandinaavista ja kelttiläistä mytologiaa ja kansanperinnettä teoksessaan. Teosta lukiessani uskon muinaisten jumalien olemassaoloon. Kuinka lohduttava on ajatus auringosta ja kuusta seuraamassa kuolevaisten ihmisten tekemisiä! Valkaman kirja on huolella sommiteltu tarina, joka ilahduttaa kielellään. Kaukosaarten Aino on täydellinen lukunautinto historiallisen romaanin ystävälle.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Teos: Kaukosaarten Aino
Tekijä: Johanna Valkama
Julkaisuvuosi: 2018
Kustantaja: Otava

Agnès Martin-Lugand: Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia

Kesällä sain luettavakseni Agnès Martin-Lugandin romaanin. Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia makasi luettavien pinossa ja matkasi mukani monenakin päivänä, vaikka pysyikin lukemattomana. Viime yönä lukaisin kirjan läpi. Ennakkokappaleen kansi on keltainen ja nyt häkellyin ladattuani kirjan suomalaisen kansikuvan kustantajan sivuilta. Minun Dianeni on paljon kärsivämpi ja kulmikkaampi kuin kannen kuvassa oleva nainen. Nettihaulla löytyykin kirjan ranskalainen painos, jossa Diane polttaa tupakkaa. Se on jo lähempänä lukukokemustani.

Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia on olennaiseen keskittyvä tarina pariisilaisesta Dianesta, jonka elämässä on ollut onnea. Hänellä on ollut rakastava puoliso ja pieni tytär. Yrittäjänä toiminut Diane on kuitenkin menettänyt perheensä onnettomuudessa. Teoksen alussa suuresta surusta on vuosi, mutta Diane on edelleen käpertyneenä kotiinsa ja surun ympäröimä.

Kirjan nimi, Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia, viittaa ainakin Dianen yritykseen. Kirjakahvila on hunningolla, koska Dianella ei ole voimia jatkaa elämäänsä. Diane päättää muuttaa Irlantiin hyvinkin ex tempore. Diane on surussaan ailahteleva ja synkkä ja hän tapaa paikan päällä miehen, jota myöskin voisi kuvata samaan tapaan. Kahden mielialaltaan tummanpuhuvan ihmisen kanssakäyminen tässä tapauksessa on raastavaa ja täynnä mahdollisuuksia väärinymmärryksiin ja loukkaantumisiin.

Pidän ristiriidasta, joka teoksen nimellä ja sisällöllä on. Onni loistaa poissaolollaan miltei koko teoksen ajan. Jos tällä teoksella olisi tuoksu (tai haju), se olisi tupakka. Kirjassa poltetaan aika paljon. Surulliset ihmiset kävelevät sateessa ja polttavat tupakkaa. Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia on kuitenkin lohduttavaa luettavaa ja tarina selviämisestä. Ote kirjasta:

En kuunnellut enää, mitä hän minulle kertoi. Tuijotin häntä ja löysin hänet uudelleen, hänen sotkuiset hiuksensa, kolmen päivän pituisen sänkensä, hänen silmiensä värin. Nuuhkaisin ensimmäistä kertaa hänen tuoksuaan, saippuan ja vanhan tupakan sekoitusta. Jouduin sulkemaan silmäni liikutuksesta.

Kiitos ennakkokappaleesta kustantajalle!

Kirja julkaistaan 16.8.2018.

Teos: Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia
Tekijä: Agnès Martin-Lugand
Suomentaja: Kirsi Tanner
Julkaisuvuosi: 2018
Kustantaja: Bazar

Hanna Velling: Kirjosieppo

Kirjosieppokoiras on moniavioinen, ja ensimmäisen naaraan aloitettua haudontansa se alkaa etsiä uutta puolisoa. Jälkimmäisen pesinnän alettua koiras siirtyy takaisin ensimmäisen naaraan luo ja hoitaa poikasia tämän kanssa. Kakkosnaaras jää yksinhuoltajana hoitamaan poikasiaan.

Iloinen yllätys odotti minua postipaketin muodossa. Sain kesäkuussa luettavakseni Hanna Vellingin esikoisromaanin Kirjosieppo. Takakannen teksti lupaili kirpeän hilpeitä lukuhetkiä kesään. Hetki oli sopiva lukemiselle, joten nyt päivää myöhemmin kirja on luettu. Postaus on ajoitettu elokuun alkuun, koska Kirjosieppo julkaistaan ennakkotietojen mukaan 7.8.

Vellingin romaani kertoo kosmetologi Annan elämästä. Annan mies Make joogaa, rakastaa ruusuja ja pitää tarkasti huolta omasta ajastaan ja tilastaan. Annalla ja Makella on pieni tyttö Nuppu. Takakansi jo kertoo, että Make jättää Annan, joten sen paljastamalla en pilaa kenenkään lukunautintoa. Kirjosieppo on nuoren äidin selviytymistarina, joka kerrotaan kepeän vaivattomasti.

Kirjosieppo on helppoa luettavaa. Teksti soljuu vaivatta. Tapahtumat etenevät ja Annan tilanteen surkeus selviää lukijalle, vaikka Anna itse vielä toivoo parempaa lopputulosta. Kirja onnistuu olemaan viihdyttävä, vaikka aihe onkin surullinen. Otin teoksen sisällön aika kevyesti vastaan, mutta silti hetkittäin Kirjosieppo onnistui herättämään surun tunteita. Eräs esimerkki siitä on ote Yh-äidin iltarukouksesta:

Äläkä anna mun koskaan sekaantua huoripukkeihin, ettei musta tulisi pienten lasten kotien rikkojaa. Anna anteeksi Piritalle, sillä se on muuten hyvä tyyppi.
Jos sijaltain en nousisi, käske päiväkodin tätien hälyttää apua, ettei Nuppu joudu olemaan kauan yksin. Se ei osaa avata itse meidän ovea.
Aamen.

Kiitos kustantajalle ennakkokappaleesta!

Teos: Kirjosieppo
Tekijä: Hanna Velling
Julkaisuvuosi: 2018
Kustantaja: Bazar