Taija Tuominen: Kuningaskobra

Kesti kahdeksantoista vuotta, ennen kuin uskoin, että minulla on vain tämä yksi tarina kirjoitettavana.

Taija Tuomisen voimalla ja taidolla kirjoitettu Kuningaskobra jyrää ylitseni. Teos on omaelämäkerrallinen tarina kuristavasta lapsuudesta, irtaantumisen huumasta ja kirjoittamisen voimasta. Tuomisen teoksen minäkertojan lapsuus ja nuoruus on ollut henkiinjäämistaistelu, jonka kertoja on voittanut. Voittajan osa on vaikea, koska kolhut tuntuvat vielä vuosikymmeniä lähdön jälkeen.

Kirjoittaminen pelastaa omilla jaloillaan huojuvan minäkertojan. Nimeltä mainitaan monta merkittävää henkilöä, mutta kaiken voittavan, elämänmittaisen taikavoiman tarjoaa lukion iltalinjan äidinkielenopettaja Hilja Mörsäri. Hän tarjoaa myös vastavuoroisen ihmissuhteen, joka hoitaa menneiden aikojen vaurioita.

Kuningaskobran skaala on järisyttävän laaja. Välillä kiemurtelen kiusaantumisen tunteessa minäkertojan hoiperrellessa. Välillä koen vapauden voiman, joka saa jaksamaan eteenpäin. Välillä tutkin muistojani, jotka Tuomisen teos siivilöi näkyviin. Välillä suren kaikkia piinattuja ja alistettuja lapsia, jotka eivät voi valita vanhempiaan. Kaiken aikaa olen onnellinen lukemisen ja fiktion voimasta, kirjoittamisen mahdollisuudesta ja ihmisen sinnikkyydestä. 

Näin se päättyi ja kaikki oli fiktiota.

Kiitos kustantajalle lukukappaleesta.

Teos: Kuningaskobra
Tekijä: Taija Tuominen
Julkaisuvuosi: 2019
Kustantaja: Tammi

Minna Canth: Salakari

"Armas, pikku Almani, elämä on viheliäistä, parasta ettei ajattele eteen eikä taakse, nauttii vaan onneaan, niin kauvan kuin sitä kestää."

Tartuin Minna Canthin Salakari-pienoisromaaniin hetken huumassa. Romaani on sivuiltaan vähäinen, yhdeksän lukua ja noin sata sivua. Kirjahyllyni on aivan sekaisin muuton jäljiltä ja tiedän, että minulla on tästä romaanista useampikin nide hyllyssäni. Nyt käteeni sattui SKS:n 1996 painattama pokkariversio, josta löytyvät Liisi Huhtalan esipuhe ja aikalaisarviointeja. Keskityin lukemisessani itse romaaniin.

Teoksen alussa rouva Alma Karell nauttii lapsestaan ja äitiydestään. Ensimmäisen luvun tunnelma on valoisa ja lukijana ainakin minä kadehdin Alman kepeää asennetta. Kaunis ja iloinen Alma herättää ihailua puolisossaan ja vieraissaan. Tunnelma muuttuu kuitenkin pian.

Sillä onnellista hetkeä ei hänellä enää elämässä olisi. Kaikki oli muuttunut, ja niin äkkiä, kuin yhdessä iskulla. Linnut visertelivät puussa ja lasten iloiset äänet kuuluivat rannasta, mutta hänen korvissaan eivät ne enää soineet niinkuin ennen.

Vieraiden kanssa Karellit keskustelevat kirjallisuudesta ja Ibsen ja Zola mainitaan. Alman puoliso uskoo Alman taitoon vastustaa houkutuksia ja kykyyn nähdä ilmiöt laajemmin. Tuttavapiirissä oleileva houkuttelija ottaa Alman kohteekseen. Alma antautuu kaikille mahdollisuuksille, koska ei taida osata toimia toisin. Mikä raapaisee yhteen naarmun, rikkoo toisen kokonaan.

Teos: Salakari
Tekijä: Minna Canth
Julkaisuvuosi: 1996 (teos julkaistu alunperin 1887)
Kustantaja: SKS