Olga Kokko: Munametsä

"Jes eli VRP-tunti, tänään siis tehdään meidän masua, peppua ja reisiä", sanoi ripsitetty ja solkutettu jumppaohjaaja ja minä halusin riipiä ihon irti käsivarsistani jo ennen kuin olin tehnyt yhtään liikettä.

Olga Kokon Munametsä on hengästyttävä kertomus mainosalalla ja omassa elämässään räpiköivästä Linneasta. Teos on tukevasti kiinni tässä ajassa. Ironinen Munametsä on julman hauska, vaikka minulla oli välillä vaikeuksia nauttia tarinasta.

Upea kansikuva on Emmi Kyytsösen tekemä.

Sain teoksen Helsingin Kirjamessujen S&S:n bloggaritapaamisessa, jossa kuulin kirjailijan ajatuksia teoksesta. Olin jo aiemmin lisännyt kirjan luettavien listalle. Tiesin odottaa seksitykitystä, mutta toteutus taisi olla vielä topakampi. Linnea etsii ja löytää seksikumppaneita ja sitä kirjassa riittää. Teksti on värikästä ja suoraa, nautin sanoilla leikittelystä. Linnea on suoraviivainen tyyppi ja päätyy toistamaan samaa toimintatapaa läpi tarinan. Tähän väsähdin henkilökohtaisesti.

Teos hyödyntää eri tekstilajeja, Linnean Toosaproosaa-blogimerkinnät ovat melkoista ilotulitusta. Blogi panemisesta nousee Linnean uudella työpaikalla puheisiin ja herättää pahennusta. Innostuin teoksessa eniten työelämäkuvauksesta. Ote teoksesta:

Neukkarin lasiseinän läpi näkyi, kuinka pomo tuli ulos käytävän varrella olevasta vessasta. Hän käveli kuin appelsiinit kainaloissa ja hunajamelonin kokoiset kellit jalkojen välissä. - - Hän hymyili ja kohotti peukkunsa liioitetulla liikkeellä ilmaan. Olikohan tuo sama sormi, jota hän käytti kassiensa oikomiseen?

Elämme julmaa aikaa. Mainostoimisto on teoksen perusteella kamala työympäristö, jossa menevät (vähemmän) iloisesti puurot ja vellit sekaisin. Neuvotteluhuoneen pöydän ääreltä on hämmästyttävän lyhyt matka baariin ja siitä petipuuhiin. Linnea valitsee koko ajan parasta seksikumppania ja on itse koko ajan valittavana työelämässä. Molemmissa valintaprosesseissa kytee alituinen epävarmuus ja tyytymättömyys. Jostain tulee taatusti joku parempi. Harmaa karva alapäässä yhdistää yksityiselämän ja työn epävarmuuden tämän ajan ihmiselle: minä tulen hylätyksi, ennemmin tai myöhemmin.

Ryhdyin lukemaan paperikirjaa, mutta lopultaan kuuntelin teoksen äänikirjana. Kuuntelun jälkeen palasin selaamaan paperikirjaa. Yritin etsiä muutamaa kohtaa, jotka jäivät mieleeni, mutta en millään löytänyt niitä selaamalla kirjaa. Tällä kertaa merkittäväksi muodostui äänikirjakokemus, joka muistutti kaverin juttelua elämän tärkeistä asioista. Linnea on ärsyttävä, mutta viihdyttävä fiktiivinen hahmo.

Kiitos arvostelukappaleesta kustantajalle.

Teos: Munametsä

Tekijä: Olga Kokko

Julkaisuvuosi: 2019

Kustantaja: S&S

Marja-Leena Tiainen: Rakas Natasha

Kansikuva kustantajan sivuilta.

Tuotteliaan Marja-Leena Tiaisen nuortenkirja Rakas Natasha on täsmäluettavaa peruskoulun päättäneelle nuorelle. Kirjan päähenkilö Joel on juuri valmistunut vartijaksi ja moni asia elämässä on hyvin. Hän on hakeutunut töihin vartiointiliikkeeseen ja tekee työnsä huolellisesti. Suhde biologiseen isään kaihertaa, mutta Joel on luonteeltaan joustava ja avoin, joten mahdollisuudet suhteen kohentumiseen ovat olemassa. Muutama vuosi sitten Joel oli joutunut vasten tahtoaan muuttamaan äitinsä ja isäpuolensa kanssa Helsingistä pikkukaupunkiin. Nyt asiat ovat hyvin, mutta siihen on tulossa muutos.

Teoksen takakansi lupailee rakkautta, rikosta ja petosta. Näitä kaikkia Rakas Natasha tarjoaa lukijalle. Tiaisen teksti on tässä teoksessa hyvin realistista ja konkreettista. Pian lukemisen aloitettuani jouduin tarkistamaan, onko kyse selkokirjasta. Ei ole, teos on kaikille tarkoitettu nuortenromaani. Tekstin selkeys avaa teoksen luettavaksi todellakin kaikille, myös vähemmän kokeneille lukijoille. Ajattelin laittaa kirjan luettavaksi lähipiirin nuorille ja sitten viedä sen luettavaksi luokkaan opiskelijoille.

Olen lukevinani itäistä vaikutusta joissain Tiaisen sanavalinnoissa. Esimerkkinä siitä kahvinkeittimen ääntely, otteessa Joel juttelee biologisen isänsä, Turkan, kanssa:

- Oletko sä niitä kavereita, jotka syö purkkikaupalla rahkaa ja jättää kananmunan keltuaisen syömättä?
- Mä kyllä syön kananmunan kokonaan, Joel sanoi.
Turkka naurahti. Kahvinkeitin ruplatti. Turkka imi röökiään. Samassa hänen puhelimensa soi. Turkan kasvoille levisi ärtymys, kun hän vilkaisi näyttöä.

Rakas Natasha on hyvää ja riittävän helppoa luettavaa nuorelle, jota kirjat kiinnostavat edes vähän. Uskon kirjan olevan kiinnostava sekä pojille että tytöille. Tempauduin Joelin maailmaan heti teoksen alkusivuilta ja pysyin vaivatta mukana loppuun asti. Pidän kirjassa erityisesti siitä, että Joelia kuvataan työssään ja myös kerrotaan Joelin töihin liittyvistä eettisistä pohdinnoista.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Teos: Rakas Natasha
Tekijä: Marja-Leena Tiainen
Julkaisuvuosi: 2019
Kustantaja: Myllylahti

Kirjabloggaajien joulukalenteri 2019: 7. luukku

Kirjabloggaajien joulukalenterin 7. luukku avautuu. Itsenäisyyspäivä on juhlittu ja on aika miettiä, mitä lukea jouluna ja mistä löytää luettavaa.

Lukemiseen kallellaan oleva ihminen miettii elämäänsä lukemisen kautta. Kuinka monta kirjaa viikon matkalle tarvitaan? Mitä jos valitsee reissulle vääriä kirjoja ja joutuu kirjatyhjiöön kesken matkan? Myös joulu ja kaikki viikonloppua pidemmät vapaat ovat potentiaalisia vaaranpaikkoja lukevalle ihmiselle. Mitä tehdä, jos lukeminen loppuu kesken?

Moni viettää joulun kotonaan. Lukijoilla on yleensä kotona kirjoja kirjahyllyssä, jopa lukemattomia kirjoja. Aihetunnisteet #tbr ja #hyllynlämmittäjät eivät ole syntyneet tyhjästä. Kuitenkin tärkeä osa lukemista on miettiä, mitä todella haluaa lukea.

Olen koonnut yöpöydälleni jo joulupinoa. Joulupinosta löytyvät ainakin ohukainen ja paksukainen. Ohukainen on Antti Arnkilin Sunnuntaiesseet ja paksukainen George Eliotin Daniel Deronda. Koska en tiedä etukäteen omaa mielialaani, joudun lisäämään pinoon jotain hauskaa ja/tai kevyttä. Luultavasti keveydestä ja hauskuudesta vastaavat Olga Kokon Munametsä ja eilen saamani Ruth Hoganin Kadonneiden tavaroiden vartija.

Kirjasto on hieno paikka hakea luettavaa ympäri vuoden. Kirjasto on yhteinen kirjahyllymme, johon hankitaan uutuudet ja jota ei tarvitse itse järjestää ja siivota. Syksyn ihanin kirjastonkäyttäjä taitaa olla Ilmi Puska, jonka lukuharrastuksen Helsingin kaupungin Kotikirjasto-palvelu mahdollistaa (Helsingin Uutiset, 10.11.2019). Puskan joulukirjatilaus on kuusi (!) punaisesta kangaskassia.

Olen jo useampana vuonna ostanut itselleni joululahjaksi kirjan. Useimmiten kirja on löytynyt kirjakaupasta. Kävin marraskuun aikana muutamaankin kertaan avoimin mielin kaupoissa kiertelemässä, mutta nyt kirjan ostaminen kirjakaupasta on käynyt minulle yllättävän hankalaksi. Vaikka luulen tietäväni uutuuskirjoista jonkun verran, kirjakaupasta ei tunnu löytyvän minulle sopivaa kirjaa. Kirjakauppojen valikoimatkin tuntuvat supistuneen huomattavasti. Siispä suuntaan toisaalle!

Käytän paljon Antikvaari-sivustoa käytettyjen kirjojen hankintaan. Se on aina toiminut moitteettomasti ja olen saanut haluamani kirjat kotiin asti. Viimeisin hankintani on joululahjani. Luin somevirrastani kehuja Kurt Vonnegutin teoksesta Ajanjäristys. Rakastan Vonnegutin teoksia, mutta tästä minulla ei ollut minkäänlaista käsitystä. Teos löytyi Antikvaari-sivuston kautta ja nyt se on paketoituna odottamassa jouluaattoa. Helppoa ja vaivatonta!

Toinen käytettyjen kirjojen hankintaväylä kohdallani on avautunut Facebookin kautta. Antikvariaatti Punainen Planeetta julkaisee maanantailistan myyntiin tulleista teoksista. Kannattaa käydä kurkistamassa lista, yleensä kiinnostavia teoksia on enemmän kuin mahdollisia ostettavia kirjoja peruskirjakaupassa. Ostaminen käy vaivattomasti viestitellen ja saatuja ohjeita noudattaen.

Kirjabloggaajien joulukalenterin edellinen luukku avautui Anun ihmeelliset matkat -blogissa. Huomenna joulukalenterin luukku avautuu Aarrekirjasto-blogissa. Listaus koko joulukalenteriin löytyy ensimmäisen luukun takaa Oksan hyllyltä -blogista.

Ray Bradbury: Fahrenheit 451

Ahdetaan ihmiset täyteen vaaratonta dataa, - -. Sitten heistä tuntuu siltä kuin he ajattelisivat, he tuntevat olevansa liikkeessä, vaikkeivät liiku. Ja he ovat onnellisia, koska sellaiset faktat eivät muutu. Heille ei saa antaa mitään salakavalaa ajateltavaa, kuten filosofiaa tai sosiologiaa pontimeksi. Sellainen tuottaa silkkaa alakuloa.

Sammakko julkaisi Ray Bradburyn klassikosta Fahrenheit 451 uuden suomennoksen tänä vuonna. Käännöksen on tehnyt Einari Aaltonen. Bradburyn teos oli Helsingin Kirjamessuilla ostoslistallani, ja sen myös mukaani sain.

Fahrenheit 451 sijoittuu maailmaan, jossa kansalaiset elävät turrutettuina ja tyhjinä kuorina. Päähenkilö on palomies Guy Montag, joka sytyttää sääntöjen mukaan tulipaloja polttaen kaiken. Hänen vaimonsa Milred viettää aikaansa unilääkehuuruissa tv-huoneessa. Vastakohdaksi Milredille asettuu hulluksi itsensä esittelevä koulutyttö Clarisse McClellan, joka on teoksen maailmassa harvinaisuus: henkilö, jolla on omia ajatuksia ja halu olla yhteydessä toisiin ihmisiin.

Kaikki ajatuksia herättävä on syytä tuhota. Palomiehet ovat tässä keskeisessa roolissa. Montag ei aluksi ihmettele mitään, mutta sitten jotain tapahtuu ja Montagin suhtautuminen ympäröivään maailmaan muuttuu. Ote teoksesta:

Kirja leimahti tuleen hänen käsissään kuin valkoinen kyyhky siipiään värisyttäen, miltei tottelevaisesti, sivu lepatti levällään, untuvaisen näköisenä hentoja sanoja pinnallaan. Kiihkon ja kiireen keskellä Montagilla oli vain lyhyt hetki aikaa lukea seuraava rivi mutta se leimusi hänen mielessään seuraavan minuutin kuin polttoraudalla painettuna. "Aika on vaipunut uneen iltapäivän auringonpaisteessa." Hän pudotti kirjan.

Einari Aaltosen käännöksen kieli on niin kaunista, että se tuo lukemiseen aivan uuden ulottuvuuden. Vanha käännös oli ilmeisesti jo aikansa elänyt.

Bradburyn teoksessa kirjat ovat erityisen merkityksellisiä. Yksi virkekin jää lukijansa mieleen leimuamaan. Montagin elämä on muuttunut.

Kirjoissa täytyy piillä jotain.

Kirjat lyhennettiin teoksen maailmassa lyhyiksi radio-ohjelmiksi, ohjelmat kymmenen rivin tiivistelmiksi. Nämä varmistivat sen, että jokainen "tiesi" samat asiat kirjallisuudesta. Hamlet, Shakespeare, suosittu näytelmä, synkkä ja sitä rataa. Lopuksi ihmiskunnan älyllinen kehitys muistutti siirtymää yliopistosta lastentarhaan. Teoksen maailma ja ajattelutapa on niin ajankohtainen, että lukiessa ahdistaa. Ja tämä teos on kirjoitettu 1953!

Suomennoksen lisäksi ihastelen teoksen ulkoasua. Kirja näyttää tulitikkulaatikolta ja on todella hieno. Kiitos teoksen ulkomuodosta kuuluu Riikka Majaselle.

Teos: Fahrenheit 451
Tekijä: Ray Bradbury
Suomentaja: Einari Aaltonen
Ulkoasu: Riikka Majanen
Julkaisuvuosi: 1953 (uusi suomennos 2019)
Kustantaja: Sammakko